Kannabiksen käytön laillistamiseen haetaan tukea rahapelialan sääntelystä

Ranskalainen ajatushautomo Terra Nova ehdottaa, että kannabis laillistettaisiin
Ranskassa ja sen myyntiä valvottaisiin samaan tapaan kuin internetin
rahapelitoimintaa. Ajatushautomo esitti laillistamista jo vuonna 2014, mutta koska
esitys ei ottanut tuulta purjeisiinsa, tukea on haettu ranskalaisen valvontaelimen
ARJELin toiminnasta. ARJEL (Autorité de régulation des jeux d'argent en ligne)
perustettiin vuonna 2010, kun Ranska avasi osittain rahapelimarkkinansa ja salli
ulkomaisten rahapeliyhtiöiden toiminnan internetissä luvanvaraisesti. Terra Nova
ehdottaa, että Ranskaan perustettaisiin samanlainen elin valvomaan
kannabismarkkoita, joista tehtäisiin lailliset.

Katsotaanpa ehdotusta tarkemmin. Miksi rahapelitoiminnan valvonnalla halutaan
perustella kannabiksen laillistamista? Yhteiseksi nimittäjäksi nousee yllättäen
kansanterveys. Sekä kannabis että rahapelit ovat riippuvuutta aiheuttavia tuotteita:
on siis parempi laillistaa kuin antaa laittoman myynnin rehottaa. Terra Novan
raportissa ranskalaiset maanviljelijät ja ulkomaiset yhtiöt saisivat
maatalousministeriön erityisluvalla viljellä kannabista. Viljelijät ja tuottajat
joutuisivat valvonnan alaisiksi, aivan kuten internetissä lisenssillä toimivat
rahapeliyhtiöt. Myynnistä vastaisivat valvontaelimen hyväksymät asiamiehet.
Terra Nova ehdottaa myyntipisteiksi tupakkakauppoja, apteekkeja ja uusia
erikoistuneita myymälöitä. Kannabiksen käyttö olisi kielletty työpaikoilla
(katetuilla ja suljetuilla alueilla), kuten tupakointikin.

Riippuvuuksien vertailu yhteismitallisina on hankalaa. Raportissa todetaankin, että
kannabis on tuotteena lähempänä tupakkaa kuin rahapelejä. Nuorten ranskalaisten
tupakoinnin todetaan vähentyneen ikärajan nostamisen jälkeen vuonna 2009 ja näin
oletetaan tapahtuvan myös laillistetun kannabiksen kohdalla. Kannabisaskeihin tulisi
terveyteen liittyviä varoituksia ja askien ulkoasu olisi neutraali. Terra Novan mukaan
valtio hyötyisi kannabisverosta ja hallitsisi kannabismarkkinoita.

Uskomattominta on lukea kannabistuotoista, joita Terra Nova ehdottaa käytettäviksi
yleishyödyllisiin tarkoituksiin. Osalla kannabistuotoista ylläpidettäisiin sosiaaliturvaa
ja osalla voisi taas hyödyntää alueita, jotka tarvitsevat kehittämistä ja panostusta
koulutukseen. Toisin sanoen kannabistuottoja käytettäisiin pahamaineisten
(lähiö)alueiden parantamiseen ja niiden asukkaiden hyvinvointiin. Sen sijaan, että
uudet sukupolvet päätyisivät huumekauppaan, heitä autettaisiin paremman elämän
syrjään kiinni kannabistuotoilla.

En ole huumetutkija, joten voin kommentoida ajatushautomon raportin antia vain
rahapelialan näkökulmasta. Kannabiksen ja rahapelien sääntelyn vertailu toisiinsa
tuntuu keinotekoiselta. Rahapelejä ei myydä pikkuruisissa askeissa, joissa on
varoittavia terveyteen liittyviä tekstejä tai ikäviä kuvia aivovaurioista tai sairaista
keuhkoista. Rahapelaamisesta on tullut osa länsimaista valtakulttuuria ja
rahapelejä markkinoidaan kaikin mahdollisin keinoin. Rahapelit eivät myöskään
aiheuta samalla tavalla ja samankaltaisia haittoja ja ongelmia kuin huumeet.
Ongelmapelaajaa ei välttämättä tunnista, vaikka hänet tapaisi töissä joka päivä.

Terra Novan raportti puolustaa kannabiksen laillistamista Ranskassa, mutta
argumentit myynnin lisenssoimisen puolesta jäävät heikoiksi. Ranska ei avannut
internetin rahapelimarkkinoitaan ulkomaisille toimijoille siksi, että rahapelaaminen
olisi ollut laitonta maassa tai internetissä. Ranskan päätös oli vastaus ulkomaisten
rahapeliyhtiöiden tarjontaan, aivan kuten yksinoikeusjärjestelmän ylläpitäminen
on sitä Suomessa. Rahapelipolitiikalla on eri säännöt kuin huumepolitiikalla.


Terra Novan kotisivu (ranskaksi):
www.tnova.fr

Cultural Altercations or Notes on Respect

What a day! The second conference day started with a beautiful
Pacific welcome. The Reverend referred to social problems in his sermon and related
them to the topic of the conference. The Papatoetoe choir was just amazing
- the hymns and the traditional dances were powerful and yet gracious. The drink
ceremony was new to me: every male representative was offered a drink of water
and they greeted the person who gave it in a ceremonial way. Imagine if there were
no traditions, no collective memories, where would we be?

Yesterday I wrote about cultural perspectives, but today I will blog about cultural
altercations. I could have done this two years ago when I attended the ICG 2014,
but I decided not to mention it. But I cannot stand bullying and latent intellectual
racism. New Zealand is a multicultural society with many ethnicities, cultures,
languages and ways of life. Every International Gambling Conference has a Maori
welcome, a Pacific welcome and an Asian welcome. During the past days I have seen
so many students of so many origins in the AUT campus area. So how it is possible
that some persons who represent education and research do not understand what the
respect of others mean.

While I was gathering my thoughts on this particular day, I remembered a
song from Kelis. An academic version of the chorus would be
something like this: "My research is better than yours, d...n right it is better
than yours. I can teach you, but I have to charge." I don't mind constructive criticism,
but I do mind researchers who depreciate their colleagues' work publicly and think
they are really clever. Laughing quite overtly at a fellow researcher who has a
heavy foreign accent is immature. But shouting is simply bullying: one speaker
was not fluent in English and he didn't understand the question
that someone asked him. Instead of repeating the question with easier
words, the person shouted his question in a very rude way like the speaker was
def and idiot. Europe is full of languages and dialects: when you know it, you
don't mind it.

Are altercations really necessary in conferences? Why stay in a session, if the
presentations are not interesting enough? Why treat a fellow researcher
with rudeness, when academic interaction should be about respect?
Instead of seeing bad research everywhere, why don't we engage in a debate
and decide after it who will teach the others?

Cultural Perspectives on Problem Gambling

Greetings from the International Gambling Conference held in Auckland! The first
conference day is over and I must say that not only the keynote speakers and the
other speakers gave me new ideas, but I also got a little bit emotional after having
listened to the life stories of problem gamblers and one concerned significant other.
The day started with welcoming speeches: I always look forward listening to Rangi
McLean, because even though I don't understand Maori, I feel the welcoming spirit.

Then it was time for cultural perspectives on problem gambling. Dr. Wong talked
about cultural beliefs and misinterpretations that he has dealt with during his career
as a counsellor. Individuals interpret religious texts and proverbs to justify their
gambling, but they misinterpret the initial meaning of the words and they forget
that it is possible to think otherwise. Ben Taufua represented the Pacific people
and made a powerful speech about the future of the Samoans. Research on problem
gambling should not be only about money games, gambling behaviors and harms
related to gambling. In the case of minorities, problem gambling should be
seen as a part of a larger social, cultural and political context, which reveals the
causes of migration, the current status of the minority as an ethnic group
and the impact of difference (e.g. discrimination, exclusion) on this group. Professor
Denise Wilson spoke about the challenges that Maoris encounter as
indigenous and referred to Laurie Morrison's research on problem gambling
among Maori women.

Dr. Darrell Manitowabi made an excellent presentation on indigenous
casinos and their meaning as a form of decolonization or self-government.
He emphasized that in the case of the Anishinaabeg communities (Canada),
people gambled (cf. the moccasin game, lacrosse) before they were colonized.
When Manitowabi was a child, people played bingo in churches (clearly
after the service). But the example of indigenous casinos indicated that
indigenous gambling is a "double-edged sword": casinos may become
a mechanism for socio-economic development, but they also generate
problem gambling issues in the communities.

The panelists of the Consumers' Voices were simply courageous. Their
life stories made me think how it is important to listen to problem gamblers
and their significant others, give them a voice in a panel or by doing
research. Statistics give us information of prevalence rates and estimates
on how many individuals are affected by gambling problems. Consumers
behind the statistics have personal experience of gambling and problem
gambling and they should be heard more often - not only by researchers,
but especially by politicians and representatives of organizations that
are funded by gambling companies.

The day ended with the screening of "Ka-ching! Pokie nation"
by LookingGlassPictures. Here is the trailer of the documentary:
www.youtube.com/watch?v=zhD9NzJsWps

The International Gambling Conference is one the best conferences
in the field. The high quality of the presentations, many interesting keynote
speakers and no representatives of the gambling industry around make the
ICG an event that attract researchers, experts and professionals from all
over the world.