Niin se vain on, että rahapelaamisesta saa hyviä uutisia näin keskikesällä,
kun moni suomalainen on kesämökillä tai ulkomailla. Luettuani HeSarista
Hannan tarinan olisin toivonut, että se olisi julkaistu otollisempaan aikaan.
Kesällä kuitenkin sattuu ja tapahtuu, kuten täällä Helsingissäkin.
Kävin juuri korttelini K-kaupassa. Kaupassa oli asioinut nuori isä
pienen poikansa kanssa ja he olivat lähdössä pois, kun tulin kauppaan.
Eivät he minnekään lähteneet, vaan kaksivuotiaalta näyttävä poika
sai pelata raha-automaattipeliä isän neuvoessa vieressä milloin tuplata.
Lapsi seisoi vaunuissaan, jotta ylettäisi painamaan nappeja. Isän kaveri
seisoi vieressä ja pälyili aina välillä, katsoiko kukaan. Olin aivan
ällikällä lyöty.
Mietin, menisinkö ammatin puolesta sanomaan isälle pari valittua
sanaa, vai olisinko kukkahousutäti ja valittaisin kassalla olevalle
nuorelle naiselle. Lähellä automaatteja oli myös vakituinen työntekijä,
joka oli kiinnostuneempi banaaneista kuin tapahtuneesta. Päätin,
että kirjoitan asiasta.
Mitä järkeä on tutkia ikärajoja, kun ne vuotavat kuin seula? Tämä ei
ollut ensimmäinen kerta, kun olen K-18 -ikärajan tultua voimaan nähnyt
vanhemman ottavan lapsensa mukaan pelaamaan. Onko kassahenkilöstö
oikea ryhmä valvomaan rahapelikoneita? Kukaan ei näyttänyt kuuntelevan
kassalla olevaa nuorta naista. Kun hän huomautti pienessä sievässä
olleelle asiakkaalle, että muovikassi pitäisi maksaa, tämä käveli pokkana ulos.
Nainen huomautti asiasta työtoverilleen, joka vastasi sarkastisesti: "Voi kauheaa."
Kuunteleeko kukaan kesätyöntekijää, joka huomauttaisi sitten vielä
rahapelikoneella pelaavasta pikkulapsesta?
Ehdotan, että ikärajojen toimeenpanoa mietitään uudelleen. Missä viipyy
rahapelaamista koskeva valistus tässä maassa? Selkeästi on edelleen vanhempia,
jotka eivät ymmärrä, että lapset eivät saa enää pelata aikuisen seurassa. Olihan se jo
ikärajoja muuttaessa selkeää, että tästä tulee vielä kulttuurinen muutos - oli rahapeli
sitten lotto, jokeri, hedelmäpeli tai raviveikkaus.
Eikö kaikkiin pelipisteisiin ja -kuponkeihin voisi laittaa "Älä anna lapsesi pelata"
-maininta, jos valistus on niin passé tai rahapelit menevät sutjakasti
alkoholivalistuksen vanavedessä. Mistä lähtien taaperot ovat pelanneet rahasta?
Turha sitä on tehdä mitään mystery shopping -tutkimuksia, kun tällainen sallitaan
keskellä kirkasta päivää.
K-18 -tarramerkintä lattiassa on liian helppo ylittää. Erityiset kanta-asiakaskortitkaan
eivät ole täysin varmoja, sillä kone ei tunnista sormenjälkiä napeilla. Tokkopa
tarramerkintää edes huomaa jossain kioskinpahaisessa, jossa on muutenkin jo
ahdasta.
Vai onko rahapelaaminen edelleen yhteistä kivaa eri sukupolvien edustajille ja
kulttuurisen oppimisen paikka? Nyt kun nuoret on siivottu pois pelaamasta, pitäisikö
pysähtyä miettimään keinoja, joilla saada pikkulapset pois koneilta ja pelitiskeiltä?
Ehkä kauppoihin ja kioskeille pitäisi saada maksullisia Angry Birds -pelikoneita, joita
lapset pelaisivat vanhemman ollessa K-18 -tarramerkin toisella puolella. Tyydyttäisikö
tällainen järjestely suomalaisia? Rahat eivät menisi hyvään tarkoitukseen,
mutta eivät pahaakaan, sillä suomalaiset tarvitsevat vihaisia lintuja kansallisen
itsetunnon nostattajiksi.
En kiellä, etteikö yhdessä pelaaminen olisi hauskaa, mutta onko sitä pakko tehdä
rahasta? Rahapelaaminen on nähtävästi osa suomalaista elämäntyyliä ja sen
epääminen aiheuttaa ärsyyntymistä, välinpitämättömyyttä ja kieltojen tallomista.
Jos ette usko, katsokaa itse:
http://www.iltasanomat.fi/videot/toosatv/vid-1288570467946.html
Hannan tarina:
http://www.hs.fi/kotimaa/Raportti+Rahapelit+aiheuttavat+yhä+vakavampia+seurauksia/a1372560506924
kun moni suomalainen on kesämökillä tai ulkomailla. Luettuani HeSarista
Hannan tarinan olisin toivonut, että se olisi julkaistu otollisempaan aikaan.
Kesällä kuitenkin sattuu ja tapahtuu, kuten täällä Helsingissäkin.
Kävin juuri korttelini K-kaupassa. Kaupassa oli asioinut nuori isä
pienen poikansa kanssa ja he olivat lähdössä pois, kun tulin kauppaan.
Eivät he minnekään lähteneet, vaan kaksivuotiaalta näyttävä poika
sai pelata raha-automaattipeliä isän neuvoessa vieressä milloin tuplata.
Lapsi seisoi vaunuissaan, jotta ylettäisi painamaan nappeja. Isän kaveri
seisoi vieressä ja pälyili aina välillä, katsoiko kukaan. Olin aivan
ällikällä lyöty.
Mietin, menisinkö ammatin puolesta sanomaan isälle pari valittua
sanaa, vai olisinko kukkahousutäti ja valittaisin kassalla olevalle
nuorelle naiselle. Lähellä automaatteja oli myös vakituinen työntekijä,
joka oli kiinnostuneempi banaaneista kuin tapahtuneesta. Päätin,
että kirjoitan asiasta.
Mitä järkeä on tutkia ikärajoja, kun ne vuotavat kuin seula? Tämä ei
ollut ensimmäinen kerta, kun olen K-18 -ikärajan tultua voimaan nähnyt
vanhemman ottavan lapsensa mukaan pelaamaan. Onko kassahenkilöstö
oikea ryhmä valvomaan rahapelikoneita? Kukaan ei näyttänyt kuuntelevan
kassalla olevaa nuorta naista. Kun hän huomautti pienessä sievässä
olleelle asiakkaalle, että muovikassi pitäisi maksaa, tämä käveli pokkana ulos.
Nainen huomautti asiasta työtoverilleen, joka vastasi sarkastisesti: "Voi kauheaa."
Kuunteleeko kukaan kesätyöntekijää, joka huomauttaisi sitten vielä
rahapelikoneella pelaavasta pikkulapsesta?
Ehdotan, että ikärajojen toimeenpanoa mietitään uudelleen. Missä viipyy
rahapelaamista koskeva valistus tässä maassa? Selkeästi on edelleen vanhempia,
jotka eivät ymmärrä, että lapset eivät saa enää pelata aikuisen seurassa. Olihan se jo
ikärajoja muuttaessa selkeää, että tästä tulee vielä kulttuurinen muutos - oli rahapeli
sitten lotto, jokeri, hedelmäpeli tai raviveikkaus.
Eikö kaikkiin pelipisteisiin ja -kuponkeihin voisi laittaa "Älä anna lapsesi pelata"
-maininta, jos valistus on niin passé tai rahapelit menevät sutjakasti
alkoholivalistuksen vanavedessä. Mistä lähtien taaperot ovat pelanneet rahasta?
Turha sitä on tehdä mitään mystery shopping -tutkimuksia, kun tällainen sallitaan
keskellä kirkasta päivää.
K-18 -tarramerkintä lattiassa on liian helppo ylittää. Erityiset kanta-asiakaskortitkaan
eivät ole täysin varmoja, sillä kone ei tunnista sormenjälkiä napeilla. Tokkopa
tarramerkintää edes huomaa jossain kioskinpahaisessa, jossa on muutenkin jo
ahdasta.
Vai onko rahapelaaminen edelleen yhteistä kivaa eri sukupolvien edustajille ja
kulttuurisen oppimisen paikka? Nyt kun nuoret on siivottu pois pelaamasta, pitäisikö
pysähtyä miettimään keinoja, joilla saada pikkulapset pois koneilta ja pelitiskeiltä?
Ehkä kauppoihin ja kioskeille pitäisi saada maksullisia Angry Birds -pelikoneita, joita
lapset pelaisivat vanhemman ollessa K-18 -tarramerkin toisella puolella. Tyydyttäisikö
tällainen järjestely suomalaisia? Rahat eivät menisi hyvään tarkoitukseen,
mutta eivät pahaakaan, sillä suomalaiset tarvitsevat vihaisia lintuja kansallisen
itsetunnon nostattajiksi.
En kiellä, etteikö yhdessä pelaaminen olisi hauskaa, mutta onko sitä pakko tehdä
rahasta? Rahapelaaminen on nähtävästi osa suomalaista elämäntyyliä ja sen
epääminen aiheuttaa ärsyyntymistä, välinpitämättömyyttä ja kieltojen tallomista.
Jos ette usko, katsokaa itse:
http://www.iltasanomat.fi/videot/toosatv/vid-1288570467946.html
Hannan tarina:
http://www.hs.fi/kotimaa/Raportti+Rahapelit+aiheuttavat+yhä+vakavampia+seurauksia/a1372560506924
