Terveisiä Uudesta-Seelannista, jossa olen viettänyt päivän Think Tank-
ryhmässä pohtien kansanterveydellisiä kysymyksiä. Keskustelua vievät
eteenpäin hyvin vahvasti australialaiset ja uusiseelantilaiset, joiden mukaan
mistään ei ole tarpeeksi tietoa ja mitään ei ole todella tehty rahapelaamisen
haitoista tiedottamisen hyväksi. Oli suhteellisen vaikeaa saada keskustelua
mihinkään muuhun suuntaan, koska mikään ei auta. Rahapeliteollisuus
nähdään pelkästään negatiivisena vaikuttajana ja yleishyödyllisyydestä
ei ole koskaan kuultukaan.
Täältä käsin on hyvä katsoa suomalaista yksinoikeusjärjestelmää toisin
silmin. Maissa, joissa ei ole yksinoikeusjärjestelmää, ei ole yleishyödyllisiä
hankkeita eikä kohteita, rahapelipolitiikka vaikuttaa mitättömältä, hyssyttelevältä ja
vähintään heikolta, ja rahapelin ylläpitäjät rahanahneilta yrittäjiltä. Jäin
miettimään tätä kaikkea, sillä esimerkiksi yhteistyö tai edes keskustelu-
yhteys rahapelitoimijoiden kanssa oli olematon ja suoranainen etikettivirhe.
Toisaalta Suomen kaltaista maata pidettiin vanhanaikaisena, sillä
yksinoikeusjärjetelmä kuvastaa maan halua pitää kiinni vanhoista
maantieteellisistä rajoistaan, vaikka internetin mukana rajat katoavat
bittiavaruuteen. Jos yksinoikeusjärjestelmä kaatuisi, mitä Suomi
saisi tilalle? Muissa maissa rahapelaajien kuluttajansuoja ei
ole mitenkään todentunut. Ehkä kyse ei olekaan ulkomaisten rahapeliyhtiöiden
invaasiosta, vaan oikeastaan kokonaisen rahapelihaittoja ehkäisevän
järjestelmän alasajosta.
Täytyy jatkaa keskustelun seuraamista. Joka tapauksessa
pohjoismaalainen konteksti poikkeaa suuresti Australian,
Uuden-Seelannin, Kanadan, UK:n ja USA:n tapauksista.
Tässä ei ole mitään uutta, mutta sainpahan uusia ajatuksia
siitä, miten kaikki voisi olla ilman rahapelimonopoleja.
Cheers!
