Vuosi 2012 oli veikkauspelien juhlaa Ranskassa

Tällä hetkellä Suomi pohtii oleskeluyhteiskunnan todellista merkitystä ja kompuroi
Umayya Abu-Hannan tilityksen jälkimainingeissa, mutta Ranskassa on aihetta peräti
hetkellisen taloudellisen voiton juhlaan. Ranskan Veikkaus (FDJ) ei ole uutistoimisto
AFP:n mukaan kriisissä. Sen tulos nousi 6,1 prosenttia verrattuna vuoteen 2011.
Rahapeliyhtiö, josta Ranskan valtio omistaa 72 prosenttia, tuotti valtion budjettiin
kolme miljardia euroa. Tästä summasta meni yli 200 miljoonaa euroa urheiluun.

Kiinnostavinta uutisessa ovat maininnat päivistä ja tilaisuuksista, joina ranskalaiset
ovat halutessaan voineet pelata veikkaus- ja raaputuspelejä. Erityisiä päivämääriä
ovat olleet pahanenteiset perjantait, joita viime vuonna oli jopa kolme kappaletta
(13.1, 13.4, 13.7). Muita jännitystä luovia päivämääriä olivat
10.11.2012, 12.12.2012 ja 21.12.2012. Vedonlyönti ei taas olisi mitään ilman
olympiakisoja ja jalkapalloa.

Kun Suomessa keskustelun etkot ja jatkot näyttävät liittyvän internetin rahapeleihin,
Ranskassa luotetaan edelleen myyntipisteissä asetettuihin panoksiin. Vuonna 2012
26,3 miljoonaa pelaajaa pelasi 34 300 myyntipisteessä 12 000 ranskalaisessa
kunnassa. Lottopeli teki 41 pelaajasta miljonäärin. Raapustuspelit muodostivat
44 prosenttia FDJ:n myynnistä. Sen sijaan koukuttavaa rahapeliä Rapidoa
ei mainittu uutisessa ollenkaan.

Potkua rahapelaamiseen on saatu niin ihmisten taikauskoisuudesta kuin
urheiluhulluudesta. Kiinnostaisiko suomalaisia pelata vaikkapa vappuna tai
juhannuksena? Kun Suomi täyttää 100 vuotta, tuleeko markkinoille juhla-arpoja
ja 100 miljoonan päävoitto esimerkiksi Eurojackpotiin? Voisiko hevospelien
harrastamista lisätä valjastamalla siihen oikeanlaista musiikkia? Vai onko
helpompaa napata veikkauslipuke mukaansa suoraan kassalta?

Vaikka kyse on yhdestä uutisesta ja uutiskynnyksen ylittäneestä
vuosikertomuksesta, uskon edelleen, että ranskalaiset pelaavat
huvikseen. Suomessa hyöty ja hyvyys ovat tärkeämpiä kuin hauskanpito
ja taikauskonsa rohkea nieleminen. On lottovoitto syntyä Suomeen, mutta silti
presidentti Niinistö huolehtii oleskeluyhteiskunnan turhista asukkaista.
Ehkä pian tulisi kehittää uusia tulevaisuuden visioita siitä, kuinka suomalaisten
rahapeliyhtiöiden tulostavoitteita voisi kanavoida nyky-yhteiskunnasta
nouseville edunsaajille.

Väestön ikääntymisen yksi ikävä seuraus on se, että virat ja työpaikat katoavat.
Nuoret eivät istu katettuun pöytään, vaan heidän tulee siirtyä
pöydästä toiseen, jotta he saisivat edes jotenkin syödäkseen. Sanotaan
myös, että kaikki työpaikat eivät kelpaa kaikille. Senkö takia Helsingissä
on maahanmuuttajakuskeja busseissa ja kassoilla koulutettuja henkilöitä
ikään katsomatta? Alan vaihtajia naureskellaan ääneen,
vaikka hekin ovat oikeita työnhakijoita. Kuka suostuu töihin noin
10 euron tuntipalkalla, paitsi apurahatutkija?

