Aikaa on kulunut siitä, kun viimeksi kommentoin rahapelitoimintaa, -politiikkaa tai
-tutkimusta. Löysin juuri mielenkiintoisen uutisen Ranskasta, missä yksinoikeus
vaikuttaa olevan edelleen hyvin tärkeä ja arvokas asia rahapelimarkkinoiden
osittaisesta avaamisesta huolimatta. Uutinen koskee 76-vuotiasta mummoa, joka
on toiminnallaan uhmannut ranskalaista veikkauspelien monopolia. Mummoa
uhkaa vankeusrangaistus ja kymmenien tuhansien eurojen sakot.
Videolla ikääntynyt nainen kertoo halunneensa auttaa köyhiä ja vanhuksia.
Hän perusti hyväntekeväisyysjärjestönsä vuonna 2006. Hän on järjestänyt
yli 160 lottoarvontaa viimeisen kolmen vuoden ajan ja antanut
keräämänsä rahat erilaisille hyväntekeväisyysjärjestöille. Nyt viranomaiset
ovat puuttuneet peliin ja mummolle on tehnyt selväksi, että hänen toimintansa
uhmaa yksinoikeusjärjestelmää ja kiinnostaa verottajaa.
Talouspäällikkö Didier Doille huomauttaa, että kuuden lottoarvonnan
järjestämistä voidaan katsoa sormien lävitse, mutta sen ylittävä
lukumäärä merkitsee toimintaa, jota voidaan verottaa. Ikääntynyt
hyväntekijä ei ymmärrä, miksi häntä syytetään, kun lottoarvontojen
järjestäminen on ollut yleisesti tiedossa kiitos median. Omien sanojensa
mukaan hän ei ole hyötynyt henkilökohtaisesti voitoista yhtään ja
kaikki tuotot on jaettu suoraan hyväntekeväisyyskohteisiin.
Ranskalaisesta ikääntyneestä naisesta ei välttämättä tulee uutta Läärä-
tapausta, mutta tapaukselle soisi enemmän käsittelyä mediassa. Miksi
hyväntekeväisyys on sallittua ja yleisesti hyväksyttyä, mutta rahapelien
kohdalla hyväntekeväisyys on valtion ja yhtiöiden asia? Olisiko
Pas-de-Calais'n mummo säästynyt itkulta, jos hän olisi osannut hakea
rahankeräyslupaa? Ranskassa La Francaise des Jeux'llä
on yksinoikeus lottoarvontojen järjestämiseen, mutta on myös
olemassa joitain poikkeuksia. Ranskan valtiovarainministeriön sivustolla
tiedotetaan, että lottoarvontoja saa järjestää hyväntekeväisyyden nimissä
sekä taiteen ja urheilun hyväksi, mutta lupa niiden järjestämiseen on
hankittava alueen prefektiltä. Mummoa poikkeukset eivät kuitenkaan
hyödytä, sillä arvontoja on mainostettu kirjallisesti, niihin on
saanut osallistua kuka tahansa ja arvonnoissa on liikkunut
kohtuullisen isoja summia rahaa.
Hyväntekeväisyys on kummallinen asia. Läheiseen roskalaattikkosuojaan
on rakennettu oma kierrätyshylly, jonne saa laittaa vanhoja hyväkuntoisia
ja puhtaita vaatteita, kenkiä, kirjoja, lehtiä ja videoita (kyllä, niitäkin
vielä löytyy!). Eikö kierrätyksen taka-ajatus ole myös hyväntekeväisyys?
Näin ainakin itse ajattelen, kun olen laittanut hyllylle vanhoja
lastenvaatteita. Alueella asuu paljon lapsiperheitä. Mitä jos alueen
asukkaat pistäisivät pystyyn arvonnan, jossa palkintoina olisi
uusia lastenvaatteita ja erilaisia lahjakortteja? Hyötyisivätkö
vähävaraisemmat arvonnasta vai vetäisikö se myös vakavaraisempia
koettamaan onneaan?
Usein kuulen, ettei lottoamisesta kannata kysyä, kun se ei aiheuta
riippuvuutta. Kyllä kannattaa, jos katsoo ranskalaisen mummon
tapausta. Kyse ei ole aina vain yksilöiden riippuvuudesta, vaan myös
poliittisista jännitteistä ja yhteiskunnan tilasta. Saa nähdä,
tehdäänkö mummosta varoittava esimerkki vai haetaanko
hyväntekeväisyydelle eurooppalaista oikeutta. Kukaan ei ole
vielä kertonut, kuinka paljon voittajia (pois lukien hyväntekeväisyyden
kohteet) mummon sunnuntailotot ovat tuottaneet, miksi mummoa
ei kielletty harjoittamasta hyväntekeväisyysjärjestönsä "Ensemble
pour l'espoir" nimissä lottoarvontoja, ja kuinka paljon sunnuntailottojen
järjestäminen on maksanut.
Mummo ja kielletyt lottoarvonnat (ranskaksi):
http://www.francetvinfo.fr/societe/justice/video-une-mamie-du-pas-de-calais-poursuivie-pour-organisation-de-loterie-prohibee_616939.html
Le Parisienin artikkeli Yvette-mummosta (ranskaksi):
http://www.leparisien.fr/nord-pas-de-calais/pas-de-calais-le-calvaire-de-mamie-yvette-07-06-2014-3903501.php
Crashdebugin artikkeli Lotto-mummosta (ranskaksi):
http://www.crashdebug.fr/index.php/actualites-france/8865-france-quand-l-etat-s-en-prend-a-une-petite-vieille-retraitee-qui-aide-les-enfants-handicapes
-tutkimusta. Löysin juuri mielenkiintoisen uutisen Ranskasta, missä yksinoikeus
vaikuttaa olevan edelleen hyvin tärkeä ja arvokas asia rahapelimarkkinoiden
osittaisesta avaamisesta huolimatta. Uutinen koskee 76-vuotiasta mummoa, joka
on toiminnallaan uhmannut ranskalaista veikkauspelien monopolia. Mummoa
uhkaa vankeusrangaistus ja kymmenien tuhansien eurojen sakot.
