Satuinpa kuulemaan Petri Nygårdin uusimman viritelmän "Märkää" ja päätin
etsiä sen videon käsiini You Tube'ista. Nygård palasi mieleeni jo aiemmin,
kun Hesarissa kirjoitettiin alkoholin mielikuvamainonnasta. Esimerkiksi kappale
"Selvä päivä" on jotain ihan muuta kuin mielikuvamainontaa - se on suoraa räppiä
viinasta ja viinanjuonnin iloista.
Uusin video jatkaa samalla aaltopituudella, mutta juomingit eivät kiinnosta
minua. Eksyin lopulta Nygårdin kotisivulle, jossa hän kutsuu kasinolle pelaamaan
ja lupaa tuplata talletuksen. "Märkää" -videossa on myös kasinoteema, sillä
Nygård ajelee ympäri Las Vegasia. Itse kaupungissa voi juoda, pelata ja
päästä vihille. Paikka mikä paikka, suomalainen jaksaa aina törttöillä.
Nygård seuraa siis Lady Gagan jalanjälkiä? Siltä vaikuttaa, koska
markkinointikiellosta huolimatta ulkomaiset rahapeliyhtiöt tarjoavat
edelleen palveluksiaan suomalaisille - reilun pelin hengessä. Videossa
mainitaan kyseinen yhtiö ja sen mainospalkki on huomiota herättävä
Nygårdin kotisivulla. Palvelua saa selvällä suomen kielellä.
Nygård voisi päästä pokerin antisankariksi, mutta pokerista tässä ei
taida olla kyse. Kyse on siitä, että kaikki
keinot ovat sallittuja uudessa mediassa. Sponsorin kyytiin
päässeen ei tarvitse enää olla pokeriammattilainen, kunhan
viesti menee perille. Lippalakissa ei ole sponsorin logoakaan,
eikä korttien tarvitse pysyä käsissä. Virtuaalikasinon
markkinoinnista hyötyvät sekä tähti että rahapeliyhtiö.
Muistatteko, mitä nuoresta norjalaisesta Annette Obrestadista
sanottiin, kun hän voitti Euroopan WSOP:n? Kun nainen voittaa,
kuka tahansa voi voittaa. Sittemmin Obrestadista tuli stailattu
ja sponsoroitu pelaaja. Nygård on jo valmiiksi stailattu
viihdemies, jonka meno on ronskia ja rivoa. Miksi sitten näin wagnermainen
tähti sai paikan? Hänen valintansa virtuaalikasinon keulakuvaksi
on selvää mielikuvamainontaa: suomalainen pärjää maailmalla niin pelissä
kuin humalassakin.Vain kaverit joutuvat kärsimään
seurauksista.
maanantai 30. huhtikuuta 2012
lauantai 14. huhtikuuta 2012
Pelléas et Mélisande - le prix de la culture
Encore une belle soirée passée à l'Opéra National. Je suis allée voir
Pelléas et Mélisande de Claude Debussy. En connaissant un peu
la musique de Debussy, Pelléas et Mélisande a été une vraie
découverte. Les coulisses représentaient l'austérité royale
et l'eau soulignait la tristesse et le désespoir des personnages.
À l'entracte, je me suis rappelée soudainement du
prix de la place. Je ne veux pas dire le prix du billet en soi:
je pense au prix total qui contient la subvention, l'impôt et la somme qui reste
à payer par l'acheteur. En Finlande, c'est Veikkaus qui soutient
l'Opéra National et son art lyrique. Le prix des places dépend des catégories
différentes, des chanteurs, des visites et des pièces jouées. Par exemple,
les étudiants et les clients fidèles peuvent avoir des places moins
chères. Chacun peut se placer à son gré et le poulailler n'est
qu'une option.
En 2011, Veikkaus a fait un profit de 514 millions d'euros.
De cette somme, l'art a reçu 42% par le Ministère de l'éducation
et de la culture. En 2010, les dépenses de l'Opéra National
ont été 53,3 millions d'euros dont 70% ont été couverts par le
Ministère en question (cf. le profit de Veikkaus). La même année,
Veikkaus a déclaré d'avoir donné 35, 7 millions d'euros pour
les activités de l'Opéra National et 13 millions d'euros pour les frais de
loyer. En plus, l'Opéra National profite des revenues des billets et du soutien
des sponsors (20%) et du soutien des municipalités (Helsinki,
Espoo, Vantaa, Kauniainen) (10%) selon la fréquentation. La Fondation
du soutien de l'Opéra offre des bourses, a des fonds divers
et reçoit des donations et des legs.
Il m'est impossible de calculer le prix d'une place à l'Opéra
National, mais les chiffres et les pourcentages donnent une idée du
prix de la culture en Finlande. L'Opéra National veut être l'opéra
de tous les Finlandais; pourtant l'image élitiste persiste. Il est fort probable
que sans la subvention de l'État (et donc de Veikkaus), le
nombre des Finlandais fréquentant l'Opéra National
serait moindre. À peu près 300 000 personnes fréquentent l'Opéra National
Pour revenir à l'essentiel, à la musique: bravo, François Le
Roux (Golaud) et Topi Lehtipuu (Pelléas), bravo!
Pelléas et Mélisande, Acte 1 (Dir. musicale: P.Boulez):
http://www.youtube.com/watch?v=z7kodUT_sJs&feature=related
Pelléas et Mélisande de Claude Debussy. En connaissant un peu
la musique de Debussy, Pelléas et Mélisande a été une vraie
découverte. Les coulisses représentaient l'austérité royale
et l'eau soulignait la tristesse et le désespoir des personnages.
À l'entracte, je me suis rappelée soudainement du
prix de la place. Je ne veux pas dire le prix du billet en soi:
je pense au prix total qui contient la subvention, l'impôt et la somme qui reste
à payer par l'acheteur. En Finlande, c'est Veikkaus qui soutient
l'Opéra National et son art lyrique. Le prix des places dépend des catégories
différentes, des chanteurs, des visites et des pièces jouées. Par exemple,
les étudiants et les clients fidèles peuvent avoir des places moins
chères. Chacun peut se placer à son gré et le poulailler n'est
qu'une option.
En 2011, Veikkaus a fait un profit de 514 millions d'euros.
De cette somme, l'art a reçu 42% par le Ministère de l'éducation
et de la culture. En 2010, les dépenses de l'Opéra National
ont été 53,3 millions d'euros dont 70% ont été couverts par le
Ministère en question (cf. le profit de Veikkaus). La même année,
Veikkaus a déclaré d'avoir donné 35, 7 millions d'euros pour
les activités de l'Opéra National et 13 millions d'euros pour les frais de
loyer. En plus, l'Opéra National profite des revenues des billets et du soutien
des sponsors (20%) et du soutien des municipalités (Helsinki,
Espoo, Vantaa, Kauniainen) (10%) selon la fréquentation. La Fondation
du soutien de l'Opéra offre des bourses, a des fonds divers
et reçoit des donations et des legs.
Il m'est impossible de calculer le prix d'une place à l'Opéra
National, mais les chiffres et les pourcentages donnent une idée du
prix de la culture en Finlande. L'Opéra National veut être l'opéra
de tous les Finlandais; pourtant l'image élitiste persiste. Il est fort probable
que sans la subvention de l'État (et donc de Veikkaus), le
nombre des Finlandais fréquentant l'Opéra National
serait moindre. À peu près 300 000 personnes fréquentent l'Opéra National
annuellement.
Roux (Golaud) et Topi Lehtipuu (Pelléas), bravo!
Pelléas et Mélisande, Acte 1 (Dir. musicale: P.Boulez):
http://www.youtube.com/watch?v=z7kodUT_sJs&feature=related
sunnuntai 8. huhtikuuta 2012
Elämysten jäljillä kasinoilla
Aloittelevana rahapelitutkijana luulin kasinon olevan eräänlainen
maaginen paikka, jossa olisi samanlainen tunnelma kuin Dostojevskin
"Pelureissa" tai ainakin kilinää, valoja ja ajattomuutta. Käytyäni katsastamassa
Aucklandin Sky Towerin kasinon olin häkeltynyt sekavasta pelihallimaisesta
tunnelmasta. Paikka ei oikein tuntunut sopivan Sky Towerista saamaani
kuvaan, jonka olin muodostanut syötyäni pyörivässä ravintolassa.
En tietenkään usko magiaan, mutta rahapelaaminen selkeästi vaikuttaa
ihmisten käyttäytymiseen. Sky Cityn edustajat kertoivat Aucklandin
rahapelikonferensissa vastuullisesta toiminnastaan. Erilaisia lehtisiä
oli tarjolla eri kielillä ja erityisesti kiinnitettiin huomiota siihen, ettei
lapsia jätettäisi yksin hotellihuoneisiin kasinolla käynnin ajaksi. Näitä
lehtisiä löytyi Sky Towerin aulasta hieman syrjässä pienen etsinnän jälkeen.
Yhtään lehtistä rahapelaamisen ongelmallisuudesta ei ollut
englanniksi. Lehtisiä oli myös kasinon ison ovimiehen selän takana:
ne piti todellakin huomata sieltä.
Sisäänpääsy kävi leikiten - kukaan ei kysynyt mitään, kun marssimme
kollegani kanssa sisään. Kasino oli puheensorinaa ja musiikkia täynnä
olevan paikka, jossa eri etnistä alkuperää olevat ihmiset pelasivat
yhdessä ja erikseen. Jossain oli räikeästi ja mauttomasti puettuja nuoria naisia,
joiden oli kai määrä palvella tai ainakin miellyttää asiakkaita. Silmiini ei osunut
varoitustarroja, vaikka niitä piti olla joka paikassa. En jaksanut
käydä tällä kertaa yläkerrassa. Elämys oli nolla.
Helsingin kasinolla elämys on joka kerta erilainen. Kasino
on verrattavissa Oopperaan, jonne myös tullaan sellaisena
kuin on. Farkut ja villapaita ovat sallitut, kunhan käyttäytyy
suurin piirtein odotetusti. Kasinolla sisäänpääsy on ilmainen,
mutta Ooppera on omaa luokkaansa. Johtaja Jokipaltion
viimeisten juhlien jälkeen kasino ei ole enää ollut täysin
entisensä. Nyt kaikki on yhtä elämystä.
Casino Expo 2012 näytti sen, kuinka vanhan ajan voi kierrättää
uusiksi. Vanhasta on jäljellä kulissit, kun kaikki muu
on riisuttu tarpeettomasta. Show on yhä tärkeämmässä
osassa toimintaa: elämystanssit, illalliset shown hengessä
ja musikaaliset tribuutit muistuttavat jostain menneestä,
mutta postmodernilla tavalla. Vanhasta on vain jäljellä
rippeitä ja nekin on muutettu ajalle sopiviksi ja täten
kulutettaviksi.
Rulettikoulu paljastaa lopulta sen, mistä on todella kyse.
Todellista on enää rahapelaamisen synnyttämä elämys.
Vaatteista ja varallisuudesta viis, kunhan pääsee voiton
makuun tai osaa niellä tappionsa. Vaikka pelimerkit toimisivat
ilman todellista valuuttaa, aina on vain yksi voittaja. Muut
käyttäytyvät sen mukaisesti aivan kuin peli ei olisikaan
leikkiä. Uskon, että elämys saa osan palaamaan kasinolle,
vaikka magiaa ei enää olisikaan.
Postmodernissa maailmassa eletään hetkessä ja hetkittäin.
Elämyksellisyys sopii tällaiseen elämäntyyliin, joka
korostaa nykyaikaa. Saman hetken voi elää monta kertaa
voittaen tai häviten. Jotkut jäävät koukkuun
tiettyyn hetkeen, joka muistuttaa elämystä hyvässä ja pahassa.
Postmodernissa maailmassa tätä ei voida kuitata
pelkästään sillä, että addiktoitua voi mihin tahansa.
On pidettävä huolta siitä, että kasinosta ei tule pelkkä
ilmainen elämysten pelihalli, jonne marssitaan vapaasti
sisään. Kaikki eivät hallitse itseään saatikka elämyksiään.
maaginen paikka, jossa olisi samanlainen tunnelma kuin Dostojevskin
"Pelureissa" tai ainakin kilinää, valoja ja ajattomuutta. Käytyäni katsastamassa
Aucklandin Sky Towerin kasinon olin häkeltynyt sekavasta pelihallimaisesta
tunnelmasta. Paikka ei oikein tuntunut sopivan Sky Towerista saamaani
kuvaan, jonka olin muodostanut syötyäni pyörivässä ravintolassa.
En tietenkään usko magiaan, mutta rahapelaaminen selkeästi vaikuttaa
ihmisten käyttäytymiseen. Sky Cityn edustajat kertoivat Aucklandin
rahapelikonferensissa vastuullisesta toiminnastaan. Erilaisia lehtisiä
oli tarjolla eri kielillä ja erityisesti kiinnitettiin huomiota siihen, ettei
lapsia jätettäisi yksin hotellihuoneisiin kasinolla käynnin ajaksi. Näitä
lehtisiä löytyi Sky Towerin aulasta hieman syrjässä pienen etsinnän jälkeen.
Yhtään lehtistä rahapelaamisen ongelmallisuudesta ei ollut
englanniksi. Lehtisiä oli myös kasinon ison ovimiehen selän takana:
ne piti todellakin huomata sieltä.
Sisäänpääsy kävi leikiten - kukaan ei kysynyt mitään, kun marssimme
kollegani kanssa sisään. Kasino oli puheensorinaa ja musiikkia täynnä
olevan paikka, jossa eri etnistä alkuperää olevat ihmiset pelasivat
yhdessä ja erikseen. Jossain oli räikeästi ja mauttomasti puettuja nuoria naisia,
joiden oli kai määrä palvella tai ainakin miellyttää asiakkaita. Silmiini ei osunut
varoitustarroja, vaikka niitä piti olla joka paikassa. En jaksanut
käydä tällä kertaa yläkerrassa. Elämys oli nolla.
Helsingin kasinolla elämys on joka kerta erilainen. Kasino
on verrattavissa Oopperaan, jonne myös tullaan sellaisena
kuin on. Farkut ja villapaita ovat sallitut, kunhan käyttäytyy
suurin piirtein odotetusti. Kasinolla sisäänpääsy on ilmainen,
mutta Ooppera on omaa luokkaansa. Johtaja Jokipaltion
viimeisten juhlien jälkeen kasino ei ole enää ollut täysin
entisensä. Nyt kaikki on yhtä elämystä.
Casino Expo 2012 näytti sen, kuinka vanhan ajan voi kierrättää
uusiksi. Vanhasta on jäljellä kulissit, kun kaikki muu
on riisuttu tarpeettomasta. Show on yhä tärkeämmässä
osassa toimintaa: elämystanssit, illalliset shown hengessä
ja musikaaliset tribuutit muistuttavat jostain menneestä,
mutta postmodernilla tavalla. Vanhasta on vain jäljellä
rippeitä ja nekin on muutettu ajalle sopiviksi ja täten
kulutettaviksi.
Rulettikoulu paljastaa lopulta sen, mistä on todella kyse.
Todellista on enää rahapelaamisen synnyttämä elämys.
Vaatteista ja varallisuudesta viis, kunhan pääsee voiton
makuun tai osaa niellä tappionsa. Vaikka pelimerkit toimisivat
ilman todellista valuuttaa, aina on vain yksi voittaja. Muut
käyttäytyvät sen mukaisesti aivan kuin peli ei olisikaan
leikkiä. Uskon, että elämys saa osan palaamaan kasinolle,
vaikka magiaa ei enää olisikaan.
Postmodernissa maailmassa eletään hetkessä ja hetkittäin.
Elämyksellisyys sopii tällaiseen elämäntyyliin, joka
korostaa nykyaikaa. Saman hetken voi elää monta kertaa
voittaen tai häviten. Jotkut jäävät koukkuun
tiettyyn hetkeen, joka muistuttaa elämystä hyvässä ja pahassa.
Postmodernissa maailmassa tätä ei voida kuitata
pelkästään sillä, että addiktoitua voi mihin tahansa.
On pidettävä huolta siitä, että kasinosta ei tule pelkkä
ilmainen elämysten pelihalli, jonne marssitaan vapaasti
sisään. Kaikki eivät hallitse itseään saatikka elämyksiään.
perjantai 6. huhtikuuta 2012
Des stéréotypes de la richesse - De la colère à la joie
L'opérateur des jeux d'argent finlandais Veikkaus a décidé de suivre les
pas de la Française des Jeux. Depuis le 23 mars 2012, le tirage d'Eurojackpot
se fait tous les vendredis. Ne pas confondre Eurojackpot avec Euro Millions:
l'opérateur finlandais a fait équipe avec d'autres confrères européens. La cagnotte
d'Eurojackpot varie entre 10 et 90 millions d'euros.
Pour m'amuser, j'ai voulu comparer l'image donnée de la richesse
en me basant sur deux films publicitaires. En France, les riches sont en
colère. Ils apprennent le slogan "Non au jeu d'Euro Millions" en portugais.
Une Dame d'un certain âge se lève en montrant son poing
et récite le slogan à haute voix. La colère provient du fait que le
jeu d'Euro Millions permette l'ascension sociale instantanée. Les classes sociales
sont en danger.
En même temps, les Finlandaises font encore la fête. Trois jeunes
femmes partent faire le tour du monde. La joie de vivre est leur
devise. Elles font du shopping à New York. Elles vivent la vie
des maharadjahs en Inde. Elles imitent Thelma et Louise dans leur
voiture décapotable. Elles imitent Katy Perry au karaoké au Japon.
Enfin, la plage et le paysage magnifique. Elles ont tout réussi
et tout leur réussit. Peu importe leur descendance.
Le film publicitaire des riches en colère est tout simplement
hilarant. Il se moque de la concentration du pouvoir économique
entre les mains de certaines personnes et du standing de la haute
société en donnant la liberté de s'enrichir à Monsieur et Madame
Tout le Monde. Les frontières sont désormais ouvertes: les pays
d'Euro Millions forment leur espace Schengen ludique.
Les Finlandais par contre ne veulent pas reconnaître l'existence des
classes sociales. Grosso modo l'égalité est donnée par l'éducation et le travail
doit contenter tous les citoyens. Les jeux d'argent séparent le quotidien
de la fête et le travail monotone de l'aventure. L'inexistence des
classes sociales ne provoque pas la colère des riches: elle force
les individus à trouver des moyens personnalisés de sortir de la masse.
Une cagnotte de 10 à 90 millions d'euros bouleverse la culture
des jeux d'argent en Finlande. Il est désormais possible de
gagner de plus en plus et toujours plus souvent. "Devenez plus
riches que riches" n'est pourtant une phrase que les Finlandais
sauraient répéter. Les Finlandais sont toujours en quête du rêve
et de l'aventure - sans prendre le chemin périlleux de l'ascension sociale
et sans inspirer la jalousie de la masse.
Le film publicitaire d'Euro Millions
"Les riches en colère":
http://www.youtube.com/watch?v=j0UCDTt6Py8
Le film publicitaire d'Eurojackpot
"Girls just wanna have fun":
http://www.youtube.com/watch?v=6CsCxw58jAI
pas de la Française des Jeux. Depuis le 23 mars 2012, le tirage d'Eurojackpot
se fait tous les vendredis. Ne pas confondre Eurojackpot avec Euro Millions:
l'opérateur finlandais a fait équipe avec d'autres confrères européens. La cagnotte
d'Eurojackpot varie entre 10 et 90 millions d'euros.
Pour m'amuser, j'ai voulu comparer l'image donnée de la richesse
en me basant sur deux films publicitaires. En France, les riches sont en
colère. Ils apprennent le slogan "Non au jeu d'Euro Millions" en portugais.
Une Dame d'un certain âge se lève en montrant son poing
et récite le slogan à haute voix. La colère provient du fait que le
jeu d'Euro Millions permette l'ascension sociale instantanée. Les classes sociales
sont en danger.
En même temps, les Finlandaises font encore la fête. Trois jeunes
femmes partent faire le tour du monde. La joie de vivre est leur
devise. Elles font du shopping à New York. Elles vivent la vie
des maharadjahs en Inde. Elles imitent Thelma et Louise dans leur
voiture décapotable. Elles imitent Katy Perry au karaoké au Japon.
Enfin, la plage et le paysage magnifique. Elles ont tout réussi
et tout leur réussit. Peu importe leur descendance.
Le film publicitaire des riches en colère est tout simplement
hilarant. Il se moque de la concentration du pouvoir économique
entre les mains de certaines personnes et du standing de la haute
société en donnant la liberté de s'enrichir à Monsieur et Madame
Tout le Monde. Les frontières sont désormais ouvertes: les pays
d'Euro Millions forment leur espace Schengen ludique.
Les Finlandais par contre ne veulent pas reconnaître l'existence des
classes sociales. Grosso modo l'égalité est donnée par l'éducation et le travail
doit contenter tous les citoyens. Les jeux d'argent séparent le quotidien
de la fête et le travail monotone de l'aventure. L'inexistence des
classes sociales ne provoque pas la colère des riches: elle force
les individus à trouver des moyens personnalisés de sortir de la masse.
Une cagnotte de 10 à 90 millions d'euros bouleverse la culture
des jeux d'argent en Finlande. Il est désormais possible de
gagner de plus en plus et toujours plus souvent. "Devenez plus
riches que riches" n'est pourtant une phrase que les Finlandais
sauraient répéter. Les Finlandais sont toujours en quête du rêve
et de l'aventure - sans prendre le chemin périlleux de l'ascension sociale
et sans inspirer la jalousie de la masse.
Le film publicitaire d'Euro Millions
"Les riches en colère":
http://www.youtube.com/watch?v=j0UCDTt6Py8
Le film publicitaire d'Eurojackpot
"Girls just wanna have fun":
http://www.youtube.com/watch?v=6CsCxw58jAI
sunnuntai 1. huhtikuuta 2012
Peliä, viihdettä, uhkaa... siis mitä?
Terveisiä Kuopion Sosiologipäiviltä. Miettiessäni, kuinka kuvailisin
rahapelityöryhmän käsittelemiä teemoja, tajusin suomalaisen
rahapelitutkimuksen kahtiajaon jääneen esityksissä ja keskusteluissa taustalle.
Sen sijaan käsitteet ja niiden merkitykset vaikuttivat korostuvan.
Ensiksi mieleeni jäi rahapelien ja viihdepelien väitetty sulautuminen.
En yhtään epäile, ettei rahapelaaminen olisi viihteellistynyt ja
viihdepelien seassa olisi rahapelaamista. Hyvänä esimerkkinä tästä
kaikesta voidaan pitää pelisivustojen ja Facebookin tarjontaa.
Kun mennään syvemmälle rahan ja viihteen merkityksiin, ikärajat
nousevat vastaan. Kyse ei ole mielestäni vain siitä, että aikuiset
ja nuoret voivat pelata pelikonsoleista tuttuja pelejä tai jollain
valuutalla muunlaisia pelejä. Rahapelit eivät ole suoranaisesti
viihdepelejä: tasohyppelyyn tarvitaan varmasti taitoa, mutta onko
se samanlaista taitoa kuin vaikkapa jossain pokerin versiossa?
Ikärajojen perusteella jotkin pelit ovat kiellettyjä esimerkiksi
alle 13-vuotiailta (vastuu on vanhemmilla), kun taas rahapelit
ovat sallittuja vain aikuisille (vastuu on jokaisella itsellään).
Toinen käsitteellinen debaatti lähti pokerista. Jokainen, joka on
lukenut Olli Alhon artikkelin uhkapeleistä, muistaa varmasti
rahasta pelattavien pelien etymologisen kontekstin. Rahasta
pelaamisen arkipäiväistymisen myötä uhkaa on vaikea muistaa.
Uhka on muuttunut ongelmaksi: uhkapelaaminen ei vie mieron
tielle, vaan rahapelaaminen voi muuttua ongelmapelaamiseksi.
