Kuinka saada ihmiset ymmärtämään, että aina ei voi voittaa?
Yksi keino on valistaa ihmisiä rahapelaamisen riskeistä. Törmäsin
internetissä kolmeen valistusvideoon, joista yksi on kanadalainen
ja kaksi muuta suomalaista. Kanadalainen video kertoo tarinan
kirsikasta, suositusta hedelmästä. Kirsikka löytyy kakun päältä,
mutta myös hedelmäpeleistä ja videopelikoneista. Valistava
tarina löytyy Mise sur toi (Panosta itseesi) -järjestön kotisivulta
ja You Tubesta ranskaksi ja englanniksi.
Video muistuttaa erilaisista uskomuksista, joita pelaajalla
saattaa olla, ja valistaa niiden todenperäisyydestä. Kirsikkapelit
koukuttavat, koska voitto tuntuu olevan lähellä ja kone saattaa
tyhjentää itsensä milloin tahansa. Häviäjiä on kuitenkin enemmän
kuin voittajia. Tästä johtuen rahapelaamisen pitäisi olla pelkkää
pelaamista ja rahapelaajan tulisi asettaa itselleen rajat.
RAY:n Pelaa maltilla-kampanjaan liittyy video korttitalosta. Video
puhuttelee suomalaista symboliikan avulla. Voittaessa rahapeleissä
voi rakentaa itselleen talon ja kerätä maallista mammonaa. Hävitessä
korttitalo sortuu ja pelaaja menettää kaiken. Videon opetus onkin,
että kaikkea ei voi rakentaa 52 kortin varaan. Symboliikassa on
jotain vanhanaikaista, mikä muistuttaa moraalittomana pidetystä
uhkapelistä. Silti nykyään on pelaajia, jotka ansaitsevat elantonsa
pelaamalla rahasta.
Sitten viiden euron tarinaan. Kyseessä on provosoiva itse
kuvattu video, jossa ongelmapelaaja kertoo tarinansa videokameralle
saadakseen viiden euron panoksen. Ikääntyvä nainen on entinen
alkoholisti, joka kerjää rahaa saadakseen kolikoita hedelmäpeliä varten.
Irmeli kertoo olevansa peliriippuvainen. Hänestä on parempi
hävitä rahat kuin joutua ennen aikojaan hautaan. Videon tekijä
ei valista ketään. Hän tekee kurjuudesta huvitusta ja kysyy,
olisivatko muut maksaneet kerjäävälle peliriippuvaiselle.
Irmelin tarinassa ei ole uskomuksia eikä symboliikkaa. Hän
on tosissaan kerjätessään panosrahaa ja pelatessaan. Hän on
sentään päässyt alkoholista. Sekä Mise sur toi'n että RAY:n
videot ovat valistavia, mutta niillä on selkeästi erilainen
kulttuurinen tausta. Irmelin tarinaa voi taas pitää jokseenkin
universaalina: syrjäynyt ja iltaisin pelipaikoissa viihtyvä
pelaaja ei menetä mitään antamalla kasvonsa parista eurosta
tuntemattomalle kuvaajalle.
Ehkä jonain päivänä Suomessakin tehdään kampanja kansalaisille
rahapelaamisen riskeistä ja vastuullisesta rahapelaamisesta.
Erinäisiä kampanjoita on toki ollut ja oppaita on syntynyt,
mutta ehkä nyt on aika valistaa muitakin kuin tiettyjä ryhmiä
(ongelmapelaajat, läheiset, viranomaiset ja ammattilaiset).
Lottoon liittyvä lauantaikulttuuri on katoamassa ikärajojen takia,
mutta rahapelit ovat edelleen suomalaisten arkea. Suomalaisten
on syytä tietää, että kirsikoita ei riitä kaikille. Voitosta voi
toki aina unelmoida.
A Brief History of the Cherry:
http://www.youtube.com/watch?v=-OEahgP8mp4&feature=plcp
Pelaa maltilla -video:
http://www.youtube.com/watch?v=kpEZQ9KmwJU
Viiden euron tarina:
http://www.youtube.com/watch?v=mqz9uM5eJr4
Yksi keino on valistaa ihmisiä rahapelaamisen riskeistä. Törmäsin
internetissä kolmeen valistusvideoon, joista yksi on kanadalainen
ja kaksi muuta suomalaista. Kanadalainen video kertoo tarinan
kirsikasta, suositusta hedelmästä. Kirsikka löytyy kakun päältä,
mutta myös hedelmäpeleistä ja videopelikoneista. Valistava
tarina löytyy Mise sur toi (Panosta itseesi) -järjestön kotisivulta
ja You Tubesta ranskaksi ja englanniksi.
Video muistuttaa erilaisista uskomuksista, joita pelaajalla
saattaa olla, ja valistaa niiden todenperäisyydestä. Kirsikkapelit
koukuttavat, koska voitto tuntuu olevan lähellä ja kone saattaa
tyhjentää itsensä milloin tahansa. Häviäjiä on kuitenkin enemmän
kuin voittajia. Tästä johtuen rahapelaamisen pitäisi olla pelkkää
pelaamista ja rahapelaajan tulisi asettaa itselleen rajat.
RAY:n Pelaa maltilla-kampanjaan liittyy video korttitalosta. Video
puhuttelee suomalaista symboliikan avulla. Voittaessa rahapeleissä
voi rakentaa itselleen talon ja kerätä maallista mammonaa. Hävitessä
korttitalo sortuu ja pelaaja menettää kaiken. Videon opetus onkin,
että kaikkea ei voi rakentaa 52 kortin varaan. Symboliikassa on
jotain vanhanaikaista, mikä muistuttaa moraalittomana pidetystä
uhkapelistä. Silti nykyään on pelaajia, jotka ansaitsevat elantonsa
pelaamalla rahasta.
Sitten viiden euron tarinaan. Kyseessä on provosoiva itse
kuvattu video, jossa ongelmapelaaja kertoo tarinansa videokameralle
saadakseen viiden euron panoksen. Ikääntyvä nainen on entinen
alkoholisti, joka kerjää rahaa saadakseen kolikoita hedelmäpeliä varten.
Irmeli kertoo olevansa peliriippuvainen. Hänestä on parempi
hävitä rahat kuin joutua ennen aikojaan hautaan. Videon tekijä
ei valista ketään. Hän tekee kurjuudesta huvitusta ja kysyy,
olisivatko muut maksaneet kerjäävälle peliriippuvaiselle.
Irmelin tarinassa ei ole uskomuksia eikä symboliikkaa. Hän
on tosissaan kerjätessään panosrahaa ja pelatessaan. Hän on
sentään päässyt alkoholista. Sekä Mise sur toi'n että RAY:n
videot ovat valistavia, mutta niillä on selkeästi erilainen
kulttuurinen tausta. Irmelin tarinaa voi taas pitää jokseenkin
universaalina: syrjäynyt ja iltaisin pelipaikoissa viihtyvä
pelaaja ei menetä mitään antamalla kasvonsa parista eurosta
tuntemattomalle kuvaajalle.
Ehkä jonain päivänä Suomessakin tehdään kampanja kansalaisille
rahapelaamisen riskeistä ja vastuullisesta rahapelaamisesta.
Erinäisiä kampanjoita on toki ollut ja oppaita on syntynyt,
mutta ehkä nyt on aika valistaa muitakin kuin tiettyjä ryhmiä
(ongelmapelaajat, läheiset, viranomaiset ja ammattilaiset).
Lottoon liittyvä lauantaikulttuuri on katoamassa ikärajojen takia,
mutta rahapelit ovat edelleen suomalaisten arkea. Suomalaisten
on syytä tietää, että kirsikoita ei riitä kaikille. Voitosta voi
toki aina unelmoida.
A Brief History of the Cherry:
http://www.youtube.com/watch?v=-OEahgP8mp4&feature=plcp
Pelaa maltilla -video:
http://www.youtube.com/watch?v=kpEZQ9KmwJU
Viiden euron tarina:
http://www.youtube.com/watch?v=mqz9uM5eJr4
