Kesälomani päättyy huomenna. Päätin tänä vuonna, etten tekisi töitä lomalla,
enkä lukisi sähköpostiani, mutta pidin kuitenkin silmäni ja korvani auki. Vietin
lomaani Ranskan ja Italian rajalla Mentonissa, jossa on Barrière-yhtymän kasino.
Mieleni teki mennä tarkastamaan paikallinen kasinoelämä, sillä minua on jo
pitkään kiinnostanut ylirajainen rahapelaaminen. Lainaan termin maahanmuutto-
tutkimukselta, mutta tarkoitan sillä kasinoturismin ohella sellaista liikehdintää,
joka syntyy pelikiellon ottaneiden henkilöiden siirtymisestä rajan toiselle
puolelle. Listaan voisi lisätä myös ne pelaajat, joiden kotimaassa ei voi pelata
rahapelejä laillisesti (esim. Pohjois-Afrikka).
Menton on viehättävä pikkukaupunki, joka on viime vuosina vetänyt
puoleensa erityisesti italialaisia turisteja. Tänä kesänä turisteja oli ylipäätään
yllättävän vähän ja osa yrityksistä oli kadonnut markkinoilta. Ravintoloita,
kiinteistönvälittäjiä ja kauppoja oli kadonnut. Italialaiset eivät enää vaikuta
markkinoilla, koska Ranskaan virtaa turisteja myös Pohjoismaista, Espanjasta,
Alankomaista ja tietenkin myös maan sisältä. Asuntoja oli paljon
kaupan ja silti maasta nousi lisää kerrostaloja.
Paikallinen kasino pysyy pystyssä maailman taloudellisesta tilanteesta huolimatta.
Siinä missä paikallinen huvipuisto on päästetty rapistumaan, kasino osaa edelleen
markkinoida itseään ja pitää pintansa. Linkki huvipuiston ja kasinon välillä selvisi:
kun lapset ovat riehuneet tarpeeksi, italialaiset vanhemmat siirtyvät aikuisten
huvikeskukseen. Kummassakin paikassa käyvät jetonit eli rahakkeet tai pelimerkit.
Kumpikin yritys järjestää aina jotain ekstraa: kasino pelaa vuodenaikojen mukaan,
kun taas viikonloppuna huvipuistossa järjestetään lapsille valjaiden varassa
akrobatiaa muistuttavaa hyppelyä. Elämyksiäkin haetaan hienosti. Italialaiset eivät
näytä koskaan täysin taviksilta: he pukeutuvat hienosti (useimmiten) myös
ränsistyneeseen huvipuistoon. "Tule sellaisena kuin olet" -motto ei ole tarpeeksi
eteläeurooppalaista tyyliä.
Rahaa on siis vielä jäljellä pelaamiseen. Olisi mielenkiintoista
kysyä EU-kansalaisilta, miksi rahapelaaminen jaksaa kiinnostaa
taloudellisesta kriisistä huolimatta. Yhtä mielenkiintoista olisi
tiedustella rahapeliyhtiöiltä, miksi ne jatkavat satsaamista erilaisiin
rahapelipalveluihin. RAY avasi Helsinki-Vantaan lentokentälle
Game Loungen. Lähtiessäni Ranskaan työntekijöitä oli enemmän
kuin asiakkaita, mutta ehkä rahapelipiste on sittemmin herättänyt
enemmän innostusta. Game Lounge on kokeiluvaiheessa.
Summa summarum: rajakasino voi olettaa saavansa asiakkaita
niin kotimaasta kuin rajan toiselta puolelta. Myös turismin voidaan
olettaa tuovan kasinolle potentiaalisia asiakkaita. Sama koskee
lentokentän rahapelipistettä. Eri puolilta maailmaa tulevat aikuiset
matkustajat ovat kaikki potentiaalisia asiakkaita: tärkeintä on
löytää kiinnostavat rahapelit ja hyvä sijoituspaikka rahapelipisteelle.
Mutta onhan myös tavallisia rahapelaajia, joita ei näy rajakasinoilla
eikä lentokentillä kovinkaan usein. Ei hätää, sillä heilläkin on
rahaa pelaamiseen. Kotiin palattuani minua odotti sähköpostiviesti,
jossa ilmoitettiin minulla olevan vielä rahaa Veikkaus-pelitililläni.
Minulle myös ehdotettiin, että pelaisin oitis Kenoa. Keno jäi pelaamatta,
mutta unohdin myös Eurojackpotin ja Loton, vaikka lähikaupassa
mainostettiin eri veikkauspelien isoja päävoittoja. Otaksun, että
pelitilimuistutus on osa markkinointia ja toisaalta palvelua. Eikö
muistutus pelitilin saldosta ole kuitenkin keino saada asiakas
pelaamaan? Muistutus ei tietenkään lupaa mitään bonuksia tai
muita etuuksia (vrt. virtuaalikasinot), mutta silti sillä yritetään
houkutella asiakaskunta pelaamaan. Minnekään ei voi siis piiloutua
rahapeleiltä, kun rahaa on vielä jäljellä.
Artikkeli RAY:n Game Loungesta Lentopostissa:
http://www.lentoposti.fi/uutiset/ray_avaa_rahapeliloungen_helsinki_vantaalle
enkä lukisi sähköpostiani, mutta pidin kuitenkin silmäni ja korvani auki. Vietin
lomaani Ranskan ja Italian rajalla Mentonissa, jossa on Barrière-yhtymän kasino.
Mieleni teki mennä tarkastamaan paikallinen kasinoelämä, sillä minua on jo
pitkään kiinnostanut ylirajainen rahapelaaminen. Lainaan termin maahanmuutto-
tutkimukselta, mutta tarkoitan sillä kasinoturismin ohella sellaista liikehdintää,
joka syntyy pelikiellon ottaneiden henkilöiden siirtymisestä rajan toiselle
puolelle. Listaan voisi lisätä myös ne pelaajat, joiden kotimaassa ei voi pelata
rahapelejä laillisesti (esim. Pohjois-Afrikka).
Menton on viehättävä pikkukaupunki, joka on viime vuosina vetänyt
puoleensa erityisesti italialaisia turisteja. Tänä kesänä turisteja oli ylipäätään
yllättävän vähän ja osa yrityksistä oli kadonnut markkinoilta. Ravintoloita,
kiinteistönvälittäjiä ja kauppoja oli kadonnut. Italialaiset eivät enää vaikuta
markkinoilla, koska Ranskaan virtaa turisteja myös Pohjoismaista, Espanjasta,
Alankomaista ja tietenkin myös maan sisältä. Asuntoja oli paljon
kaupan ja silti maasta nousi lisää kerrostaloja.
Paikallinen kasino pysyy pystyssä maailman taloudellisesta tilanteesta huolimatta.
Siinä missä paikallinen huvipuisto on päästetty rapistumaan, kasino osaa edelleen
markkinoida itseään ja pitää pintansa. Linkki huvipuiston ja kasinon välillä selvisi:
kun lapset ovat riehuneet tarpeeksi, italialaiset vanhemmat siirtyvät aikuisten
huvikeskukseen. Kummassakin paikassa käyvät jetonit eli rahakkeet tai pelimerkit.
Kumpikin yritys järjestää aina jotain ekstraa: kasino pelaa vuodenaikojen mukaan,
kun taas viikonloppuna huvipuistossa järjestetään lapsille valjaiden varassa
akrobatiaa muistuttavaa hyppelyä. Elämyksiäkin haetaan hienosti. Italialaiset eivät
näytä koskaan täysin taviksilta: he pukeutuvat hienosti (useimmiten) myös
ränsistyneeseen huvipuistoon. "Tule sellaisena kuin olet" -motto ei ole tarpeeksi
eteläeurooppalaista tyyliä.
Rahaa on siis vielä jäljellä pelaamiseen. Olisi mielenkiintoista
kysyä EU-kansalaisilta, miksi rahapelaaminen jaksaa kiinnostaa
taloudellisesta kriisistä huolimatta. Yhtä mielenkiintoista olisi
tiedustella rahapeliyhtiöiltä, miksi ne jatkavat satsaamista erilaisiin
rahapelipalveluihin. RAY avasi Helsinki-Vantaan lentokentälle
Game Loungen. Lähtiessäni Ranskaan työntekijöitä oli enemmän
kuin asiakkaita, mutta ehkä rahapelipiste on sittemmin herättänyt
enemmän innostusta. Game Lounge on kokeiluvaiheessa.
Summa summarum: rajakasino voi olettaa saavansa asiakkaita
niin kotimaasta kuin rajan toiselta puolelta. Myös turismin voidaan
olettaa tuovan kasinolle potentiaalisia asiakkaita. Sama koskee
lentokentän rahapelipistettä. Eri puolilta maailmaa tulevat aikuiset
matkustajat ovat kaikki potentiaalisia asiakkaita: tärkeintä on
löytää kiinnostavat rahapelit ja hyvä sijoituspaikka rahapelipisteelle.
Mutta onhan myös tavallisia rahapelaajia, joita ei näy rajakasinoilla
eikä lentokentillä kovinkaan usein. Ei hätää, sillä heilläkin on
rahaa pelaamiseen. Kotiin palattuani minua odotti sähköpostiviesti,
jossa ilmoitettiin minulla olevan vielä rahaa Veikkaus-pelitililläni.
Minulle myös ehdotettiin, että pelaisin oitis Kenoa. Keno jäi pelaamatta,
mutta unohdin myös Eurojackpotin ja Loton, vaikka lähikaupassa
mainostettiin eri veikkauspelien isoja päävoittoja. Otaksun, että
pelitilimuistutus on osa markkinointia ja toisaalta palvelua. Eikö
muistutus pelitilin saldosta ole kuitenkin keino saada asiakas
pelaamaan? Muistutus ei tietenkään lupaa mitään bonuksia tai
muita etuuksia (vrt. virtuaalikasinot), mutta silti sillä yritetään
houkutella asiakaskunta pelaamaan. Minnekään ei voi siis piiloutua
rahapeleiltä, kun rahaa on vielä jäljellä.
Artikkeli RAY:n Game Loungesta Lentopostissa:
http://www.lentoposti.fi/uutiset/ray_avaa_rahapeliloungen_helsinki_vantaalle
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti