Jopa Kreikassa ongelmanäkökulma voittaa hauskuuden

Terveisiä Loutrakista, Kreikasta. Osallistun täällä European Association
for the Study of Gambling -järjestön konferenssiin, joka pidetään kasinohotellissa.
Elämä on yhtä (kulutus)juhlaa Kreikassa, mutta aion ehtiä kirjata ylös pari
kommenttia, ennen kuin illanvietto alkaa hotellin allasalueella. Aurinko
paistaa ja meri on kivenheiton päässä. Oivallinen paikka rahapelikonferenssin
viettoon.

On hyvä käydä välillä ulkomailla tapaamassa kollegoita ja sidosryhmiä,
joita ei välttämättä näe usein. Samalla tutustuu uusiin mielenkiintoisiin
ihmisiin ja heidän tutkimuksiinsa tai työhönsä. Tähän mennessä mieleeni
on jäänyt erityisesti (suomalaisen) rahapelitutkimuksen (jatkuva) kahtiajako.
Lyhyesti todettuna: kun kukaan ei rahoita hauskan rahapelaamisen tutkimusta,
on pakko tutkia rahapeliongelmia. Tutkimusrahoitus tavoittaa Suomessa
(ja myös Ruotsissa) vain ongelmanäkökulman omaavat tutkimukset,
vaikka itse ongelmapelaajat (ja heidän peliriippuvaiset serkkunsa) ovat
vähemmistö rahapelitodellisuudessa. Kukaan ei kiinnitä huomiota rahapelaamisen
syntyyn eikä sen yhteiskunnalliseen tai kulttuuriseen paikkaan. Väestökyselytkin
tehdään poliittisessa paineessa moraalisen paniikin uhatessa.

Yhden asian olen oppinut asuttuani ulkomailla ja matkusteltuani
maailmalla. Ulkomaille ei tulla valittamaan kotimaan asioista, sillä
ne eivät kiinnosta ketään. Sen sijaan valitaan jokin erityinen tai erikoinen
näkökulma, joka saattaa inspiroida eri mantereiden edustajia. Jos ei
ole innostunut tutkimustyöstään eikä ylpeä maassaan tehtävästä
tutkimuksesta (tai sen kasvusta, erilaisuudesta, panoksesta), matala
profiili on parempi. Suomi on edelleen eksoottinen maa monelle,
eikä tarvita mitään 'viisasten kerhoa' tai 'brändityöryhmää'
Suomea markkinoimaan. Täällä jokainen edustaa Suomea
työllään ja nimikkeellään.

Olen iloinen, että esitykseni nuorten rahapelaamisesta herätti
kysymyksiä ja tuotti kiitosta. Tänään sain vielä tietää, että
STT on uutisoinut kollegoitteni ikärajoja koskevasta tutkimuksesta,
jota kommentoivat mediassa tutkija Katariina Warpenius ja
RAY:n yhteiskuntavastuupäällikkö Hannu Rinkinen. Nuorten
rahapelaamisen tutkimus ei kiteydy ikärajoihin, vaan paljon on
vielä tutkittavaa viihdepelaamisen ja sosiaalisen median
puolella, kuten professori Jeffrey Derevensky huomioi omassa
esityksessään.

Konferenssi on paljolti rahapeliyhtiöiden sponsoroima, joten
täällä on paljon rahapeliteollisuuden edustajia. Olisi mielenkiintoista
kuulla joskus myös ammattirahapelaajien keskustelua
rahapelitodellisuudesta, ammattilaisuudesta ja vaikkapa sponsoreista.
Esimerkiksi Aucklandin konferenssissa annettiin puheenvuoro
ongelmapelaajille, koska järjestäjät tukivat ongelmapelaajia ja
heidän läheisiään sekä kansanterveystieteellistä rahapelitutkimusta.


P.S. Erityinen kiitos miehelleni, joka lähetti minulle syntymäpäiväkukat
juuri esitykseni päätteeksi!