Veikkaamisesta syntyy toisenlainen mielikuva kuin juomisesta

Olipa uutinen! Hurjimmissa kuvitelmissani olin joskus ajatellut K-18 -merkkiä
televisioruudun yläosaan lottoarvonnan ollessa täydessä vauhdissa. En osannut
arvata, että jonain päivänä viestintävirasto kieltäisi sponsoroidut lottolähetykset.
Helsingin Sanomien (15.52013) mukaan lottoarvontoja on esitetty televisiossa
vuodesta1971 lähtien. Sen sijaan laki on kieltänyt sponsoroinnin YLEn
televisio-ohjelmissa jo vuonna 2002. Kaikki numeroveikkausohjelmat
on lopetettava 30.9.2013 mennessä. Saako Jokeri lopullisesti potkut?

Tämähän on kansallisen järkytyksen paikka. Pallot eivät enää pompi
televisiossa, Jokeri ei enää kerro kansalaisille vitsejä, eikä suomalainen
lauantaikulttuuri toivu tästä ennalleen. Niinpä niin, mutta jotain isompaa
on tekeillä, jos YLE ja Veikkaus eivät löydä ratkaisua sponsorointi-
kysymykseen. Enkä tarkoita mitään kulttuurista muutosta.

En voi olla ajattelematta Norjan tapausta eli raha-automaattien
poistamista kokonaisuudessaan. Raha-automaattien toimintakieltoa
suunniteltaessa ei varmasti ajateltu kansalaisten tottumuksia
tai lauantai-illan viettotapoja. Olisi kiinnostavaa tietää, mitä
norjalaiset edunsaajat ajattelivat raha-automaattipelaamisen alasajosta.
Tällä hetkellä en osaa edes kuvitella samanlaista tempausta
Suomessa. Suomalaisilta menisi arki (ja järki?) sekaisin.

Jos veikkauspelejä ei saa enää markkinoida televisiossa,
kiihtyykö mainonnan tarve internetissä? Jo nyt veikkauspelejä
on voinut mainostaa internetissä olevien televisiosarjojen alussa,
lopussa ja keskellä. Markkinointikeinoja voi jatkossakin muokata
internetin ympäristöön soveltuviksi. Ainoa haaste
taitaa olla se, että verkon uumenissa on jo meni rahapeliyhtiö, jonka
nimi ja tarjonta pomppaavat esiin, vaikka googlaisi jotain aivan muuta.

Arvontalähetykset voivat aina siirtyä kaupallisille kanaville,
jotka elävät mainoksista ja sponsoroinnista. Jos alkoholia saa
mainostaa jääkiekko-otteluissa, niin saahan sitä veikkaamistakin mainostaa.
Veikkaamisesta ei kuitenkaan synny samanlaista mielikuvaa kuin alkoholista,
koska Veikkaus tukee urheilua, kun taas panimot humaltunutta elämyksellisyyttä.
(Helsingin rautatieasemaltakin saa Leijona-henkisesti olutta ja nakkikupin.
Sopiiko se naisillekin?) Veikkaamista saa myös mainostaa
televisiossa mainostauoilla, mutta niinhän myös erilaisia alkoholijuomia.

Ongelma on juuri mainonnassa. Jos pallot katoavat ja tähdet sammuvat YLEstä,
suomalaiset siirtyvät muille kanaville. Jos ulkomaista rahapelitarjontaa
alun perin rokottanut markkinointikielto koskee nyt valtion monopoliyhtiötä,
vaikka se esitetään sponsorointikiellon nimessä, eikö silloin pitäisi
myös kieltää muiden monopoliyhtiöiden markkinointi yhdenvertaisuuden nimissä?
Yhden ulosajo voi merkitä keskinäisen kilpailun kasvua.

Kuuluko lotto lauantaihin? Varmasti vanhempien sukupolvien edustajille se kuuluu.
Kuuluuko alkoholi jääkiekkoon? Olin viimeksi lapsena jääkiekko-ottelussa (minut
puettiin IFK:in takkiin), enkä muista alkoholimainonnasta mitään. Se, mitä
numeroiduille palloille tapahtuu, ei ole ehkä ydinkysymys, vaan se, mitkä
ovat markkinoinnin sallitut rajat. Seuraava kysymys voisi markkinoinnin saralla
olla tämä: mitä tapahtuisi, jos rahapelejä ei saisi mainostaa enää lainkaan?
Voisiko Suomi tehdä norjat?


Mainontaa peliin:
http://areena.yle.fi/tv/1877562

Hyväntekeväisyydestä - Kun kolikko peliin vilahtaa, niin hyvä taivaasta tipahtaa?

Kuulin tänään Veikkaushuoneen hyväntekeväisyyskampanjasta, jonka
päätähdeksi on rekrytoitu Kalle Palander. Kampanjan tarkoituksena on
rahoittaa valittua hyväntekeväisyyskohdetta 10 000 eurolla. Mistään
uutispommista ei varmaankaan ole kyse, sillä rahaa on ollut ennenkin
tarjolla hyväntekeväisyyden nimissä.

Hyväntekeväisyydestä tulee mieleen jokin humanitaarinen kohde tai tärkeää
työtä tekevä järjestö. Kuka ei olisi joskus antanut rahaa johonkin keräykseen?
Hyväntekeväisyyttä voi olla myös se, että heittää kerjäläisen kuppiin kolikoita
tai antaa rollaattorin kanssa kulkevalle laitapuolenkulkijalle kertalippuun rahaa.
Hyväntekeväisyys ei ole itsestäänselvyys: sillä pitää olla selkeä kohde, jonka
potentiaalinen osallistuja voi hyväksyä. Yksilölle voi tulla hyvä mieli siitä,
että osallistumalla keräykseen hän on antanut jotain tai on ollut mukana
auttamassa muita.

Miksi rahapelaaminen ja hyväntekeväisyys eivät sopisi yhteen? Tai toisinpäin:
miksi rahapelituloilla tulisi harjoittaa hyväntekeväisyyttä? Ei mitenkään liioitellen
voidaan todeta, että rahapelien tuottoja on suunnattu jo vuosisatoja
erilaisiin kohteisiin Euroopassa. Rahapelituloilla on rakennettu ja kunnostettu
kirkkoja, edesautettu kaupungistumista ja autettu köyhiä. Valtion obligaatioiden
ostaminen tai verotuksen kiristyminen ei olisi välttämättä yhtä hauska asia
kuin pelaaminen päävoitosta. Aina joku hyötyy joka tapauksessa.

Jos julkkikset saavat pelata pokeria hyväntekeväisyyden nimissä,
miksi rahapeliyhtiöt eivät voisi harjoittaa hyväntekeväisyyttä rahoittamalla
jotain tiettyä kohdetta? RAY pisti pystyyn ihmisruletin, jonka voittaja
sai antaa 10 000 euroa rahapeliyhtiön hyväksymään kohteeseen. Aiemmin
Unibet on järjestänyt hyväntekeväisyysturnauksia Suomessa. Hyvää
on siis tehty eri keinoin, joten miksi rahapeliyhtiön ollessa mukana hyvä teko
tuntuu pahalta ajatukselta?

Jos tutkija jää ilman apurahaa, se on itkun paikka. Jos järjestö jää ilman
rahoitusta, työntekijät jäävät ilman palkkaa, kohderyhmä jää tuliajolle
ja asiaa ei aja enää kukaan. Jos lastensairaalaa eivät rahoita yksityiset
hyväntekijät, miten päästään eteenpäin? Mitä hyväntekeväisyys
loppujen lopuksi on? Se kulkee nimellä avustus, korvaus tai lahjoitus.
Jonkin aikaa sitten eräs äiti sai NRJ:ltä pienen summan rahaa lastensa
vaatettamiseen. Eikö hyvinvointiyhteiskunnassa saa enää apua
vaikeaan elämäntilanteeseen tai ikävässä taloudellisessa tilanteessa?
Pitääkö julkkisten pelata pokeria ja tavisten soittaa radioon?

Yleishyödyllisyyden periaate tukee hyvinvointiyhteiskuntaa. Aina
voi kysyä, eivätkö yhteiskunnat pärjää ilman rahapelituloja, mutta
yleensä ainoaksi vaihtoehdoksi tarjotaan veroprosenttien nostamista.
Kotimaisilla rahapeliyhtiöillä on jo omat yleishyödylliset kohteensa,
mutta harvemmin kuulee puhuttavan hyväntekeväisyydestä.
Kansanterveydelle on pelattu jo vuosikymmeniä, mutta ajattelevatko
häviäjät koskaan menettäneensä rahansa esimerkiksi
suomalaisen elokuvan puolesta?

Miksi yhtäkkiä hyvän tekemisestä tulee iso asia? Miksi toisten tekemä
hyvä olisi kritisoitavaa, mutta toisten ei? Yksi mahdollinen vastaus
löytyy alla olevista linkeistä: yksi lahjoittaisi lasten ja nuorten mielenterveyden
tukemiseen, toinen rasvaimuun. Lahjoittajat liikkuvat selkeästi eri linjoilla,
mutta rahapeliyhtiöt eivät. Kaikki hyväntekeväisyystalkoisiin osallistuvat
rahapeliyhtiöt haluavat parantaa imagoaan ja lisätä rahapelaamisen
hyväksyntää. Kotimaisilla rahapeliyhtiöillä on oikeus ja velvollisuus
rahoittaa yleishyödyllisiä kohteita, kun taas ulkomaisille rahapeliyhtiöille
hyväntekeväisyys on keino päästä osaksi hyväntekijöiden markkinoita.

Onko rahapeliyhtiöiden hyväntekeväisyys anekauppaa? Ehkä siinä
tapauksessa, jos maassa olisi järjestelmä, johon voisi liittyä tekemällä
hyvää suomalaisen asian puolesta. Yleishyödyllisen toiminnan
rahoittaminen ei ole samanlaista hyväntekeväisyyttä kuin
vaikkapa rahankeräys yhteisen hyvän nimissä. Arpajaisverotus ei ole
hyväntekeväisyyttä, sillä se ei johda yleishyödyllisyyteen. Kun olen
joskus kysynyt ei-kotimaisen rahapeliyhtiön edustajalta, minkä suuruista
veroa hänen yhtiönsä olisi valmis maksamaan yleishyödyllisyyden nimissä
Suomeen, vastaus on ollut vaimea. 10 000 euron suuruinen
hyväntekeväisyyden ele on jo konkreettinen vastaus.

Kuinka paljon rahaa tarvittaisiin ongelmapelaamisen kitkemiseen
Suomesta?

Kalle tsemppaa (2013):
https://www.veikkaushuone.com/kalle-palander

RAY:n Grand Casino ja ihmisruletti (2011):
http://www.iistsii.fi/index.php?id=658&user=emmi

Naiset voittaa aina - Unibetin hyväntekeväisyysturnaus (2010):
http://www.youtube.com/watch?v=NEmjOvH6UgY

Martina Aitolehti Unibetin hyväntekeväisyysturnauksessa (2008):
http://www.youtube.com/watch?v=5Ns8mwAI3Kk