Onko pokeri sitten uhkapeliä, rahapelaamista vai taitopeli?
Jos pokeri määritellään taitopeliksi, jossa voitokkaita ovat
taitavimmat ja matemaattisesti lahjakkaimmat, uhka jää häviäjien piikkiin.
Pokeri saatetaan myös määritellä uhkapeliksi esimerkiksi kasinolla,
jossa panokset liikkuvat suurissa summissa. Jos vielä lisätään
ammattilaisuus, pokeri on todellista rahapelaamista vain harvalle.
Käsitteet ja niiden merkitykset ovat mielenkiintoisempia
kuin kilpailu siitä, ovatko rahapelitutkijat parempia kuin
rahapelihaittojen tutkijat. Näyttää siltä, että tarvitaan lisää
yhteiskuntatieteellistä rahapelitutkimusta, jossa pohditaan
käsitteitä teoreettisesti, mutta myös laadullista tutkimusta
niin rahapelaamisesta ja sen haitallisuudesta
kuin rahapelaajista ja liikapelaamisen seurauksista.
rahapelityöryhmän käsittelemiä teemoja, tajusin suomalaisen
rahapelitutkimuksen kahtiajaon jääneen esityksissä ja keskusteluissa taustalle.
Sen sijaan käsitteet ja niiden merkitykset vaikuttivat korostuvan.
Ensiksi mieleeni jäi rahapelien ja viihdepelien väitetty sulautuminen.
En yhtään epäile, ettei rahapelaaminen olisi viihteellistynyt ja
viihdepelien seassa olisi rahapelaamista. Hyvänä esimerkkinä tästä
kaikesta voidaan pitää pelisivustojen ja Facebookin tarjontaa.
Kun mennään syvemmälle rahan ja viihteen merkityksiin, ikärajat
nousevat vastaan. Kyse ei ole mielestäni vain siitä, että aikuiset
ja nuoret voivat pelata pelikonsoleista tuttuja pelejä tai jollain
valuutalla muunlaisia pelejä. Rahapelit eivät ole suoranaisesti
viihdepelejä: tasohyppelyyn tarvitaan varmasti taitoa, mutta onko
se samanlaista taitoa kuin vaikkapa jossain pokerin versiossa?
Ikärajojen perusteella jotkin pelit ovat kiellettyjä esimerkiksi
alle 13-vuotiailta (vastuu on vanhemmilla), kun taas rahapelit
ovat sallittuja vain aikuisille (vastuu on jokaisella itsellään).
Toinen käsitteellinen debaatti lähti pokerista. Jokainen, joka on
lukenut Olli Alhon artikkelin uhkapeleistä, muistaa varmasti
rahasta pelattavien pelien etymologisen kontekstin. Rahasta
pelaamisen arkipäiväistymisen myötä uhkaa on vaikea muistaa.
Uhka on muuttunut ongelmaksi: uhkapelaaminen ei vie mieron
tielle, vaan rahapelaaminen voi muuttua ongelmapelaamiseksi.
Onko pokeri sitten uhkapeliä, rahapelaamista vai taitopeli?
Jos pokeri määritellään taitopeliksi, jossa voitokkaita ovat
taitavimmat ja matemaattisesti lahjakkaimmat, uhka jää häviäjien piikkiin.
Pokeri saatetaan myös määritellä uhkapeliksi esimerkiksi kasinolla,
jossa panokset liikkuvat suurissa summissa. Jos vielä lisätään
ammattilaisuus, pokeri on todellista rahapelaamista vain harvalle.
Käsitteet ja niiden merkitykset ovat mielenkiintoisempia
kuin kilpailu siitä, ovatko rahapelitutkijat parempia kuin
rahapelihaittojen tutkijat. Näyttää siltä, että tarvitaan lisää
yhteiskuntatieteellistä rahapelitutkimusta, jossa pohditaan
käsitteitä teoreettisesti, mutta myös laadullista tutkimusta
niin rahapelaamisesta ja sen haitallisuudesta
kuin rahapelaajista ja liikapelaamisen seurauksista.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)