Humaani, kulturelli ja solidaarinen

Vielä pari vuotta sitten vastuullisuus oli iso juttu niin rahapelitutkimuksessa
kuin rahapelibisneksessä. Erilaiset yhtiöt esittelivät omia versioitaan
vastuullisista työkaluista ja lisäkkeistä. Oli liikennevalopolitiikkaa ja
sormenjälkitunnistimia. Tutkimuspuolella analysoitiin erilaisten
pop up-varoitustekstien merkitystä rahapelaamista hillitsevänä
tekijänä.

Mitä vastuullisuudesta on tänään jäljellä? Rajoitukset ja vastuullisuus-
työkalut eivät ole hävinneet mihinkään, mutta päivän trendi näyttää olevan jotain
muuta. Enää ei vakuutella, kuinka kukin rahapeliyhtiö kantaa vastuunsa,
vaan nyt vedotaan kansalaisten tunteisiin, tapoihin ja tottumuksiin.

Sotiemme veteraanit ja vuosikymmeniä kestävä veljeys muodostivat
ensimmäisen avauksen. Sen jälkeen ilo sai vallan: rahapeleihin
sijoitetuilla rahoilla kaikki saavat jotain. Rahapeliyhtiöiden uusi näkökulma
perustuu ihmillisyyteen, kulttuuriin ja solidaarisuuteen. Näkökulma
on siirtynyt rahapelitoiminnasta yleishyödyllisyyteen. Rahapelejä
pelaamalla pidämme huolta yhteiskuntamme vanhemmista jäsenistä, apua tarvitsevista
ja itsestämme. Samalla saamme nauttia kulttuurista, liikunnasta ja harrastuksista.
Edelleen pidämme huolta nuoristamme, tulevaisuuden toivoista.

Humaanissa, kulturellista ja solidaarisessa kampanjoinnissa ei ole
sinänsä mitään vikaa. Kampanjointi muistuttaa epäilijöitä siitä, että
hyvä kiertää ja ihmiset hyötyvät eri tavoin rahapelirahoista. Silti
olisi toivottavaa, että jonain päivänä myös suomalaiset rahapeliyhtiöt
kampanjoisivat näyttävästi vastuullisen ja maltillisemman rahapelaamisen
puolesta. Se olisi selkeästi yhteiskunnallinen teko, mutta samalla
se vaikuttaisi suomalaiseen rahapelikulttuuriin. Ikärajojen nostaminen
oli vasta ensimmäinen askel.

Nyt kun hevosetkin ovat palanneet kotiin, mikään ei estä keksimästä
uutta kampanja-aaltoa, joka olisi humaani ja solidaarinen myös heikommin
rahapeleissä pärjääviä kohtaan.

Sekaisin mainoksista

Aloin kiinnittää huomiota mainontaan eri medioissa, kun
halusin katsoa ohjelmia internetissä. Ohjelmia saattaa olla
haasteellista seurata, jos joka viides minuutti ohjelmat katkaisee
mainoskatko. Ohjelmavideon päälle saattaa liimautua myös
mainos, jota klikkaamalla pääsee tutustumaan tuotteeseen
ja ostamaan sen. Onko mainoksilla sitten jotain väliä?

Otetaan esimerkiksi rahapeliyhtiöiden mainonta. Internetistä
ladattavien videoiden mainoskatkot ovat oiva paikka tarjota
uusinta rahapeliä internetissä juuri oikealle asiakasryhmälle.
Kun joutuu katsomaan tarpeeksi usein mainoksen viestin,
muistaa varmasti milloin on aika pelata ja missä. Näin tiheä
mainonta ei välttämättä olisi edes mahdollista tavallisilla
kaupallisilla kanavilla. Silti rahapeliyhtiöiden mainokset
eivät ole vieraita television katselijoillekaan.

Mieleenpainuvin kokemus mainonnan ja politiikan
kietoutumisesta yhteen oli ulkomaisen rahapeliyhtiön
kampanja yksinoikeusjärjestelmää vastaan. Ensin
kampanja vaikutti perustuvaan täydelliseen provokaatioon,
mutta sittemmin se on hyödyntänyt erilaisia medioita
saadakseen lisää suomalaisia pelaajia sivustolleen
ja sitä kautta rahapeliyhtiön sivustolle.

Entä kuka muistaa enää Lady Gagan videon "Poker Face"?
Videota hehkutettiin rahapelikentällä sen tuotemainonnan
vuoksi: kuka muu olisi keksinyt rahoittaa videonsa
rahapeliyhtiön avulla? Rahapeliyhtiön logo pelipöydässä
korosti Lady Gagan sanomaa - siinä ei tasan ollut mitään
kansanterveyden makuista.

Jossain vaiheessa sain paljon VIP-kutsuja sähköpostilaatikkooni.
Linkkiä klikkaamalla olisin saanut VIP-kohtelua virtuaalikasinoissa,
monia pyörityksiä ja isoja bonuksia. Mainonta tyrehtyi aika nopeasti,
eivätkä mainokset sinänsä häirinneet, vaikka ne joutuivat lopulta
roskapostilaatikkoon. Mieluummin VIP-kutsuja kuin muuta hämärää.

Oli kyse rahapeliyhtiöiden mainonnasta tai piilomainonnasta,
on pakko kysyä, mihin sitä tarvitaan Suomessa? Eikö mainontaa
ja tarjontaa ole ihan tarpeeksi? Mainontaa ei välttämättä edes tarvita,
jotta suomalaiset pelaisivat. Manner-Suomen ulkopuolisten
rahapeliyhtiöidenkään ei tarvitse olla huolissaan. Suomalaiset tietävät
kyllä, missä saa ja voi pelata.

Sen sijaan, että menisi sekaisin mainonnasta, olisiko aika valita
uusi näkökulma rahapelaamiseen?

Linkki "Poker Face" -videoon:
http://www.youtube.com/watch?v=bESGLojNYSo

Sukupuoli ei ole kirosana

Matti Koskinen kirjoittaa N2 Kolumnissa (HS Nyt 1/2012) otsikolla "Lopettakaa urpoilu" tärkeästä aiheesta - sukupuolen merkityksistä pelatessa. Katsottuani Gamer Girl Manifeston (linkki alla) en voinut olla ajattelematta, kuinka viatonta sukupuolen tarkastelu on rahapelitutkimuksessa. Manifesto on kolmen nuoren amerikkalaisen naisen tilitys siitä, mitä on olla pelaaja ja nainen. Se, kuinka paljon amerikkalaiseen (?) pelaamiseen voi liittyä rasismia, seksismiä ja seksuaalivähemmistöjen inhoa, jättää sanattomaksi.

Rahapelimaailmassa naisella on monta roolia. Naiseus on muokattavissa sekä pelaajan että katsojan näkökulmasta. Missä ovat pokeriprinsessojen kaltaiset naispuoliset pelaajat? Toki ainoasta pokeriprinsessasta tehtiin nopeasti ikonin sijaan tavis, sillä jos tyttö voi voittaa, niin kuka tahansa meistä voi voittaa! Pokerinaisten parissa on niitä, jotka osaavat hyötyä sukupuolisuudestaan. Seksikkyys ja seksuaalisuus ovat mahdollisia keinoja edetä ja voittaa. Pokerimaailmaan näyttää mahtuvan myös vahvoja naisia, joiden pelitaidoissa ei ole mitään vikaa.

Suomalaisen rahapelitutkimuksen parissa tuskaillaan sukupuolierojen ja naisten vähäisen osallistumismäärän takia. Gamer Girl Manifesto on todistus seksismistä, mutta myös todiste sukupuolten epätasapainosta pelikentällä. Eikö pelaajan taidoilla olekaan väliä? Eikö pelien maailmassa ole tilaa myyttisille jumalattarille tai edes tarunhohtoisille sankarittarille? Pallas Athenasta ei ehkä kannata tässä kontekstissa edes puhua, mutta olihan populaari Xenakin suuri soturiprinsessa.

Miksi pelimaailmassa nuorten naisten täytyy ottaa kuulokkeet pois korvilta? Se tuntuu hurjalta, kun ajattelee, että samalla verkossa miespelaajat tekeytyvät naisiksi, jotta heitä pidettäisiin huonoina pelaajina ja vähäpätöisinä vastustajina. Pelikenttä muuttuu ulkopuolisen silmissä yhtäkkiä linnoitukseksi, jonka portinvartijoina toimivat miehet ja jonne naisilla ei ole selkeää pääsyä. Keittiö ei voi olla ainoa paikka 'oikeille' naisille, jos samalla internet on täynnä 'vääriä' naisia. Sukupuolella on selkeästi väliä: naiseus on pelkkää biologiaa ja alhaista sosiaalista statusta, jos Gamer Girl Manifestoon on uskominen.

Kuten rahapeleihin ja peleihin liittyy erilaisia alakulttuureita, myös pelaajakulttuureita on varmasti monia ja toisistaan poikkeavia. Esimerkiksi Girls' Guide to Poker opettaa naisia pelaamaan ja hyödyntämään naisellisia keinoja. Gamer Girl Manifesto riisuu naiseuden ja paljastaa naispuolisen pelaajan. Sukupuoli ei ole kirosana.

Gamer Girl Manifesto:
http://www.dailymotion.com/video/xndd78_mute-the-d-kwads-gamer-girl-manifesto-new-challenger-turbo_videogames

Selviytymistarina yhteisön tuesta

Löysin Ylen Areenalta mielenkiintoisen selviytymistarinan. Dokumentissa Meng
kertoo peliriippuvuudestaan. Ääneen pääsevät myös vaimo ja äiti. Takautumissa
mukana ovat isä, hyvä ystävä ja kuolleet omaiset. Päärooleissa ovat myös
Mengin pienet pojat.

Pakolaistaustainen Meng kertoo tutustuneensa rahapeleihin lapsena isänsä seurassa.
Yllättävä voitto sinetöi suhteen rahapelaamiseen. Rahapelit ovat lopulta osa
aikuistuvan Mengin elämää: pelaamaan mennään, kun menee huonosti, ja
välillä tehdään lupauksia lopettamisesta.

Vaikka elämässä on kaikki hyvin, rahapelit vetävät jälleen mukanaan. Lopulta
melkein koko palkka lomarahoineen on menetetty ja Meng hakee apua
hyvältä ystävältään. Ystävä lupaa tukea Mengiä, vaikka vaimo ei enää
häntä haluaisi kotiin. Kotona odottavat vaimo, vaimon sisko ja äiti. On
aika kertoa tapahtuneesta. Vaimo näkee kuitenkin jotain positiivista tilanteessa:
tällä kertaa Meng ei pelannut koko tiliä tyhjäksi.

Dokumentti kertoo peliriippuvuudesta selviytymisestä. Kertomus on
autenttinen ja vie hienosti katsojat keskelle peliongelmaisen arkea.
Meng kertoo rauhallisella äänellä peliriippuvuudestaan ja päätyy
tunnistamaan itsessään sairaan. Dokumentissa ei käsitellä, kuinka
tähän lopputulokseen on päästy, sillä keskiössä on yhteisön merkitys
Mengille toipumisprosessissa.

Mengin tapaus pistää miettimään, kuinka tärkeä yhteisö tuki on
muualta tänne tulleelle. Mengin äidin tuki on järkkymätön: vaikka
poika sortuu pelaamaan, äiti ei hylkää. Isälle ei kerrota ongelmasta.
Äiti valvoo pojan taloutta ja kiittelee miniäänsä. Meng puhuu paljon
lähisukulaisistaan ja erityisesti vanhemmistaan. Heidän kasvatuksensa
merkitsee paljon Mengille, joka aikoo ottaa opikseen. Lapset ovat
erityisen tärkeitä Mengille, joka on valinnut heidät rahapelaamisen
sijaan. Vaimokin saa kiitosta, mutta saa puhua omasta puolestaaan.

Pakolaistaustaisen peliriippuvaisen selviytymistarina alkaa vaimon
puheenvuorolla. Ennen kuin Meng saa puheenvuoron, vaikuttaa
siltä, että kyse on onnettomasta kaksikulttuurisesta perheestä,
jossa miehellä on kotoutumisongelma. Kun Meng päästetään
ääneen, edessä on suomalainen nuori aikuinen, jonka elämään
on mahtunut pakolaisuutta ja menetyksiä. Meng on vakava,
mutta selkeästi optimistinen. Perheyhteisö on hänen voimansa.

Dokumentti tuo erinomaisesti esille sen, kuinka paljon rahapelit
ovat arkipäiväistyneet. Erilaisissa tiloissa rahapelit
ovat näkyvissä mainoksina ja rahapeliyhtiöt nimikilpinä. Rahapelejä
on tarjolla koneissa, kassalla ja pelipisteissä. Ongelmapelaajan
voi olla vaikeaa vastustaa houkutusta rahapelien tarjonnan
vuoksi, kun taas tavallinen kansalainen ei välttämättä
edes kiinnitä rahapeleihin mitään huomiota.

Ihmisillä on eri keinoja selviytyä. Mengin tapauksessa
perheyhteisö mahdollisti selviytymisen, koska se
piti kiinni jäsenestään. Tulevaisuudessa vaimo hakee
kouluun, kun taas Meng haluaa painaa töitä. Dokumentti
jättää jälkeensä mielikuvan onnellisesta nuoresta perheestä,
jossa pidetään yhtä ongelmista ja velkaantumisesta huolimatta.