Videolla ikääntynyt nainen kertoo halunneensa auttaa köyhiä ja vanhuksia.
Hän perusti hyväntekeväisyysjärjestönsä vuonna 2006. Hän on järjestänyt
yli 160 lottoarvontaa viimeisen kolmen vuoden ajan ja antanut
keräämänsä rahat erilaisille hyväntekeväisyysjärjestöille. Nyt viranomaiset
ovat puuttuneet peliin ja mummolle on tehnyt selväksi, että hänen toimintansa
uhmaa yksinoikeusjärjestelmää ja kiinnostaa verottajaa.
Talouspäällikkö Didier Doille huomauttaa, että kuuden lottoarvonnan
järjestämistä voidaan katsoa sormien lävitse, mutta sen ylittävä
lukumäärä merkitsee toimintaa, jota voidaan verottaa. Ikääntynyt
hyväntekijä ei ymmärrä, miksi häntä syytetään, kun lottoarvontojen
järjestäminen on ollut yleisesti tiedossa kiitos median. Omien sanojensa
mukaan hän ei ole hyötynyt henkilökohtaisesti voitoista yhtään ja
kaikki tuotot on jaettu suoraan hyväntekeväisyyskohteisiin.
Ranskalaisesta ikääntyneestä naisesta ei välttämättä tulee uutta Läärä-
tapausta, mutta tapaukselle soisi enemmän käsittelyä mediassa. Miksi
hyväntekeväisyys on sallittua ja yleisesti hyväksyttyä, mutta rahapelien
kohdalla hyväntekeväisyys on valtion ja yhtiöiden asia? Olisiko
Pas-de-Calais'n mummo säästynyt itkulta, jos hän olisi osannut hakea
rahankeräyslupaa? Ranskassa La Francaise des Jeux'llä
on yksinoikeus lottoarvontojen järjestämiseen, mutta on myös
olemassa joitain poikkeuksia. Ranskan valtiovarainministeriön sivustolla
tiedotetaan, että lottoarvontoja saa järjestää hyväntekeväisyyden nimissä
sekä taiteen ja urheilun hyväksi, mutta lupa niiden järjestämiseen on
hankittava alueen prefektiltä. Mummoa poikkeukset eivät kuitenkaan
hyödytä, sillä arvontoja on mainostettu kirjallisesti, niihin on
saanut osallistua kuka tahansa ja arvonnoissa on liikkunut
kohtuullisen isoja summia rahaa.
Hyväntekeväisyys on kummallinen asia. Läheiseen roskalaattikkosuojaan
on rakennettu oma kierrätyshylly, jonne saa laittaa vanhoja hyväkuntoisia
ja puhtaita vaatteita, kenkiä, kirjoja, lehtiä ja videoita (kyllä, niitäkin
vielä löytyy!). Eikö kierrätyksen taka-ajatus ole myös hyväntekeväisyys?
Näin ainakin itse ajattelen, kun olen laittanut hyllylle vanhoja
lastenvaatteita. Alueella asuu paljon lapsiperheitä. Mitä jos alueen
asukkaat pistäisivät pystyyn arvonnan, jossa palkintoina olisi
uusia lastenvaatteita ja erilaisia lahjakortteja? Hyötyisivätkö
vähävaraisemmat arvonnasta vai vetäisikö se myös vakavaraisempia
koettamaan onneaan?
Usein kuulen, ettei lottoamisesta kannata kysyä, kun se ei aiheuta
riippuvuutta. Kyllä kannattaa, jos katsoo ranskalaisen mummon
tapausta. Kyse ei ole aina vain yksilöiden riippuvuudesta, vaan myös
poliittisista jännitteistä ja yhteiskunnan tilasta. Saa nähdä,
tehdäänkö mummosta varoittava esimerkki vai haetaanko
hyväntekeväisyydelle eurooppalaista oikeutta. Kukaan ei ole
vielä kertonut, kuinka paljon voittajia (pois lukien hyväntekeväisyyden
kohteet) mummon sunnuntailotot ovat tuottaneet, miksi mummoa
ei kielletty harjoittamasta hyväntekeväisyysjärjestönsä "Ensemble
pour l'espoir" nimissä lottoarvontoja, ja kuinka paljon sunnuntailottojen
järjestäminen on maksanut.
Mummo ja kielletyt lottoarvonnat (ranskaksi):
http://www.francetvinfo.fr/societe/justice/video-une-mamie-du-pas-de-calais-poursuivie-pour-organisation-de-loterie-prohibee_616939.html
Le Parisienin artikkeli Yvette-mummosta (ranskaksi):
http://www.leparisien.fr/nord-pas-de-calais/pas-de-calais-le-calvaire-de-mamie-yvette-07-06-2014-3903501.php
Crashdebugin artikkeli Lotto-mummosta (ranskaksi):
http://www.crashdebug.fr/index.php/actualites-france/8865-france-quand-l-etat-s-en-prend-a-une-petite-vieille-retraitee-qui-aide-les-enfants-handicapes
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti