Syksy on hyvä aloittaa kolikkopeleillä. Kolikkopeleistä löytyy aina sanottavaa,
vaikka muuten rahapelaamisesta, rahapelitoiminnasta tai -politiikasta ei
tietäisi mitään. Jokainen tietää vähintään, että mummot pelaavat marketissa.
Miksi rahapeliautomaateilla pelaaminen nousee yhtäkkiä otsikoihin ja
sitä jopa käsitellään ajankohtaisia asioita ruotivassa A-studiossa heti SOTE-
asioiden jälkeen?
Kun tarvitaan tietoa suomalaisten rahapelaamisesta, turvaudutaan
asiantuntijoihin. Tieto on toki valtaa, mutta onneksi hiljaista tietoa omaavat
myös kokemusasiantuntijat. Olen jo vuosia toivonut, että jonain päivänä
saisin istua yleisön joukossa kuuntelemassa heitä. Esimerkiksi
Uudessa-Seelannissa järjestettävässä rahapelikonferenssissa
ongelmapelaajat ja heidän läheisensä ovat tervetulleita kertomaan
elämäntarinansa. Viime vuonna toiveeni toteutui, kun Hanna suostui
kertomaan omien kokemustensa perusteella ongelmapelaamisesta
"Kohti kestävää politiikkaa ja toimintaa?" -seminaarissa. Kokemusten
arvoa ei voi vähätellä, sillä niiden perusteella voidaan luoda uusia
näkökulmia esimerkiksi rahapeliongelmiin puuttumisen tapohihin.
Kokemusasiantuntijat muistuttavat inhimillisyydestä, jota ei
välttämättä löydy numeroista tai muista asiantuntevista puheenvuoroista.
Kolikkopeleistä kutsuttiin puhumaan myös kansliapäällikkö Päivi
Nerg. Kun toimittaja kysyi häneltä rahapeliautomaattien sijoittamisesta
muualle kuin nykyisille paikoilleen, Nerg ehdotti
kompromissia. Koneita ei sijoitettaisi erityisiin pelisaleihin, mutta
erilleen. Hajasijoittamisen puolesta vaikutti puhuvan RAY:n
liiketoimintajohtaja Timo Kiiskinen, jonka mielestä parempi
vaihtoehto on pitää kolikkopelaaminen näkyvillä, kaikkien silmien
alla, kuin piilossa ja silmistä pois.
Kalevi Laine, toinen haastelluista kokemusasiantuntijoista, oli sitä
mieltä, että valtion tulisi kustantaa ne palvelut, joita tuottavat
yleishyödylliset järjestöt. Yleensä tällainen mielipide tai ehdotus
tyrmätään vetoamalla verotuksen kiristymiseen. Kalevi oli jo
päässyt irti ongelmapelaamisesta, mutta 30 vuotta pelannut
Pete pelasi edelleen kaiken irtoavan rahan. Kalevi pystyi
näkemään suuremman kuvion, jonka suomalainen rahapelijärjestelmä
on muodostanut tähän mennessä.
Uutta uljasta rahapeliyhtiötä perustettaessa kannattaisi kutsua
kokemusasiantuntijoita keskustelemaan. He voisivat kertoa mielipiteensä
niin hajasijoituksesta kuin rahapelien koukuttavuudesta. Ongelmapelaajat eivät
katoa maan alle, vaikka rahapeliongelmaa pyrittäisiin
suitsimaan paremmalla sääntelyllä, tiukemmalla ohjauksella
tai rekisteröityneellä pelaamisella. Tarvitaan vastuullisempi
rahapelijärjestelmä, jossa vastuullisuus koskee jokaista aina
pelipaikan pitäjästä lainsäätäjään. Tutkijoista puhumattakaan.
Samat teemat ("crack cocaine of gambling", hedelmäpelit)
toistuvat ajankohtaisina vuodesta toiseen, mutta auttaako pelkkä
asiantuntijuus purkamaan ongelmallisen rahapelaamisen
vyyhtiä? Ehkä olisi aika puhua asioista niiden oikeilla nimillä
erilaisia näkökulmia edustavien asiantuntijoiden kesken.
A-studio 31.8.2015:
areena.yle.fi/1-2446890?autoplay=true
vaikka muuten rahapelaamisesta, rahapelitoiminnasta tai -politiikasta ei
tietäisi mitään. Jokainen tietää vähintään, että mummot pelaavat marketissa.
Miksi rahapeliautomaateilla pelaaminen nousee yhtäkkiä otsikoihin ja
sitä jopa käsitellään ajankohtaisia asioita ruotivassa A-studiossa heti SOTE-
asioiden jälkeen?
Kun tarvitaan tietoa suomalaisten rahapelaamisesta, turvaudutaan
asiantuntijoihin. Tieto on toki valtaa, mutta onneksi hiljaista tietoa omaavat
myös kokemusasiantuntijat. Olen jo vuosia toivonut, että jonain päivänä
saisin istua yleisön joukossa kuuntelemassa heitä. Esimerkiksi
Uudessa-Seelannissa järjestettävässä rahapelikonferenssissa
ongelmapelaajat ja heidän läheisensä ovat tervetulleita kertomaan
elämäntarinansa. Viime vuonna toiveeni toteutui, kun Hanna suostui
kertomaan omien kokemustensa perusteella ongelmapelaamisesta
"Kohti kestävää politiikkaa ja toimintaa?" -seminaarissa. Kokemusten
arvoa ei voi vähätellä, sillä niiden perusteella voidaan luoda uusia
näkökulmia esimerkiksi rahapeliongelmiin puuttumisen tapohihin.
Kokemusasiantuntijat muistuttavat inhimillisyydestä, jota ei
välttämättä löydy numeroista tai muista asiantuntevista puheenvuoroista.
Kolikkopeleistä kutsuttiin puhumaan myös kansliapäällikkö Päivi
Nerg. Kun toimittaja kysyi häneltä rahapeliautomaattien sijoittamisesta
muualle kuin nykyisille paikoilleen, Nerg ehdotti
kompromissia. Koneita ei sijoitettaisi erityisiin pelisaleihin, mutta
erilleen. Hajasijoittamisen puolesta vaikutti puhuvan RAY:n
liiketoimintajohtaja Timo Kiiskinen, jonka mielestä parempi
vaihtoehto on pitää kolikkopelaaminen näkyvillä, kaikkien silmien
alla, kuin piilossa ja silmistä pois.
Kalevi Laine, toinen haastelluista kokemusasiantuntijoista, oli sitä
mieltä, että valtion tulisi kustantaa ne palvelut, joita tuottavat
yleishyödylliset järjestöt. Yleensä tällainen mielipide tai ehdotus
tyrmätään vetoamalla verotuksen kiristymiseen. Kalevi oli jo
päässyt irti ongelmapelaamisesta, mutta 30 vuotta pelannut
Pete pelasi edelleen kaiken irtoavan rahan. Kalevi pystyi
näkemään suuremman kuvion, jonka suomalainen rahapelijärjestelmä
on muodostanut tähän mennessä.
Uutta uljasta rahapeliyhtiötä perustettaessa kannattaisi kutsua
kokemusasiantuntijoita keskustelemaan. He voisivat kertoa mielipiteensä
niin hajasijoituksesta kuin rahapelien koukuttavuudesta. Ongelmapelaajat eivät
katoa maan alle, vaikka rahapeliongelmaa pyrittäisiin
suitsimaan paremmalla sääntelyllä, tiukemmalla ohjauksella
tai rekisteröityneellä pelaamisella. Tarvitaan vastuullisempi
rahapelijärjestelmä, jossa vastuullisuus koskee jokaista aina
pelipaikan pitäjästä lainsäätäjään. Tutkijoista puhumattakaan.
Samat teemat ("crack cocaine of gambling", hedelmäpelit)
toistuvat ajankohtaisina vuodesta toiseen, mutta auttaako pelkkä
asiantuntijuus purkamaan ongelmallisen rahapelaamisen
vyyhtiä? Ehkä olisi aika puhua asioista niiden oikeilla nimillä
erilaisia näkökulmia edustavien asiantuntijoiden kesken.
A-studio 31.8.2015:
areena.yle.fi/1-2446890?autoplay=true
