Aloittelevana rahapelitutkijana luulin kasinon olevan eräänlainen
maaginen paikka, jossa olisi samanlainen tunnelma kuin Dostojevskin
"Pelureissa" tai ainakin kilinää, valoja ja ajattomuutta. Käytyäni katsastamassa
Aucklandin Sky Towerin kasinon olin häkeltynyt sekavasta pelihallimaisesta
tunnelmasta. Paikka ei oikein tuntunut sopivan Sky Towerista saamaani
kuvaan, jonka olin muodostanut syötyäni pyörivässä ravintolassa.
En tietenkään usko magiaan, mutta rahapelaaminen selkeästi vaikuttaa
ihmisten käyttäytymiseen. Sky Cityn edustajat kertoivat Aucklandin
rahapelikonferensissa vastuullisesta toiminnastaan. Erilaisia lehtisiä
oli tarjolla eri kielillä ja erityisesti kiinnitettiin huomiota siihen, ettei
lapsia jätettäisi yksin hotellihuoneisiin kasinolla käynnin ajaksi. Näitä
lehtisiä löytyi Sky Towerin aulasta hieman syrjässä pienen etsinnän jälkeen.
Yhtään lehtistä rahapelaamisen ongelmallisuudesta ei ollut
englanniksi. Lehtisiä oli myös kasinon ison ovimiehen selän takana:
ne piti todellakin huomata sieltä.
Sisäänpääsy kävi leikiten - kukaan ei kysynyt mitään, kun marssimme
kollegani kanssa sisään. Kasino oli puheensorinaa ja musiikkia täynnä
olevan paikka, jossa eri etnistä alkuperää olevat ihmiset pelasivat
yhdessä ja erikseen. Jossain oli räikeästi ja mauttomasti puettuja nuoria naisia,
joiden oli kai määrä palvella tai ainakin miellyttää asiakkaita. Silmiini ei osunut
varoitustarroja, vaikka niitä piti olla joka paikassa. En jaksanut
käydä tällä kertaa yläkerrassa. Elämys oli nolla.
Helsingin kasinolla elämys on joka kerta erilainen. Kasino
on verrattavissa Oopperaan, jonne myös tullaan sellaisena
kuin on. Farkut ja villapaita ovat sallitut, kunhan käyttäytyy
suurin piirtein odotetusti. Kasinolla sisäänpääsy on ilmainen,
mutta Ooppera on omaa luokkaansa. Johtaja Jokipaltion
viimeisten juhlien jälkeen kasino ei ole enää ollut täysin
entisensä. Nyt kaikki on yhtä elämystä.
Casino Expo 2012 näytti sen, kuinka vanhan ajan voi kierrättää
uusiksi. Vanhasta on jäljellä kulissit, kun kaikki muu
on riisuttu tarpeettomasta. Show on yhä tärkeämmässä
osassa toimintaa: elämystanssit, illalliset shown hengessä
ja musikaaliset tribuutit muistuttavat jostain menneestä,
mutta postmodernilla tavalla. Vanhasta on vain jäljellä
rippeitä ja nekin on muutettu ajalle sopiviksi ja täten
kulutettaviksi.
Rulettikoulu paljastaa lopulta sen, mistä on todella kyse.
Todellista on enää rahapelaamisen synnyttämä elämys.
Vaatteista ja varallisuudesta viis, kunhan pääsee voiton
makuun tai osaa niellä tappionsa. Vaikka pelimerkit toimisivat
ilman todellista valuuttaa, aina on vain yksi voittaja. Muut
käyttäytyvät sen mukaisesti aivan kuin peli ei olisikaan
leikkiä. Uskon, että elämys saa osan palaamaan kasinolle,
vaikka magiaa ei enää olisikaan.
Postmodernissa maailmassa eletään hetkessä ja hetkittäin.
Elämyksellisyys sopii tällaiseen elämäntyyliin, joka
korostaa nykyaikaa. Saman hetken voi elää monta kertaa
voittaen tai häviten. Jotkut jäävät koukkuun
tiettyyn hetkeen, joka muistuttaa elämystä hyvässä ja pahassa.
Postmodernissa maailmassa tätä ei voida kuitata
pelkästään sillä, että addiktoitua voi mihin tahansa.
On pidettävä huolta siitä, että kasinosta ei tule pelkkä
ilmainen elämysten pelihalli, jonne marssitaan vapaasti
sisään. Kaikki eivät hallitse itseään saatikka elämyksiään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti