Rahapeliareenalla Vermossa 17.6.2015

Rahapeliareena järjestettiin tänä vuonna Vermossa. Kyseessä on kutsuseminaari,
jossa keskustella ja väitellään rahapelitoiminnasta ja -politiikasta kotimaisten
rahapeliyhtiöiden johdolla. Tällä kertaa tilaisuuden järjesti Fintoto Oy.
Rahapeliareena käynnistyi puheenvuoroilla, jonka jälkeen alkoi paneelikeskustelu.
Kuinka tärkeää onkaan valita oikein sekä puhujat että panelistit, jotta keskustelussa
säilyy jännite!

Tilaisuuden keskiössä oli tietenkin suomalainen yksinoikeusjärjestelmä. Siihen
viitattiin puheenvuoroissa niin kotimaisten rahapeliyhtiöiden yhdistämisellä
kuin paneelissa yksinoikeusjärjestelmän purkamisella. Yhdistämishankkeen
on tarkoitus edetä uuden hallituksen myötä, jotta uusi valtion omistusohjauksessa
oleva rahapeliyhtiö voisi aloittaa toimintansa 1.1.2017. Lisäksi keskusteltiin
rahapelien markkinoinnista, josta media on ollut yllättävän kiinnostunut.

Erityisen mielenkiintoiset puheenvuorot rahapelijärjestelmän nykytilasta ja
rahapeliyhtiöiden haasteista pitivät kansliapäällikkö Päivi Nerg (SM) ja
toimitusjohtaja Pertti Koskenniemi (Fintoto Oy). Maaliskussa ilmestyneen
rahapelijärjestelmän vaihtoehtoisia ratkaisumalleja puivan selvityksen
jälkeen on ilmestynyt hevosalan tulevaisuuden turvaamiseen yhden
toimijan mallissa pureutuva raportti. Vaikutti siltä, että
paino puheenvuoroissa siirtyi kansainväliseen toimintaympäristöön
yksinoikeusjärjestelmän ylläpidon sijaan. Kilpailu rahapelaajista on
kovaa, niin Suomessa kuin maailmalla.

Jo joitain vuosia sitten Jyrki Kasvi järjesti keskustelutilaisuuden
Pikkuparlamentissa. Keskustelemassa rahapelitoiminnasta
olivat muun muassa PAFin ja Unibetin edustajat. En enää muista,
mikä oli tilaisuuden pääteema, mutta keskustelussa oli jotain samaa kuin
Rahapeliareenalla. Edelleen keskustellaan siitä, mikä olisi
ulkomaisten rahapeliyhtiöiden panos suomalaiseen yhteiseen
hyvään, jos Suomeen tulisi lisenssijärjestelmä. Toki
Rahapeliareenalla käsiteltiin myös suomalaisten rahapelaamista
ulkomaille, mikä merkitsee vähemmän rahapelituottoja
suomalaisille edunsaajille.

Toisaalta, kuten Pertti Koskenniemi muistutti, ranskalainen
PMU-hevospeliyhtiö lisäsi toimintaansa urheiluvedonlyönnin
ja pokerin lisenssijärjestelmän myötä. Tässä saattaisi olla
yksi keino rahapeliyhtiöille tavoitella uusia markkinoita
ulkomailla. Tuleeko tällaista tapahtumaan yhden toimijan
mallissa?

Usein äänessä oli Unibetin lakimies Marja Boman, joka
toi keskusteluun lisenssien mahdollisuuden ja puhui myös
yleishyödyllisyyden teemasta ulkomaisten rahapeliyhtiöiden
näkökulmasta. Kontribuutio yleishyödyllisiin
tarkoituksiin kerättäisiin verotuksen kautta. Kysymys
mahdollisesta verotusprosentista jäi arvailuksi, koska Suomi
ei ole siirtymässä lisenssijärjestelmään.

Arpajaishallintopäällikö Jouni Laiho loi lisää jännitettä
yksinoikeusjärjestelmän edustajien ja sitä kritisoivien välille
viittaamalla laittomaan rahapelitoimintaan. Laittomuuden
käsitettä vastutettiin, sillä onhan esimerkiksi Unibet
listattu Tukholman pörssissä. Niin kutsuttua laitonta
rahapelitoimintaa verrattiin myös rikolliseen toimintaan,
koska laittomalla rahapeliyhtiöllä ei ole toimilupaa Suomessa.

Asetelman olivat valmiit räjäyttämään Susanna Koski (kok.) ja
Aleksi Valavuori. Heille yksinoikeusjärjestelmä ei ole ainoa
optio, koska Suomella voisi olla muitakin kilpailuvaltteja kuin
rahan kerääminen. Rahapelejä voisi tarjota muillekin kuin
suomalaisille (meitähän on vain viisi miljoonaa), ja järjestelmän ulkopuoliset
toimijat voisivat sijoittaa Suomeen. Pankin räjäytti Jorma
Vuoksenmaa, joka ehdotti 49 prosentin osuuksien myyntiä
kotimaisista rahapeliyhtiöistä sijoittajille.

Ongelmapelaajat ja rahapelihaittojen ehkäisy jäivät tällä kertaa hieman
sivujuonen asemaan. Erityisesti edunsaajille tuotot ("suotuisa sivuseuraus") olivat
tärkeitä. Ehkä Rahapeliareena ei ole se paikka, jossa pohdittaisiin ääneen keinoja,
joilla voitaisiin vähentää ongelmallista rahapelaamista. Sen sijaan
se on foorumi, jossa erilaiset näkemykset ja eriävät mielipiteet
tulevat kuulluiksi. Puhujien ja yleisön välille ei niinkään
syntynyt vuoropuhelua saati väittelyä, koska keskusteluun
osallistuivat enimmäkseen kommenttipuheenvuoron pitäjät.

Rahapeliareena loi kuitenkin vahvan tunteen siitä, että asioita ollaan
viemässä eteenpäin. Aikataulu saattaa venyä, mutta tällä
hetkellä yhden rahapeliyhtiön malli vaikuttaa olevan
paras ratkaisu yksinoikeusjärjestelmän kannalta. Suomi
liputtaa jatkossakin yksinoikeuden puolesta.

Jos ette usko, katsokaa itse:

Rahapeliareena 2015 (Vermon ravirata):
https://www.youtube.com/watch?v=GRUqZhK1Q0Y

Veikkauspelien markkinointi vähenee

Työpaikan viereisessä Alepassa karnevalistinen tunnelma on kadonnut
tyystiin. Olisin halunnut ottaa kuvan kassoista juuri tänä maanantaina,
mutta koko rekvisiitta (ilmapallot, serpentiinit, pelitarjoukset hihnalla ja
kassalla) oli kadonnut. Nurkassa rahapeliautomaatin vieressä nökötti
yksinäinen mainostaulu. Alepa arkipäiväistyi kuin taikaiskusta.

Toisessa lähikaupassa veikkauspelien mainonta on ollut maltillisempaa.
Joskus kassatyöntekijä on kysynyt, haluaisinko lotota. En kiusaantunut
enkä häiriintynyt kysymyksestä. Kaupan ulkopuolella on mainoskyltti,
jossa kerrotaan koko viikon jättipoteista. Rahapeliautomaateilla on
aina joku pelaamassa, sillä niitä ei tarvitse erikseen mainostaa.

Veikkauspelien markkinointi on tähän mennessä vaihdellut kaupan
ja kauppaketjun mukaan. Rahapelit ovat kassojen tai asiakaspalvelupisteen
tuntumassa. Kioskeilla rahapelit on jaettu tasaisesti
joka puolelle, jotta kokemuksesta tulisi mahdollisimman rento
ja pelaamisesta helppoa. Kolmen kuukauden markkinointikielto
puree nyt kaikkiin myyntipisteisiin samalla tavalla riippumatta
siitä, kuinka rahapelejä on mainostettu tai markkinoitu asiakkaille.

Vaikuttaa siltä, että Suomessa on tapahtumassa sekä sosiaalinen
että kulttuurinen muutos, jonka myötä kansalaisten suhdetta
rahapelaamiseen halutaan muuttaa. Jos ajatellaan, mitä on tapahtunut
viime vuosina, erityisesti ikärajojen yhtenäistäminen antoi uuden
suunnan suomalaiselle rahapelikulttuurille. Rahapelaaminen
ei ollutkaan enää harmiton koko perhettä yhdistävä harrastus, kuten
aiemmin luultiin. Nyt markkinointikiellon myötä rahapelaamisen määritelmä
selkeytyy: koko väestöä on suojeltava rahapelaamiseen
liittyviltä riskeiltä ja haitoilta.

Markkinoinnin rajoittaminen voi myös tarkoittaa, että rahapelit
menevät heikommin kaupaksi. Jos taas rahapelituotot vähenevät,
edunsaajien asema heikentyy. Kun viime vuoden lopulla
alkoi uuden rahapelijärjestelmän uumoilu, yleishyödyllisyyden
teema ylitti uutiskynnyksen. Aiemmin rahapelien ikärajojen
yhtenäistäminen herätti keskustelua rahapelituottojen menettämisestä.

Rahapelien näkyvissä pitäminen muistuttaa joka hetki
mahdollisuudesta pelata. Rahapelit eivät tarvitse
alennusmyyntejä eivätkä happy houreja mennäkseen kaupaksi.
Niille, joiden on vaikea hallita rahapelaamistaan, ja jotka
haluavat lopettaa rahapelien pelaamisen, kaupassa käynti
voi olla vaikeaa. Rahapelien tarjoaminen kassoilla voi tuntua
ikävältä ja loukkaavalta.

Markkinointikieltoa vielä suurempi (tai visaisempi) ongelma on
ikärajavalvonta. Vaikka kaikki mainoskyltit vietäisiin
varastoon ja kaikki raha-arvat palautettaisiin niille
varattuun kansioon omille paikoilleen, rahapelaamisen
valvonta ontuu edelleen monessa toimipisteessä. Tässä
joitain esimerkkejä: 1) Pieni lapsi istuu kaupan ostoskärryissä
ja hakkaa rahapeliautomaatin nappuloita. Isä seisoo
vieressä ja odottaa äitiä. Isällä on tylsää, mutta
lapsella on tekemistä. 2) Äiti pelaa raha-automaattipeliä
ja ala-asteikäiset tytöt seuraavat pelin kulkua. Kaikilla
on tekemistä, eikä pelaamiseen puututa. Mitä vähemmän ruokakaupoissa on
tilaa esimerkiksi rahapeliautomaateille (esimerkiksi pakettiautomaattien
takia), sitä nopeammin luovutaan lattiassa olleesta ikärajamerkinnästä.
Vanhempien pelaamiseen lasten seurassa ei puutu
kukaan.

Joka paikassa irtisanotaan. Kuinka voidaan siis olettaa,
että henkilökunta jaksaa oman työnsä ohella sekä
myydä rahapelejä että valvoa rahapelaamista? Toivoisin, että
markkinoinnin rajoittamisen jälkeen Suomessa alkaa
kampanjoinnin aika. Nyt kun ikärajat ovat tulleet selviksi
nuoremmille kansalaisille, on aika kertoa vanhemmille,
mitä kaikkea ikärajojen noudattamiseen kuuluu. Mainonta on
varmasti hyvä keino valmistaa uusia rahapelaajien sukupolvia, mutta
vastuu tulisi jakaa kaikkien kesken. Pelkkä 18+ -merkki ei pysäytä ketään,
eikä se myöskään estä pelaamasta alaikäisten läsnäollessa.


Pelaajat lottomainonnan kiellosta (HS 4.6.2015):
http://www.hs.fi/kotimaa/a1433384715934

Poliisihallitus haluaa kieltää Veikkausta mainostamasta
rahapelejään kaupoissa ja kioskeilla:
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1433415928519.html