Hyväntekeväisyydestä

Luin TV5MONDE'n verkkouutisista, että Cirque du Soleil'n
kanadalainen perustaja Guy Laliberté keräsi 5,3 miljoonaa
dollaria One Drop -järjestölle. Laliberté järjesti The Big One for One Drop
- pokeriturnauksen Las Vegasissa WSOP:n puitteissa. Hyväntekeväisyysturnaukseen
osallistui 48 ammattilaista ja harrastajaa (amatööri kuulostaa rumalta)
miljoonan dollarin sisäänostolla. Voittajaksi selviytyi Antonio Esfandiari, joka
kahmaisi 18,3 miljoonaan dollaria. One Drop sai 11 prosenttia sisäänostoista ja
Laliberté selvisi viidenneksi 1,8 miljoonan dollarin voitolla. Suomesta mukana
oli Jens Kyllönen.

Lalibertén ideoima hyväntekeväisyysturnaus oli minulle uusi juttu. Järjestön saama
summa ei ollut järisyttävä verrattuna sisäänostoihin, mutta jotain tässäkin
turnauksessa täytyi olla, koska se keräsi mukaan myös isoja nimiä (esim.
Hellmuth, Duhamel, Negreanu). Suomessa näin isoa tapahtumaa ei
välttämättä saataisi järjestettyä, sillä rahaa kerätään jo paljon yleishyödyllisyyden
nimissä. Silti jokainen kansanterveydelle pelaava ja voittoonsa uskova suomalainen
tekee hyväntekeväisyysteon pelatessaan.

The Big One for One Drop -turnaus palautti mieleeni viime vuonna Turussa
pidetyt Sosiaalipolitiikan päivät, joilla työryhmän vetäjä puhutteli
minua edustamiensa järjestöjen nimissä. Hän toivoi rahapelaamisen
jatkuvan Suomessa, kun yritin puhua sairauden yhteydestä
ongelmapelaamiseen. Suomessa rahapelituotot yhdistetään useimmiten
kansanterveyteen, yksinoikeuteen ja järjestömaailmaan - ei hyväntekeväisyyteen tai
kehitysmaiden auttamiseen. Olen aiemminkin tullut esitellyksi kriittisenä
Sosiaalipolitiikan päivillä, kun pidin esityksen yksinoikeusjärjestelmän positiivisista
merkityksistä Suomelle. Milloin positiivisuudesta on tullut kielteistä? Monopoli
vaikuttaa olevan jonkinlainen outo taikasana, jota edunsaajat käyttävät ajoittain
puolustaakseen toimintaansa ja välillä aiheuttamaan sekasortoa vähemmän etua
saavien joukossa. Harva se päivä saa pelätä monopolin romahtavan niskaansa...

Rahapeleillä on ristiriitainen asema, vaikka niitä ei ajattelisi syntinä eikä niitä
yhdistäisi sairauteen. Hyväntekeväisyys, yleishyödyllisyys ja tulot ovat tärkeitä niin
rahapelitoimijoille kuin edunsaajille. Trendinä on puhua kansanterveydestä ja
ongelmapelaamisen ilmiöstä. Oli jo aikakin, että ongelmapelaamista
tutkitaan Suomessa ja siihen puututaan ennalta ehkäisevin ja hoidollisin
keinoin. Ei pitäisi kuitenkaan unohtaa, että myös valtio hyötyy rahapeli-
ja arpajaisverotuloista.

Hyväntekeväisyydestä on vaikeaa ajatella pahaa. Siksi rahapeliyhtiöt
haluavat imagoonsa yleishyödyllisyyden antaman värityksen. Rahaa
käytetään myös muun muassa kampanjointiin vastuullisuuden nimissä, erilaisiin
hyväntekeväisyystempauksiin (esim. Grand Casinon ihmisruletti) ja yhteisen hyvän
tunnetuksi tekemiseen. Tutkimus saa myös osansa potista ja tästä johtuen
monen tutkijan PP-esitykset ovat logoja täynnä.

Yleishyödyllisyys on tärkeä tutkimusaihe, sillä se on olennainen osa hyötyjen
ja haittojen analyysia. Se ei ole irrallinen haittatutkimuksesta, sillä kiitos
yleishyödyllisyyden suomalaiset voivat saavuttaa sellaisia asioita ja ideoita,
joita he eivät yksin tai muilla keinoin voisi. Hyöty ei poista haittoja, mutta haittoja
voidaan vähentää rahapelituloilla. Kuten One Dropin tapauksessa.

All In for One Drop:
http://allinforonedrop.com/en/

Saako koskea vai eikö saa?

Kävin vihdoin Kaapelitehtaalla katsomalla HI Design 2012 - näyttelyn. En ole
pitkään aikaan ollut niin kivassa näyttelyssä, joka pyrkii saamaan vierailijat
näkemään asiat ja esineet toisin. Sähköauto, erilaiset trukit, hissit, panssari-
ajoneuvo ja rahapeliautomaatit olivat sulassa sovussa design-tuolien ja Nokia
-näyttelyn kanssa. HI Design 2012 alkoi Tekniikan museon pop up -näyttelystä,
joka muistutti siitä, kuinka kaikki lähtee raaka-aineista ja silti yhdestä suuresta ajatuksesta.

Arvaatte kenties, mikä veti minua näyttelyyn? Olen designin ystävä, mutta halusin
nähdä kuinka rahapeliautomaatit muuttuvat designiksi. Kiinnitin ensin huomiota
installaatioon: jokainen näytteillä oleva esine oli valko-mustaraidallisen rajauksen
takana. Rajaus korosti esille asetettua näyttelyesinettä, mutta myös erotti esineet
toisistaan. Esillä oli kolme Valtti-rahapeliautomaattia, joissa pyöri Rautaa-pelin
demoversio. Lisäksi kahdessa näytössä näytettiin Rautaa-pelin kuvasarjaa.
Televisioruudussa pyöri Pekka Mannermaan haastattelu. Itse liikuin kuin paparazzi
koneiden ympärillä ja otin valokuvia C7:llani.

Ymmärrän, että rahapeliautomaatin design perustuu käyttäjäystävällisyyteen.
Erityisesti kosketusnäytöllä on suuri merkitys, samaten kuvilla, musiikilla ja
pelillä. Jäin hetkeksi katsomaan demoa ja pääni meinasi mennä sekaisin:
musiikki soi kovaa ja peli pyöri hullun lailla edessäni. Kyse oli siis demoversiosta,
ei oikeasta pelattavasta pelistä. Musiikkiin jäi ainakin koukkuun.

Koneiden vieressä luki: "SAA KOSKEA". Melkein kaikkea saikin koskea
Kaapelitehtaalla ja toinen näyttelyn valvojista juoksi vierailijoiden perässä
pyyhkimässä sormenjälkiä pois. Missään rahapeliautomaattien kohdalla ei
lukenut ikärajasta. Koneet olivat kaikkien kokeiltavissa - myös lasten.

Sen sijaan lähikaupan rahapelikoneisiin ei saa koskea. Päiväkoti-ikäinen lapseni
juoksi maksaessani ostoksia Valtti-koneelle välittämättä lattiassa olevasta
ikärajatarranauhasta. Ensimmäistä kertaa kuulin kassahenkilön kieltävän koneilla
olemisen alaikäiseltä. "Ei saa koskea koneisiin, ne ovat valitettavasti kielletty
alaikäiseltä. On tullut uusi laki." Kun lapseni ei uskonut, vaan palasi koneille,
hän huomautti lattiarajassa olevasta tarranauhasta. Lopulta komensin jo
itsekin lastani, enkä jaksanut selittää näyttelykäyntiämme kassajonossa.
Kotona puhuimme lapseni kanssa rahapelikoneilla olemisesta ja hän
sanoi täysin järkevästi: "Menin kokeilemaan konetta, kun sellainen oli
museossakin!" No, saako koskea vai eikö saa?

Oli kyse designista, teknologiasta tai historiasta, esinettä ei voi
irrottaa omasta kontekstistaan. Vaikka kyse oli tällä kertaa designista,
jossain olisi voinut olla maininta, että Suomessa rahapelit ovat
kiellettyjä alle 18-vuotiailta. Teollisen makuinen raitajono lattiassa
ei hämmentänyt ketään.Vastuullisuuden ei tulisi olla pelkkä kortti,
joka otetaan esiin vain tietyissä tilanteissa. Jos design voi olla
kestävää, se voi olla myös vastuullisuuden airut.

RAY Kaapelitehtaalla:
https://www.ray.fi/fi/ray/ajankohtaista/arkisto/rayn-valtti-hi-design-2012-nayttelyssa-kaapelitehtaalla