Fantasiaa, apinanraivoa ja ilmiön määrittelyä

Terveisiä Turun Sosiologipäiviltä! Vihdoinkin hyviä ja mielenkiintoisia
pääpuhujia. Erityisesti mieleeni jäi puolalainen professori Piotr Sztompka,
joka puhui odottamattomista seurauksista Robert K. Mertonin ajatuksia
myötäillen. Mertonin ajatuksia voisi pohtia myös suhteessa
rahapelitutkimukseen.

Yleisesitelmien jälkeen oli Rahapelaamisen sosiologia -työryhmän
kokoontuminen. Olen iloinen saadessani seurata tutkijakollegojen työtä
vuodesta toiseen ja tavata myös uusia kollegoita. Jostain syystä tänä vuonna
ei ollut tarvetta tavanomaiseen kahtiajakoon, jolla muuta kuin
ongelmapelaamista tutkivat luovat eroa ongelmapelaajien edustajiin.
Kiitos Ollille, Janille, Jussille, Jenni-Emilialle ja Marialle työryhmään
osallistumisesta! Erityinen kiitos Anssille, joka otti aikaa työstään ja
tuli kuntelemaan meitä!

Ehkä kahtiajaon lopettaa (vähitellen) rahapeli- ja pelitutkimuksen
kohtaaminen analyyseissa ja niistä syntyvissä tulkinnoissa. Rahalla
voi olla monia merkityksiä ja kulutuksella monia seurauksia. Toinen
olennainen teema on sosiaalisuus: mitä sillä tarkoitetaan, kun
puhutaan rahapelaamisesta, FB-pelaamisesta tai ylipäätään
pelaamisesta? Liittyykö se olennaisesti fantasiapelaamiseen vai
myös vaikkapa virtuaalisalissa numeroveikkaamiseen?

Mieleeni jäi myös keskustelu weberiläisen protestanttisen
etiikan käsityksistä ja sairausdiskurssin oleellisuudesta.
Oikeuttaako pokerin pelaaminen työnä ansioihin? Jos
pelaa työkseen, eikä palkkiota työstä tule, iskee apinanraivo
ja lopuksi voi tulla jopa itku epäoikeudenmukaisuuden vuoksi.
Onko apinanraivo oikeutettu moraalinen reaktio vai voiko
sitä verrata pettymykseen, joka iskee pieleen menneiden
yrityskauppojen jälkeen?

Entä onko peliriippuvuus sairaus? Ymmärretäänkö se
esimerkiksi sosiaalityössä sairautena vai onko kyse
vaikkapa huonosta elämänhallinnasta tai oman pahoinvointinsa
lääkitsemisestä? Jos katsotaan vaikkapa suomalaisen
pelikasinotoiminnan historiaa, vielä joitain vuosikymmeniä
sitten puhuttiin uhkapelaamisesta, muttei niinkään
peliriippuvuudesta. Nyt taas uuden kasinon perustamiseen
liittyy selkeästi rahapelaamisesta koituvien mahdollisten
haittojen ennakointi.

Olen yhä vakuuttuneempi siitä, että rahapelaaminen
on osa suomalaisen yhteiskunnan historiaa ja modernin
ajan kertomusta. Myös aikalaisdiagnoosiin voi pelotta (!)
turvautua, sillä rahapelitoiminta on aina omassa ajassaan
kiinni. Sen avulla voi reflektoida muun muassa
yhteiskunnan modernisoitumista ja siitä eteenpäin.

Toivon, että yhteiskuntatieteellinen rahapelitutkimus
voimistuu Suomessa. Sitä on turhan vähän vielä
maailmallakin, joten toivon kollegoilleni eksploratiivista
intoa ja työn iloa! Nähdään Las Vegasissa!