Meillä kotona muoti on usein extreme. Olen nähnyt viime vuosina kaikenlaisilla
kuvituksilla varustettuja vaatteita, kauhumuotia nuoruudestani ja ihan mitä
tahansa ihanaa siltä väliltä. Poikani ei ole muodin orja: hän on muodinluoja.
Näin ollen innostuin tietenkin suomalaiseen Makia-vaateyritykseen osuneesta
kritiikistä.
Makia loi Jazzo-nimisen t-paidan, jossa komeilee kuva vanhasta pajatsosta. Lisäksi
kuvan yläkulmassa on Makian logo ja erehdyttävästi Raha-automaattiyhdistyksen
vanhaa neliapila-logoa muistuttava merkki. Sittemmin Makia on joutunut
poistamaan t-paidan mallistostaan, koska rahapeliyhtiö ei salli muiden
markkinoida omia rahapelejään.
Ymmärrän kyllä ristiriidan markkinoinnin kannalta. Kuka haluaisi nähdä
oman valokuvansa tai tuotteensa jonkin toisen yrityksen nimissä ilman, että
siitä saa mitään hyötyä? Toisekseen ihan kaikkea ei saa mainostaa ihan
missä asussa tahansa. Silti vaatteilla markkinoidaan koko ajan ympäri
maailmaa esimerkiksi huumeita, seksiä ja alkoholia. Sananvapauden
nimissä kuka tahansa voi painattaa t-paitoihinsa mitä tahansa toisia ihmisiä
halventavia tekstejä ja kansainvälisiä käsimerkkejä. Puhumattakaan siitä,
kuinka paljon myydään ja ostetaan vaatteita, laukkuja, kenkiä tai huiveja,
joissa on huippumerkin logo, mutta täysin väärä alkuperä. Oikeastaan mikään
ei ole enää pyhää, eikä millään ole enää koskemattomuuden monopolia.
Mikä sitten tekee Jazzo-t-paidasta poikkeuksen?
Suomessa rahapelien markkinointi on säänneltyä. Veikkaus joutui
luopumaan rahapeliensä näkyvästä markkinoinnista ruokakauppojen
kassoilla, koska sen katsottiin olevan liiallista. Mainosrekvisiitta
sai lähteä, eikä veikkauspelejä saa enää aktiivisesti tarjota. T-paidan
tarinaan liittyy kuitenkin sama huoli kuin edellä mainittujen
rahapelien tapaukseen. Mitä jos paita innostaisi väärällä tavalla
jotakuta pelamaan rahapelejä? Mitä jos paita hehkuttaisi
rahapelaamista väärällä tavalla ja antaisi ihmisten luulla,
että rahapelaaminen on hienoa ja hauskaa?
Kuvitellaan fiktiivinen henkilö, joka kulkee päällänsä vaate,
jonka kuvitus viittaa uskontoon. Luulen, että kuva viestii
muille monia asioita vaatteen kantajan uskonnollisesta
suuntautumisesta aina uskon pilkkaan ja väärinkäyttöön.
Suurin osa ihmisistä ei ajattele mitään fiktiivisen henkilön
vaatetuksesta. Jos taas paidassa on pajatso, kuinka moni edes
tunnistaa rahapelikoneen Pohjoismaiden ulkopuolella? Eikö yhtä lailla
voisi järkyttyä vaatteista, joiden kankaat imitoivat Yhdysvaltojen
lippua?
Makian tarkoituksena oli tehdä kunniaa vanhalle pajatso-
pelille. Kuvitus olisi ehkä voinut onnistua paremmin, jos siinä
ei olisi ollut muuta logoa kuin Makian oma. Kotimaisilla
rahapeliyhtiöillä on arpajaislainsäädännön perusteella
yksinoikeus tarjoamiinsa rahapeleihin ja vain ne saavat
markkinoida rajoitetusti rahapelejään.
Markkinoinnin ja taiteen välillä on häilyvä raja.
Muoti taas voi tehdä mitä tahansa mistä tahansa - paitsi
Suomessa.
Makia kuvitti t-paidat pajatsolla (Ilta-Sanomat):
www.iltasanomat.fi/muoti-kauneus/art1444961963051.html
kuvituksilla varustettuja vaatteita, kauhumuotia nuoruudestani ja ihan mitä
tahansa ihanaa siltä väliltä. Poikani ei ole muodin orja: hän on muodinluoja.
Näin ollen innostuin tietenkin suomalaiseen Makia-vaateyritykseen osuneesta
kritiikistä.
Makia loi Jazzo-nimisen t-paidan, jossa komeilee kuva vanhasta pajatsosta. Lisäksi
kuvan yläkulmassa on Makian logo ja erehdyttävästi Raha-automaattiyhdistyksen
vanhaa neliapila-logoa muistuttava merkki. Sittemmin Makia on joutunut
poistamaan t-paidan mallistostaan, koska rahapeliyhtiö ei salli muiden
markkinoida omia rahapelejään.
Ymmärrän kyllä ristiriidan markkinoinnin kannalta. Kuka haluaisi nähdä
oman valokuvansa tai tuotteensa jonkin toisen yrityksen nimissä ilman, että
siitä saa mitään hyötyä? Toisekseen ihan kaikkea ei saa mainostaa ihan
missä asussa tahansa. Silti vaatteilla markkinoidaan koko ajan ympäri
maailmaa esimerkiksi huumeita, seksiä ja alkoholia. Sananvapauden
nimissä kuka tahansa voi painattaa t-paitoihinsa mitä tahansa toisia ihmisiä
halventavia tekstejä ja kansainvälisiä käsimerkkejä. Puhumattakaan siitä,
kuinka paljon myydään ja ostetaan vaatteita, laukkuja, kenkiä tai huiveja,
joissa on huippumerkin logo, mutta täysin väärä alkuperä. Oikeastaan mikään
ei ole enää pyhää, eikä millään ole enää koskemattomuuden monopolia.
Mikä sitten tekee Jazzo-t-paidasta poikkeuksen?
Suomessa rahapelien markkinointi on säänneltyä. Veikkaus joutui
luopumaan rahapeliensä näkyvästä markkinoinnista ruokakauppojen
kassoilla, koska sen katsottiin olevan liiallista. Mainosrekvisiitta
sai lähteä, eikä veikkauspelejä saa enää aktiivisesti tarjota. T-paidan
tarinaan liittyy kuitenkin sama huoli kuin edellä mainittujen
rahapelien tapaukseen. Mitä jos paita innostaisi väärällä tavalla
jotakuta pelamaan rahapelejä? Mitä jos paita hehkuttaisi
rahapelaamista väärällä tavalla ja antaisi ihmisten luulla,
että rahapelaaminen on hienoa ja hauskaa?
Kuvitellaan fiktiivinen henkilö, joka kulkee päällänsä vaate,
jonka kuvitus viittaa uskontoon. Luulen, että kuva viestii
muille monia asioita vaatteen kantajan uskonnollisesta
suuntautumisesta aina uskon pilkkaan ja väärinkäyttöön.
Suurin osa ihmisistä ei ajattele mitään fiktiivisen henkilön
vaatetuksesta. Jos taas paidassa on pajatso, kuinka moni edes
tunnistaa rahapelikoneen Pohjoismaiden ulkopuolella? Eikö yhtä lailla
voisi järkyttyä vaatteista, joiden kankaat imitoivat Yhdysvaltojen
lippua?
Makian tarkoituksena oli tehdä kunniaa vanhalle pajatso-
pelille. Kuvitus olisi ehkä voinut onnistua paremmin, jos siinä
ei olisi ollut muuta logoa kuin Makian oma. Kotimaisilla
rahapeliyhtiöillä on arpajaislainsäädännön perusteella
yksinoikeus tarjoamiinsa rahapeleihin ja vain ne saavat
markkinoida rajoitetusti rahapelejään.
Markkinoinnin ja taiteen välillä on häilyvä raja.
Muoti taas voi tehdä mitä tahansa mistä tahansa - paitsi
Suomessa.
Makia kuvitti t-paidat pajatsolla (Ilta-Sanomat):
www.iltasanomat.fi/muoti-kauneus/art1444961963051.html