Suomessa rahapelaaminen ei ole mitenkään ihmeellistä. Kasinoon
saa mennä arkivaatteissa kumisaappaat jalassa, kuten lähikauppaankin.
Jos jokin kotimaisista rahapeliyhtiöistä tekee yllättävää voittoa, se
ilmoitetaan edunsaajien hyväksi. Samalla taistellaan seminaareissa siitä,
kenellä on todellisuutta lähimpänä olevia tilastoja ongelmapelaajista ja
yksinoikeusjärjestelmän vastuullisuudesta. Keskustelu liikkuu useimmiten
kansanterveydellisellä leveysasteella, koska yhteiskunnan asemaa ja toimintaa ei
aina ymmärretä.

Yksinkertaisesti todettakoon, että arjen vastapainoksi
tarvitaan juhlaa. Ei ihme, että pokerihype tavoitti niin monen suomalaisen.
Pokerissa saa tuulettaa (tai tiltata), mutta lottomiljonääri pakenee
naapureiden katseelta, kun yhteiseen hyvään ei mennyt senttiäkään.

AFP:n uutinen FDJ:n tiedotteesta:
http://www.francetvinfo.fr/la-francaise-des-jeux-annonce-un-chiffre-d-affaires-record-pour-2012_196725.html#xtor=EPR-2-[newsletterquotidienne]-20130103-[lestitres-coldroite/titre2]-[]

Katsaukseni ranskalaisesta rahapelaamisesta (2009):
http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201209117596

Hevosmusiikkia (PSY ja Gangnam Style):
http://www.youtube.com/watch?v=9bZkp7q19f0

Tuotteistaminen takaa voiton

Oikein hyvää uutta vuotta 2013 kaikille!

Kävin viikonloppuna Tampereella, sillä Vapriikissa oli Muumio -näyttely,
jonka halusin nähdä. En ole käynyt Vapriikissa vuosiin, mutta olin iloisesti
yllättynyt monipuolisesta näyttelytarjonnasta ja tilan käytöstä. Hyvä, Tampere!
Vapriikissa oli nähtävää ja tekemistä kaiken ikäisille. Jääkiekko-näyttelyssä
sai näyttää taitojaan maalintekijänä simulaattorin avustuksella. Aika leikkiä -
näyttelyssä lapset näkivät leikkiä ja leluja sekä saivat itse peuhata mielin
määrin. Muumio -näyttelyn menin läpi turhan nopeasti pelokkaan lapsen
takia. Kuolema on kieltämättä vaikea aihe ja tästä johtunee myös se,
miksi Tampere 1918 -näyttelyä ei suositeltu alle 13-vuotiaille.

Kävimme myös Lennossa -näyttelyssä. Ja mitä siellä olikaan? Tietenkin
Angry Birdsien isännöimä peli- ja leikkipaikka! Lapsia, nuoria ja aikuisia
ei niinkään kiinnostanut pelaaminen, vaan oikealla ritsalla Star Wars -lintujen
ampuminen esteitä ja possuja kohti. Tampere on todella panostanut lintuihin,
sillä onhan Särkänniemessäkin kokonainen Angry Birds -leikkikenttä.

Rovio on onnistunut Angry Birds-pelin hahmojen tuotteistamisen. Se on
solminut suomalaisten yhtiöiden kanssa sopimuksia, joista varmasti kumpikin
osapuoli hyötyy. Kuka olisi ajatellut, että linnut sopivat niin hygieniatuotteisiin
kuin juomiinkin? Värityskirjojen ja muiden tarinoiden ohessa Rovio on
myös julkaissut avaruutta koskevan kirjan National Geographicin kanssa.
Mihin lintujen tuotteistaminen päättyykään?

Palataanpa rahapeleihin. Miten rahapeliyhtiöt voisivat tuotteistaa toisin
oman tarjontansa? Ainahan voi tarjota kaikenlaista tavaraa yrityksen logolla
varustettuna, mutta kuka niitä kehtaa käyttää, ellei edusta kyseistä yritystä?
Haluavatko ihmiset edes lahjoja, kun rahaa ja unelmiakin on tarjolla? Rahapelistä
ei oikein saa lemmikkiä eikä pehmolelua. Sen sijaan, kuka kyllästyy
jättipottien tarjoamaan ilmaiseen rahaan, jonka saamiseksi ei tarvitse käydä
töissä eikä maksaa veroa.

Niinpä rahapelit tarvitsevat tuotteita, jotka pitävät tavistenkin mielenkiinnon
vireänä. On tietenkin asiakkaan etu, jos hän saa pelaajana halvempaa
ruokaa ja juomaa sekä muita arkeen sopivia alennuksia. Elämä tarvitsee
myös juhlaa, joten liput matsiin tai muotinäytökseen ovat silloin valttia.
Jos haluaa glamouria, voi osallistua arvontaan kännykästä tai korusta.

Entäpä kotimaisuus? Ehkä sekin on vain mielikuva - ainakin ulkomailla,
mistä saa takuuvarmasti piraattituotteita ja muita lintutavaroita. Voisihan
sitä olla ylpeä tällaisistakin tuotteista, sillä ne kuuluvat samaan kategoriaan
Guccin, Versacen ja Vuittonin feikkilompakkojen ja -laukkujen kanssa.
Kotimaista osaamista tukevat tällä haavaa vain suomalaiset rahapeliyhtiöt. Jos
tuote ei ole suomalaista alkuperää, sen voi aina logottaa kotimaiseksi.

Rahapelit ovat sallittuja aikuisille, mutteivät alaikäisille. Aina voi
yrittää tavoittaa lapset leluilla ja suklailla, mutta nämä tuotteet eivät
ole rahapeliyhtiöiden ominta osaamista. Tokkopa niillä saa edes mitään
suurta voittoa. Aikuisille kelpaavat paremmin risteilyt, konsertit ja
erilaiset kisat. Turismista kuulee turhan vähän, sillä kuka siihen
panostaisi, kun rahapelaaminen on kaikkialla Suomessa mahdollista?
Tuotesijoittelussa voisi olla vastaus. Miten olisi jäinen pelisali Kemin
lumilinnan vieressä tai ravit umpijäällä? Jotain uutta ja jotain
vanhaa.

Rahapelit on joka tapauksessa vaikeampi tuotteistaa kuin vihaiset linnut.
Angry Birds -peli on kieltämättä koukuttava ja siitä on eri versioita moneen
makuun. Itse peli saattaisi jäädä helpostikin unohduksiin, jos
suomalaiset eivät olisi niin kovasti etsimässä uutta suunnannäyttäjää
post-nokialaisella kaudella. Rahapelit muistetaan siitä, että
ne tuottavat rahaa niin yksilöille kuin yhteisöille. On hyvin
mahdollista, että hyvinvointiyhteiskunnan hiipuessa
hyväntekeväisyysyhteiskunnaksi, suomalaisten rahapeliyhtiöiden
valta kasvaa. Tällöin tuotteita ei sinänsä tarvita luomaan
lisää potkua kotimaisille markkinoille.

Voi kuitenkin olla, että kamppailu markkinoista käydään kanta-asiakkuuden
tasolla, kun monopolia ei enää ole. Silloin tarvitaan
markkinointia, palvelua ja oheistuotteita, jotteivät bonukset
ja klubit vie asiakkaita mukanaan. Rahapelikoneita ei esimerkiksi
ollut Vapriikin Innovaatiot -näyttelyssä, vaikka aiemmin niitä
oli Helsingissä osana Design 2012 -näyttelyä. Olisi korkea aika
näyttää, mitä on suomalainen osaaminen, jos haluaa pärjätä
tässä maailmassa ja tässä ajassa.

Vapriikin näyttelyt:
http://www.tampere.fi/vapriikki/nayttely.html