Tällä hetkellä Suomi pohtii oleskeluyhteiskunnan todellista merkitystä ja kompuroi
Umayya Abu-Hannan tilityksen jälkimainingeissa, mutta Ranskassa on aihetta peräti
hetkellisen taloudellisen voiton juhlaan. Ranskan Veikkaus (FDJ) ei ole uutistoimisto
AFP:n mukaan kriisissä. Sen tulos nousi 6,1 prosenttia verrattuna vuoteen 2011.
Rahapeliyhtiö, josta Ranskan valtio omistaa 72 prosenttia, tuotti valtion budjettiin
kolme miljardia euroa. Tästä summasta meni yli 200 miljoonaa euroa urheiluun.
Kiinnostavinta uutisessa ovat maininnat päivistä ja tilaisuuksista, joina ranskalaiset
ovat halutessaan voineet pelata veikkaus- ja raaputuspelejä. Erityisiä päivämääriä
ovat olleet pahanenteiset perjantait, joita viime vuonna oli jopa kolme kappaletta
(13.1, 13.4, 13.7). Muita jännitystä luovia päivämääriä olivat
10.11.2012, 12.12.2012 ja 21.12.2012. Vedonlyönti ei taas olisi mitään ilman
olympiakisoja ja jalkapalloa.
Kun Suomessa keskustelun etkot ja jatkot näyttävät liittyvän internetin rahapeleihin,
Ranskassa luotetaan edelleen myyntipisteissä asetettuihin panoksiin. Vuonna 2012
26,3 miljoonaa pelaajaa pelasi 34 300 myyntipisteessä 12 000 ranskalaisessa
kunnassa. Lottopeli teki 41 pelaajasta miljonäärin. Raapustuspelit muodostivat
44 prosenttia FDJ:n myynnistä. Sen sijaan koukuttavaa rahapeliä Rapidoa
ei mainittu uutisessa ollenkaan.
Potkua rahapelaamiseen on saatu niin ihmisten taikauskoisuudesta kuin
urheiluhulluudesta. Kiinnostaisiko suomalaisia pelata vaikkapa vappuna tai
juhannuksena? Kun Suomi täyttää 100 vuotta, tuleeko markkinoille juhla-arpoja
ja 100 miljoonan päävoitto esimerkiksi Eurojackpotiin? Voisiko hevospelien
harrastamista lisätä valjastamalla siihen oikeanlaista musiikkia? Vai onko
helpompaa napata veikkauslipuke mukaansa suoraan kassalta?
Vaikka kyse on yhdestä uutisesta ja uutiskynnyksen ylittäneestä
vuosikertomuksesta, uskon edelleen, että ranskalaiset pelaavat
huvikseen. Suomessa hyöty ja hyvyys ovat tärkeämpiä kuin hauskanpito
ja taikauskonsa rohkea nieleminen. On lottovoitto syntyä Suomeen, mutta silti
presidentti Niinistö huolehtii oleskeluyhteiskunnan turhista asukkaista.
Ehkä pian tulisi kehittää uusia tulevaisuuden visioita siitä, kuinka suomalaisten
rahapeliyhtiöiden tulostavoitteita voisi kanavoida nyky-yhteiskunnasta
nouseville edunsaajille.
Väestön ikääntymisen yksi ikävä seuraus on se, että virat ja työpaikat katoavat.
Nuoret eivät istu katettuun pöytään, vaan heidän tulee siirtyä
pöydästä toiseen, jotta he saisivat edes jotenkin syödäkseen. Sanotaan
myös, että kaikki työpaikat eivät kelpaa kaikille. Senkö takia Helsingissä
on maahanmuuttajakuskeja busseissa ja kassoilla koulutettuja henkilöitä
ikään katsomatta? Alan vaihtajia naureskellaan ääneen,
vaikka hekin ovat oikeita työnhakijoita. Kuka suostuu töihin noin
10 euron tuntipalkalla, paitsi apurahatutkija?
Suomessa rahapelaaminen ei ole mitenkään ihmeellistä. Kasinoon
saa mennä arkivaatteissa kumisaappaat jalassa, kuten lähikauppaankin.
Jos jokin kotimaisista rahapeliyhtiöistä tekee yllättävää voittoa, se
ilmoitetaan edunsaajien hyväksi. Samalla taistellaan seminaareissa siitä,
kenellä on todellisuutta lähimpänä olevia tilastoja ongelmapelaajista ja
yksinoikeusjärjestelmän vastuullisuudesta. Keskustelu liikkuu useimmiten
kansanterveydellisellä leveysasteella, koska yhteiskunnan asemaa ja toimintaa ei
aina ymmärretä.
Yksinkertaisesti todettakoon, että arjen vastapainoksi
tarvitaan juhlaa. Ei ihme, että pokerihype tavoitti niin monen suomalaisen.
Pokerissa saa tuulettaa (tai tiltata), mutta lottomiljonääri pakenee
naapureiden katseelta, kun yhteiseen hyvään ei mennyt senttiäkään.
AFP:n uutinen FDJ:n tiedotteesta:
http://www.francetvinfo.fr/la-francaise-des-jeux-annonce-un-chiffre-d-affaires-record-pour-2012_196725.html#xtor=EPR-2-[newsletterquotidienne]-20130103-[lestitres-coldroite/titre2]-[]
Katsaukseni ranskalaisesta rahapelaamisesta (2009):
http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201209117596
Hevosmusiikkia (PSY ja Gangnam Style):
http://www.youtube.com/watch?v=9bZkp7q19f0
Umayya Abu-Hannan tilityksen jälkimainingeissa, mutta Ranskassa on aihetta peräti
hetkellisen taloudellisen voiton juhlaan. Ranskan Veikkaus (FDJ) ei ole uutistoimisto
AFP:n mukaan kriisissä. Sen tulos nousi 6,1 prosenttia verrattuna vuoteen 2011.
