Terveisiä Las Vegasista! Päätin joskus viime vuonna, että osallistuisin siellä
pidettävään rahapelikonferenssiin. Olin kuullut, että Las Vegasin Gambling and
Risk Taking -konferenssi tulee kokea. Yllätyin iloisesti konferenssin tasosta
ja mahdollisuudesta kuunnella eri maanosien esiintyjiä. Ja kuinka kuvailisinkaan
Las Vegasia, joka on sanoinkuvaamaton! Jo konferenssipaikka Ceasar's
Palace oli kokemus: ensimmäinen ajatukseni oli nähdessäni kaikki pseudo-
roomalaiset patsaat, että groteskimpaa paikkaa ei olekaan. Sitten muistin
Jean Baudrillard'in Amerikka-kirjan ja rauhoituin. Rupesin jo kuvittelemaan,
kuinka hauskaa olisi seurata Akin ja Ilarin pelaamista täällä!
Konferensissa pidettiin paljon erinomaisia esityksiä. Suurin suosikkini
oli kuitenkin emeritus professori William 'Bill' Thompson, joka osasi
niin esiintyä kuin puhua aiheesta kuin aiheesta. Erityisesti monopolia
käsittelevä esitys jäi mieleeni: Thompson kritisoi monopolia USA:ssa, mutta
yhtä lailla voisi miettiä sen kautta yksinoikeusjärjestelmän merkitystä myös
Suomessa. Onko se tarpeellinen, voiko sen korvata vai onko se
vanhentunut rahapelitoiminnan muoto?
Ehkä hienoin hetki oli viimeisenä konferenssipäivänä, kun Jussi
voitti posteripalkinnon. Se oli tärkeä juttu koko Suomelle (eikä vain
rahapelitutkijoille), sillä emmehän ole voittaneet kansana mitään sitten
Lordin. Hyvä Jussi! Pian meillä onkin Suomen ensimmäinen 'poker doctor',
kun Jussi on väitellyt. Onnea loppusuoralle.
Olen tähän mennessä ollut sitä mieltä, että rahapeliautomaatit olisi parempi
sijoittaa pelisaleihin. Odottaessani lentoa Los Angelesiin minulla oli aikaa
pohdiskella rahapelaamista enemmänkin. Las Vegasin lentokentällä
rahapeliautomaatteja on joka puolella. Siinäpä tapa antaa ihmisille mukava
muisto kaupungista? Jäin ihmettelemään rahapeliautomaattien ympärillä kiertäviä
työntekijöitä, jotka olivat valmiita vaihtamaan rahaa. He kiersivät pelitilaa koko
ajan, mutta välillä pysähtyivät asiakkaan viereen valmiustilassa. Ajatelkaa samaa
palvelua Suomeen. Rahapelaaja ei olisi koskaan yksin, vaan häntä vartioisi aina
rahanvaihtaja. Eikö rahanvaihtopalvelu ole melkein pahempaa kuin ilmaisten
drinkkien jakaminen rahapelaajille?
Saavuttuani Las Vegasiin lentokenttäbussin kuljettaja Mike muistutti meille
matkustajille, että pelaisimme vastuullisesti. Kannattaa pitää kiinni paluulipustaan,
eikä pelata sitä, hän totesi. Moni on tehty niin ja jäänyt sille tielle Las Vegasiin.
Onneksi kaupungissa saa tehdä lahjoituksia vesipullojen myyjille, Elviksille,
puolialastomille miehille, Hello Kittylle ja muille tanssijoille. Tätäkään en olisi
huomannut, ellen olisi eksynyt Freemont Streetille.
Lopuksi erityinen kiitos Pauliinalle hienosta retkestä Red Canyoniin. En ole
aiemmin käynyt autiomaassa, vaikka olenkin nähnyt punaisia kallioita Kreikassa (ja
punaisen kuun myös). Karu maisema oli uskomattoman kaunis. Muistoksi
Red Rocksista otin lepakon - T-paitoja saa joka paikasta.
pidettävään rahapelikonferenssiin. Olin kuullut, että Las Vegasin Gambling and
Risk Taking -konferenssi tulee kokea. Yllätyin iloisesti konferenssin tasosta
ja mahdollisuudesta kuunnella eri maanosien esiintyjiä. Ja kuinka kuvailisinkaan
Las Vegasia, joka on sanoinkuvaamaton! Jo konferenssipaikka Ceasar's
Palace oli kokemus: ensimmäinen ajatukseni oli nähdessäni kaikki pseudo-
roomalaiset patsaat, että groteskimpaa paikkaa ei olekaan. Sitten muistin
Jean Baudrillard'in Amerikka-kirjan ja rauhoituin. Rupesin jo kuvittelemaan,
kuinka hauskaa olisi seurata Akin ja Ilarin pelaamista täällä!
Konferensissa pidettiin paljon erinomaisia esityksiä. Suurin suosikkini
oli kuitenkin emeritus professori William 'Bill' Thompson, joka osasi
niin esiintyä kuin puhua aiheesta kuin aiheesta. Erityisesti monopolia
käsittelevä esitys jäi mieleeni: Thompson kritisoi monopolia USA:ssa, mutta
yhtä lailla voisi miettiä sen kautta yksinoikeusjärjestelmän merkitystä myös
Suomessa. Onko se tarpeellinen, voiko sen korvata vai onko se
vanhentunut rahapelitoiminnan muoto?
Ehkä hienoin hetki oli viimeisenä konferenssipäivänä, kun Jussi
voitti posteripalkinnon. Se oli tärkeä juttu koko Suomelle (eikä vain
rahapelitutkijoille), sillä emmehän ole voittaneet kansana mitään sitten
Lordin. Hyvä Jussi! Pian meillä onkin Suomen ensimmäinen 'poker doctor',
kun Jussi on väitellyt. Onnea loppusuoralle.
Olen tähän mennessä ollut sitä mieltä, että rahapeliautomaatit olisi parempi
sijoittaa pelisaleihin. Odottaessani lentoa Los Angelesiin minulla oli aikaa
pohdiskella rahapelaamista enemmänkin. Las Vegasin lentokentällä
rahapeliautomaatteja on joka puolella. Siinäpä tapa antaa ihmisille mukava
muisto kaupungista? Jäin ihmettelemään rahapeliautomaattien ympärillä kiertäviä
työntekijöitä, jotka olivat valmiita vaihtamaan rahaa. He kiersivät pelitilaa koko
ajan, mutta välillä pysähtyivät asiakkaan viereen valmiustilassa. Ajatelkaa samaa
palvelua Suomeen. Rahapelaaja ei olisi koskaan yksin, vaan häntä vartioisi aina
rahanvaihtaja. Eikö rahanvaihtopalvelu ole melkein pahempaa kuin ilmaisten
drinkkien jakaminen rahapelaajille?
Saavuttuani Las Vegasiin lentokenttäbussin kuljettaja Mike muistutti meille
matkustajille, että pelaisimme vastuullisesti. Kannattaa pitää kiinni paluulipustaan,
eikä pelata sitä, hän totesi. Moni on tehty niin ja jäänyt sille tielle Las Vegasiin.
Onneksi kaupungissa saa tehdä lahjoituksia vesipullojen myyjille, Elviksille,
puolialastomille miehille, Hello Kittylle ja muille tanssijoille. Tätäkään en olisi
huomannut, ellen olisi eksynyt Freemont Streetille.
Lopuksi erityinen kiitos Pauliinalle hienosta retkestä Red Canyoniin. En ole
aiemmin käynyt autiomaassa, vaikka olenkin nähnyt punaisia kallioita Kreikassa (ja
punaisen kuun myös). Karu maisema oli uskomattoman kaunis. Muistoksi
Red Rocksista otin lepakon - T-paitoja saa joka paikasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti