Rytmiä ja häiriöitä tutkimuskentällä

Tällä viikolla pidettiin THL:n Päihteet ja riippuvuus-osaston
seminaari, jonka aiheena oli toiminnallinen riippuvuus (ongelmallinen
rahapelaaminen). Seminaarissa vierailivat Pelitoiminnan tutkimussäätiöstä
Pauliina Raento ja Kuluttajatutkimuskeskuksesta Minna Ruckenstein.
Voisiko olla sähäkämpää aloitusta? Las Vegas on aina hyvä aihe:
se saa ihmisten mielikuvituksen liikkeelle ja samalla yhteiskunta ja
kulttuurikin tulevat käsitellyiksi. Ne ovatkin monille mielikuvia
konkreettisempia, sillä tuleehan jokaisen maksaa veronsa ja joskus
saattaa sitä kulttuuriakin harrastaa (minigolf on hyvä laji, kuulemma).

Rytmit olivat yleisölle ehkä vaikeampi aihe, sillä kaikille ei auennut arjen
mahdolliset rytmihäiriöt. Rytmihäiriö on käsite, joka toimii metonyymin
tavoin. Sillä ei tarkoiteta sydämen rytmihäiriötä, vaan kaikenlaisia
poikkeavuuksia arkielämässä tai elämänhallinnassa. Toisaalta rytmejä voi
myös pohtia rahapelaamisen saralla. Minkälaisten rytmien mukaan
pelaa pokeriammattilainen? Mitä seikkoja hän ottaa huomioon panostaessaan?
Tuottavatko aikavyöhykkeet rytmihäiriöitä peliin vai liian monet pelipöydät?
Entä yksilö, joka ei enää hallitse rahapelaamistaan? Hänen arkeaan rytmittää
pelaaminen toimintana: aika ja paikka ovat merkityksettömiä,
kun hakee hävittyjä rahojaan takaisin.

Rytmihäiriö on silti helpompi käsite kuin häiriöpelaaminen.
Häiriöpelaamisen termillä viitataan englanninkieliseen
käsitteeseen "disordered gambling". Suomenkielinen käsite on sinänsä
haastava, koska häiriöpelaajia on jo jalkapallossa ja
roolipeleissä. "Disordered gambling" on yhtä vaikea
kääntää suomeksi kuin "healthy & unhealthy gambling".
Mikä loppujen lopuksi on tervettä ja mikä epätervettä?
Miten määritellään häiriintynyt käytös? Kumpi on
häiriintyneempi, työntävä opettaja vai vikuroiva oppilas?

On piristävää, että välillä saa tavata ja tehdä yhteistyötä
tutkijoiden kanssa, joille rahapelaaminen ei ole pääaihe.
Toisaalta on hyvä voida tavata ammattilaisia, joille
rahapelaaminen on elinkeino tai tuote. Uudet näkökulmat
avartavat ja saavat ajattelemaan omaa tutkimusaihetta
(kuten rahapelaamisen sosiaalisia haittoja) hieman toisin kuin tavallisesti.

Pieni huomio lopuksi. "Oot sä joku addiktiotutkija?"-mantra,
jolla viitataan rahoitetun rahapelaamisen haittatutkimuksen
hegemoniaan, peittää alleen kummallisen puutteen. Teoreettisia
viitekehyksiä on harvakseltaan, mutta nippelitieto-osaajia löytyy
joka lähtöön. Eivätkö teorian puute ja teoretisoinnin vähäisyys
olekaan ongelmia tutkimuksessa? Tässä kohtaa vaikenen.


Shh, ei puhuta turhia (Tuuttimörkö & Gabriel Hirmu):
http://www.youtube.com/watch?v=DHLXTyWI8kI