Mitä kirkko voisi tehdä ongelmapelaajien hyväksi?

Sain kutsun Leppävaaran kirkolle puhumaan ongelmapelaamisesta ja
peliriippuvuudesta. Päätin keskittyä ongelmapelaamisen piirteisiin,
peliriippuvuuden diagnoosiin, nuoriin ja ikääntyneisiin sekä internetissä
pelaamiseen. Sain hyvän ja sydämellisen vastaanoton seurakunnan
työntekijöiltä ja jäseniltä. Keskustelua riitti! Tapasin myös ensimmäisen
kerran kokemusasiantuntijan, jolla oli ollut niin alkoholi- kuin peliriippuvuus.
Kiitos Sepolle rohkeudesta kertoa asioista suoraan ja kaunistelematta!

Rahapelitutkimuksessa kirkko tulee mainituksi siinä vaiheessa, kun
tarkastellaan ongelmapelaajan velkaantumista. Ongelmapelaaja
hakee apua diakoniatyöntekijöiltä, kun vuokrarahat ovat menneet
pelaamiseen tai velkaa on niin paljon, etteivät rahat riitä edes elämiseen.
Tähän mennessä en ole vielä törmännyt yhteenkään
tarinaan tai viestiin, jossa ongelmapelaaja olisi löytänyt avun
esimerkiksi papilta.

Lukemattomien vaihtoehtojen aikakaudella moderni yksilö
saattaa hämmentyä. Mikä on oikea vaihtoehto, kun hyllyt,
nettisivustot ja lehdet pursuavat oma-apuoppaita, terapiatarjouksia
ja lumeravintolisiä? Yhdelle sopii ruokaremontti, toiselle
elämäntapakoulutus, kolmannelle luontoäidin helma.
Lisätään tähän vielä suomalainen yksin pärjäämisen eetos,
YT-neuvottelut ja aviokriisi. Jos aikuisen on vaikea
pärjätä postmodernissa yhteiskunnallisessa viidakossa,
miten käy nuorten?

Miten olisi kuuntelu ja keskustelu? Kirkko tekee nuorisotyötä,
mutta myös yhteiskunnallista työtä muun muassa pitäen
huolta yhteiskunnan köyhimmistä. Ehkä kirkko tulisi
läheisemmäksi modernille yksilölle, jos hän saisi astua
sisään ja tulla kuulluksi. Nuoret osaavat keskustella
ja tuoda julki omia mielipiteitään, vaikka moni heistä
turhan usein verhoutuukin "mitä mä siitä hyödyn" -tyyliin.

Kirkon työntekijöiden ei tarvitse osata kaikkea
riippuvuuksista. Apua löytyy ongelmapelaajien
auttavasta puhelimesta ja erilaisista avohoitopaikoista.
Tärkeintä olisi, että jossain olisi edes yksi matalan kynnyksen
paikka, jonne saisi tulla häpeästä huolimatta, jos paikkakunnalla
ei ole vertaistukiryhmää tai muuta tukipaikkaa. Uskon
ei tulisi olla kynnyskysymys, eikä kirkon tarvitsisi
tehdä sosiaalityötä. Kirkolla voisi silti olla annettavaa
niille, jotka eivät osaa lopettaa rahapelaamistaan
tai jäävät yksin ongelmapelaamisensa takia. Toivossa
on parempi elää kuin yksin täysin hukassa.

Suomen evl.lut.kirkon tarjoama keskusteluapu
(auttava puhelin, chat, palveleva netti ja tekstariapu):
http://evl.fi/EVLfi.nsf/documents/DC0158A5AD979807C225748000295138?openDocument&yp=y&lang=FI