Rahapeliyhtiö, josta Ranskan valtio omistaa 72 prosenttia, tuotti valtion budjettiin
kolme miljardia euroa. Tästä summasta meni yli 200 miljoonaa euroa urheiluun.
Kiinnostavinta uutisessa ovat maininnat päivistä ja tilaisuuksista, joina ranskalaiset
ovat halutessaan voineet pelata veikkaus- ja raaputuspelejä. Erityisiä päivämääriä
ovat olleet pahanenteiset perjantait, joita viime vuonna oli jopa kolme kappaletta
(13.1, 13.4, 13.7). Muita jännitystä luovia päivämääriä olivat
10.11.2012, 12.12.2012 ja 21.12.2012. Vedonlyönti ei taas olisi mitään ilman
olympiakisoja ja jalkapalloa.
Kun Suomessa keskustelun etkot ja jatkot näyttävät liittyvän internetin rahapeleihin,
Ranskassa luotetaan edelleen myyntipisteissä asetettuihin panoksiin. Vuonna 2012
26,3 miljoonaa pelaajaa pelasi 34 300 myyntipisteessä 12 000 ranskalaisessa
kunnassa. Lottopeli teki 41 pelaajasta miljonäärin. Raapustuspelit muodostivat
44 prosenttia FDJ:n myynnistä. Sen sijaan koukuttavaa rahapeliä Rapidoa
ei mainittu uutisessa ollenkaan.
Potkua rahapelaamiseen on saatu niin ihmisten taikauskoisuudesta kuin
urheiluhulluudesta. Kiinnostaisiko suomalaisia pelata vaikkapa vappuna tai
juhannuksena? Kun Suomi täyttää 100 vuotta, tuleeko markkinoille juhla-arpoja
ja 100 miljoonan päävoitto esimerkiksi Eurojackpotiin? Voisiko hevospelien
harrastamista lisätä valjastamalla siihen oikeanlaista musiikkia? Vai onko
helpompaa napata veikkauslipuke mukaansa suoraan kassalta?
Vaikka kyse on yhdestä uutisesta ja uutiskynnyksen ylittäneestä
vuosikertomuksesta, uskon edelleen, että ranskalaiset pelaavat
huvikseen. Suomessa hyöty ja hyvyys ovat tärkeämpiä kuin hauskanpito
ja taikauskonsa rohkea nieleminen. On lottovoitto syntyä Suomeen, mutta silti
presidentti Niinistö huolehtii oleskeluyhteiskunnan turhista asukkaista.
Ehkä pian tulisi kehittää uusia tulevaisuuden visioita siitä, kuinka suomalaisten
rahapeliyhtiöiden tulostavoitteita voisi kanavoida nyky-yhteiskunnasta
nouseville edunsaajille.
Väestön ikääntymisen yksi ikävä seuraus on se, että virat ja työpaikat katoavat.
Nuoret eivät istu katettuun pöytään, vaan heidän tulee siirtyä
pöydästä toiseen, jotta he saisivat edes jotenkin syödäkseen. Sanotaan
myös, että kaikki työpaikat eivät kelpaa kaikille. Senkö takia Helsingissä
on maahanmuuttajakuskeja busseissa ja kassoilla koulutettuja henkilöitä
ikään katsomatta? Alan vaihtajia naureskellaan ääneen,
vaikka hekin ovat oikeita työnhakijoita. Kuka suostuu töihin noin
10 euron tuntipalkalla, paitsi apurahatutkija?
Suomessa rahapelaaminen ei ole mitenkään ihmeellistä. Kasinoon
saa mennä arkivaatteissa kumisaappaat jalassa, kuten lähikauppaankin.
Jos jokin kotimaisista rahapeliyhtiöistä tekee yllättävää voittoa, se
ilmoitetaan edunsaajien hyväksi. Samalla taistellaan seminaareissa siitä,
kenellä on todellisuutta lähimpänä olevia tilastoja ongelmapelaajista ja
yksinoikeusjärjestelmän vastuullisuudesta. Keskustelu liikkuu useimmiten
kansanterveydellisellä leveysasteella, koska yhteiskunnan asemaa ja toimintaa ei
aina ymmärretä.
Yksinkertaisesti todettakoon, että arjen vastapainoksi
tarvitaan juhlaa. Ei ihme, että pokerihype tavoitti niin monen suomalaisen.
Pokerissa saa tuulettaa (tai tiltata), mutta lottomiljonääri pakenee
naapureiden katseelta, kun yhteiseen hyvään ei mennyt senttiäkään.
AFP:n uutinen FDJ:n tiedotteesta:
http://www.francetvinfo.fr/la-francaise-des-jeux-annonce-un-chiffre-d-affaires-record-pour-2012_196725.html#xtor=EPR-2-[newsletterquotidienne]-20130103-[lestitres-coldroite/titre2]-[]
Katsaukseni ranskalaisesta rahapelaamisesta (2009):
http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201209117596
Hevosmusiikkia (PSY ja Gangnam Style):
http://www.youtube.com/watch?v=9bZkp7q19f0
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti