Terveisiä Kuopion Sosiologipäiviltä. Miettiessäni, kuinka kuvailisin
rahapelityöryhmän käsittelemiä teemoja, tajusin suomalaisen
rahapelitutkimuksen kahtiajaon jääneen esityksissä ja keskusteluissa taustalle.
Sen sijaan käsitteet ja niiden merkitykset vaikuttivat korostuvan.
Ensiksi mieleeni jäi rahapelien ja viihdepelien väitetty sulautuminen.
En yhtään epäile, ettei rahapelaaminen olisi viihteellistynyt ja
viihdepelien seassa olisi rahapelaamista. Hyvänä esimerkkinä tästä
kaikesta voidaan pitää pelisivustojen ja Facebookin tarjontaa.
Kun mennään syvemmälle rahan ja viihteen merkityksiin, ikärajat
nousevat vastaan. Kyse ei ole mielestäni vain siitä, että aikuiset
ja nuoret voivat pelata pelikonsoleista tuttuja pelejä tai jollain
valuutalla muunlaisia pelejä. Rahapelit eivät ole suoranaisesti
viihdepelejä: tasohyppelyyn tarvitaan varmasti taitoa, mutta onko
se samanlaista taitoa kuin vaikkapa jossain pokerin versiossa?
Ikärajojen perusteella jotkin pelit ovat kiellettyjä esimerkiksi
alle 13-vuotiailta (vastuu on vanhemmilla), kun taas rahapelit
ovat sallittuja vain aikuisille (vastuu on jokaisella itsellään).
Toinen käsitteellinen debaatti lähti pokerista. Jokainen, joka on
lukenut Olli Alhon artikkelin uhkapeleistä, muistaa varmasti
rahasta pelattavien pelien etymologisen kontekstin. Rahasta
pelaamisen arkipäiväistymisen myötä uhkaa on vaikea muistaa.
Uhka on muuttunut ongelmaksi: uhkapelaaminen ei vie mieron
tielle, vaan rahapelaaminen voi muuttua ongelmapelaamiseksi.
Onko pokeri sitten uhkapeliä, rahapelaamista vai taitopeli?
Jos pokeri määritellään taitopeliksi, jossa voitokkaita ovat
taitavimmat ja matemaattisesti lahjakkaimmat, uhka jää häviäjien piikkiin.
Pokeri saatetaan myös määritellä uhkapeliksi esimerkiksi kasinolla,
jossa panokset liikkuvat suurissa summissa. Jos vielä lisätään
ammattilaisuus, pokeri on todellista rahapelaamista vain harvalle.
Käsitteet ja niiden merkitykset ovat mielenkiintoisempia
kuin kilpailu siitä, ovatko rahapelitutkijat parempia kuin
rahapelihaittojen tutkijat. Näyttää siltä, että tarvitaan lisää
yhteiskuntatieteellistä rahapelitutkimusta, jossa pohditaan
käsitteitä teoreettisesti, mutta myös laadullista tutkimusta
niin rahapelaamisesta ja sen haitallisuudesta
kuin rahapelaajista ja liikapelaamisen seurauksista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti