Saako koskea vai eikö saa?

Kävin vihdoin Kaapelitehtaalla katsomalla HI Design 2012 - näyttelyn. En ole
pitkään aikaan ollut niin kivassa näyttelyssä, joka pyrkii saamaan vierailijat
näkemään asiat ja esineet toisin. Sähköauto, erilaiset trukit, hissit, panssari-
ajoneuvo ja rahapeliautomaatit olivat sulassa sovussa design-tuolien ja Nokia
-näyttelyn kanssa. HI Design 2012 alkoi Tekniikan museon pop up -näyttelystä,
joka muistutti siitä, kuinka kaikki lähtee raaka-aineista ja silti yhdestä suuresta ajatuksesta.

Arvaatte kenties, mikä veti minua näyttelyyn? Olen designin ystävä, mutta halusin
nähdä kuinka rahapeliautomaatit muuttuvat designiksi. Kiinnitin ensin huomiota
installaatioon: jokainen näytteillä oleva esine oli valko-mustaraidallisen rajauksen
takana. Rajaus korosti esille asetettua näyttelyesinettä, mutta myös erotti esineet
toisistaan. Esillä oli kolme Valtti-rahapeliautomaattia, joissa pyöri Rautaa-pelin
demoversio. Lisäksi kahdessa näytössä näytettiin Rautaa-pelin kuvasarjaa.
Televisioruudussa pyöri Pekka Mannermaan haastattelu. Itse liikuin kuin paparazzi
koneiden ympärillä ja otin valokuvia C7:llani.

Ymmärrän, että rahapeliautomaatin design perustuu käyttäjäystävällisyyteen.
Erityisesti kosketusnäytöllä on suuri merkitys, samaten kuvilla, musiikilla ja
pelillä. Jäin hetkeksi katsomaan demoa ja pääni meinasi mennä sekaisin:
musiikki soi kovaa ja peli pyöri hullun lailla edessäni. Kyse oli siis demoversiosta,
ei oikeasta pelattavasta pelistä. Musiikkiin jäi ainakin koukkuun.

Koneiden vieressä luki: "SAA KOSKEA". Melkein kaikkea saikin koskea
Kaapelitehtaalla ja toinen näyttelyn valvojista juoksi vierailijoiden perässä
pyyhkimässä sormenjälkiä pois. Missään rahapeliautomaattien kohdalla ei
lukenut ikärajasta. Koneet olivat kaikkien kokeiltavissa - myös lasten.

Sen sijaan lähikaupan rahapelikoneisiin ei saa koskea. Päiväkoti-ikäinen lapseni
juoksi maksaessani ostoksia Valtti-koneelle välittämättä lattiassa olevasta
ikärajatarranauhasta. Ensimmäistä kertaa kuulin kassahenkilön kieltävän koneilla
olemisen alaikäiseltä. "Ei saa koskea koneisiin, ne ovat valitettavasti kielletty
alaikäiseltä. On tullut uusi laki." Kun lapseni ei uskonut, vaan palasi koneille,
hän huomautti lattiarajassa olevasta tarranauhasta. Lopulta komensin jo
itsekin lastani, enkä jaksanut selittää näyttelykäyntiämme kassajonossa.
Kotona puhuimme lapseni kanssa rahapelikoneilla olemisesta ja hän
sanoi täysin järkevästi: "Menin kokeilemaan konetta, kun sellainen oli
museossakin!" No, saako koskea vai eikö saa?

Oli kyse designista, teknologiasta tai historiasta, esinettä ei voi
irrottaa omasta kontekstistaan. Vaikka kyse oli tällä kertaa designista,
jossain olisi voinut olla maininta, että Suomessa rahapelit ovat
kiellettyjä alle 18-vuotiailta. Teollisen makuinen raitajono lattiassa
ei hämmentänyt ketään.Vastuullisuuden ei tulisi olla pelkkä kortti,
joka otetaan esiin vain tietyissä tilanteissa. Jos design voi olla
kestävää, se voi olla myös vastuullisuuden airut.

RAY Kaapelitehtaalla:
https://www.ray.fi/fi/ray/ajankohtaista/arkisto/rayn-valtti-hi-design-2012-nayttelyssa-kaapelitehtaalla