Vielä viime vuonna alle 18-vuotiaat nuoret saivat pelata raha-automaateilla.
Raha-automaatteja ympäröi lattialla oleva teippilinja, joka muistutti ikärajasta.
Jos nuoria oli liikaa, kioskinpitäjä tai kauppias saattoi puuttua peliin kieltämällä
suurta joukkoa kerääntymästä raha-automaateille tai kieltämällä liian
nuoria pelaamasta.
Raha-automaattipelien ikärajan noustua 18:aan ikävuoteen, teippilinja on
saanut uuden värin. Estääkö teippilinja nuoria pelaamasta? Ei tietenkään.
Alaikäiset asettuvat rajan ulkopuolelle, kun aiemmin he olivat rajan sisäpuolella.
He seuraavat pelaamista rajan toiselta puolelta. Silti kauppias voi kieltää
pelin seuraamisen, koska ikäraja on ehdoton.
Eivätkö nuoret ymmärrä rahapelien ikärajojen muuttuneen? Alaikäisten
rahapelaaminen sallittiin 1970-luvulla. Sallivuus on muuttanut suomalaista
rahapelikulttuuria suuntaan, josta on nyt vaikea poiketa. Yhtäkkiä ei saakaan
enää kokoontua raha-automaateille ja koettaa onneaan. Miksi ikärajojen
muuttaminen kesti näin kauan, vaikka alaikäisten on katsottu olevan riskiryhmä
jo pitkään?
Laaja kampanjointi mediassa olisi varmasti lisännyt ymmärrystä ikärajojen suhteen.
Ikärajojen hyväksyminen tarvitsee selityksen. Muuten käy kuin simalle, jolle
tuli pari vuotta sitten uusi ikäraja lähikauppaan. Alkoholipitoisuuden takia
simasta tuli aikuisten juomaa, vaikka aiemmin sitä sai tarjota lapsillekin. Rajojen
on oltava niin selkeitä, että ne voidaan hyväksyä yleisesti. Muuten rajan
toisella puolella seisoo edelleen katselijoita ja kannustajia, jotka odottavat
tippiä voittajalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti