Tervetuloa Internetin villit pelikuviot -seminaariin!

Vielä joitain vuosia sitten nettipokerista tehtiin laaja-alainen mediailmiö,
jolla saatiin pojatkin vakuuttuneiksi siitä, että pokeriammattilaisuudesta
löytyy tulevaisuuden ammatti. Arpajaislakihankkeen edetessä ulkomaiset
rahapeliyhtiöt ajettiin yhä ahtaammalle Suomessa ja tehtiinpä jopa
ehdotus, että ulkomaille hävityt pelirahat saisi takaisin. Sitten alkoi
koirakampanja, joka johti epäsuorasti suomalaiset triplaamaan rahansa.

Olen järjestämässä kollegoitteni kanssa Internetin villit pelikuviot -
seminaaria, jossa tarkastellaan sääntelyn, markkinoinnin ja ikärajojen
avulla internetissä tapahtuvan rahapelaamisen ja globaalien
rahapelimarkkinoiden nykytilaa. Mikä on suomalaisen
yksinoikeusjärjestelmän tulevaisuus? Kasvaako internetissä
tapahtuva rahapelaaminen muun rahapelaamisen kustannuksella?
Kuinka suomalaiset rahapeliyhtiöt vastaavat globaalien markkinoiden
kutsuun? Onko rahapelaaminen ajanvietettä, kaupankäyntiä vai
työtä? Mikä on rahapelaamisen status suomalaisessa tietoyhteiskunnassa?

Tervetuloa kuuntelemaan esityksiä ja keskustelemaan!


INTERNETIN VILLIT PELIKUVIOT – Sääntely, markkinointi ja ikärajat
Seminaari 11.12.2012
Paikka: Biomedicum
Helsinki
Aika: klo 10–15.45

Seminaarin avaus
klo 10.00 Erikoistutkija Johanna Järvinen-Tassopoulos (THL)

Sähköistä rahapelipolitiikkaa
Puheenjohtaja: Hallitusneuvos Katriina Laitinen (SM)

klo 10.10–10.35 Neuvotteleva virkamies Sakari Airas (SM): 
Rahapelaamisen sääntelystä
klo 10.35–10.55 Arpajaishallintopäällikkö Jouni Laiho (POHA): 
Rahapelien markkinavalvonta
klo 10.55–11.15 Johtaja Kari Paaso (STM): 
Ikärajojen merkityksistä

Rahat verkkoon
Puheenjohtaja: Neuvotteleva virkamies Kari Haavisto (STM)

klo 11.15- 11.35 Kansainvälisten asiain päällikkö Jarmo Kumpulainen (RAY): 
Kotimaista vai ulkomaista?
klo 11.35- 11.55 Kanavajohtaja Antti Tiihonen (Veikkaus Oy): 
Rahapelaaminen verkkokaupan edelläkävijänä
klo 11.55–12.15 Varatoimitusjohtaja Pertti Koskenniemi (Fintoto Oy): 
Nettipelaaminen kanavoi kuluttajat kotimaisiin peliyhtiöihin – 
Enemmän mahdollisuus kuin uhka

Omakustanteinen lounas 12.15–13.00

Villejä kortteja ja lasten leikkiä
Puheenjohtaja: Kehittämispäällikkö Saini Mustalampi (THL)

klo 13.00–13.25 Tutkija Virve Pöysti (HY): 
Villit yhteistyökuviot: Ranska vs. Suomi
klo 13.25–13.50 Tutkija Jussi Palomäki (HY): 
Pokeri ja emootiot
klo 13.50–14.15 Erikoistutkija Johanna Järvinen-Tassopoulos (THL): 
Lasten pelit internetissä

Kahvitauko klo 14.15–14.45

Internetin pelikenttä vapaaksi!
Puheenjohtaja: Erikoistutkija Johanna Järvinen-Tassopoulos

klo 14.45–15.45
Panelistit:
Wille Rydman (Puheenjohtaja, Suomen Pokerinpelaajat ry)
Jouni Laiho (Arpajaishallintopäällikkö, POHA)
Ilari Sulasalmi (Pokeriammattilainen)
Janne Arola (Vapaa toimittaja)

klo 15.45 Seminaari päättyy

Seminaari on maksuton sekä avoin kaikille aiheesta kiinnostuneille.


Ennakkoilmoittautuminen on järjestelyjen vuoksi välttämätön, 
ja sen voi tehdä 30.11. mennessä osoitteessa http://www.webropolsurveys.com/S/30F2B57CF1642D64.par

Seminaariin liittyvissä kysymyksissä voi ottaa yhteyttä 
Jenni-Emilia Ronkaiseen, jenni-emilia.ronkainen@thl.fi

Tyttö tai nainen - pelaaja, nörtti ja tutkija

Enpä olisi uskonut, että palaisin kirjoittamaan sukupuolen teemasta
näin pian. Helsingin Sanomien uusimmassa Nyt -liitteessä (24.-30-8.2012)
on Iiro Leinon artikkeli pelaajista, jotka vihaavat naisia. Tulokulma naispelaajien
arkeen on yhä karkeampi, sillä tällä kertaa aiheena on muun muassa pelihahmojen
raiskaaminen. Oikeasti kysymys on kuitenkin seksismistä, sovimismista ja
häirinnästä. Tarvitaanko peliin Lisbeth Salanderin hahmo, jotta vihaaminen loppuisi?

Tyttöjen ja naisten asema pelaajina ei ole artikkelin mukaan tasa-arvoinen,
kun he alkavat pelata samoja pelejä kuin pojat ja miehet tai miehisiksi miellettyjä
pelejä. Seksuaalinen häirintä, (negatiivinen) psyykkaus ja roskapuhe kuuluvat
kilpailuun pelimaailmassa. Verkkopelimaailmassa tytöt ja naiset määrittyvät
sukupuolensa mukaan, eivät pelajuuden tai jäsenyyden perusteella. Tyttö tai
nainen voi saada osakseen myös positiivista huomiota ja sehän vasta onkin
surkuhupaisaa!

Kaikki tämä tuntuu kovin alkeelliselta. Toki artikkelissa todetaan, että myös
miehet saavat osakseen lokaa, mutta tapahtuuko se heidän sukupuolensa takia?
Saadakseni jonkinlaista tolkkua asiaan, menen lukemaan Nörttityttöjen blogia.
Siellä hengenheimolaisuus on selkeästi valttia, maailmankatsomukset vapaita
ja pelaaminen sallittua. En voi silti olla miettimättä, tuleeko tyttöjen
ja naisten aina kerääntyä (vai perääntyä?) 'omaan huoneeseensa',
kun maskuliinisuuden paine käy sietämättömäksi?

Entäpä rahapelimaailmassa? Työhuoneeni käsikirjahyllyssä on Girls' Guide
to Poker, jonka olen aiemmin maininnut blogissani. Siinä naiset ovat kauniita, hyvin
pukeutuneita, osaavia ja heillä on pilke silmäkulmassa. Pokerioppaan naisille on
tehnyt toimittaja, kirjailija ja pokerinpelaaja Eliza Burnett. Kirjan väritys risteilee
vaaleanpunaisesta punaiseen. Yhtäkkiä feminiinisyys onkin valttia! Naisilla on lupa
flirttailla ja käyttää ulkoisia avujaan hyväksi. Kaikki peliin, sillä voittaminenhan on
suloisinta. Oppaan tarkoituksena ei ole olla naisia halventava kermakakkukirja,
sillä ei tarvitse kuin miettiä joidenkin naispuolisten pokeriammattilaisten tai
rahapeliteollisuuden kansikuvatyttöjen pukeutumista, niin ymmärtää pelin hengen.

En silti osaa selittää, miksi verkkopeleissä sukupuoli on kirosana, kun taas
rahapelipuolella kaikki keinot näyttävät olevan sallittuja naisillekin. Sekä häirintä että
paljastava pukeutuminen viittaavat siihen, että (raha)pelien ulottuvuus on
edelleen miesten. Vaikka en ole pelaaja enkä nörtti, naiseus ei ole aina valttia
tutkimuspuolellakaan. En tule unohtamaan Helsingissä vuonna 2009 pidettyä
SNSUS-konferenssia, jossa naistutkijoiden nolaaminen miesyleisössä oli valttia.
En ollut ainoa naurunalaiseksi joutunut, mutta sen jälkeen lopetin hameen käytön
pitäessäni esityksiä raha- tai ongelmapelaamisesta. Hame symboloi naiiviuttani
rahapelitutkijana. Parempi profiloitua akateemiseksi tutkijaksi, kuin joutua
tahtomattaan epäpätevän naisen (mieluummin seinäkukkasen) rooliin.

Uskon kuitenkin siihen, että sukupuolensa taakse ei tarvitse kadota eikä
sukupuoltaan tarvitse piilottaa, sillä kilpailu tulisi käydä osaamisen tasolla.
On helppo olla seksisti, rasisti tai homoja pelkäävä, jos oma osaaminen
tai asiantuntijuus riippuu toisen haukkumisesta, nolaamisesta ja kiusaamisesta.
Tyttöjen ja naisten tulisi siirtyä sellaiseen seuraan, jossa (raha)pelaaminen,
(raha)pelien kehittäminen ja (raha)pelien tutkiminen on sallittua ja toivottua
sekä asiantuntijuus on korkeatasoista. Sukupuoleen ja sukupuolisuuteen
katsomatta.

Nörttitytöt:
http://geekgirlsfinland.blogspot.fi

Eliza Burnettin kotisivu:
http://www.elizaburnett.co.uk/index.html

Pia Lindénin palkittu pro gradu-tutkielma:
https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/25218/URN%20NBN%20fi%20jyu-201009262747.pdf?sequence=7

Kettu vei rahani!

Huomioni kiinnittyi erikoiseen mainokseen, jossa turisti haluaa koettaa onneaan
jossain eteläisessä maassa, jossa kadulla pelataan kolmella kupilla. Sinisilmäiseltä
turistilta viedään tietenkin eurot ja huijarit kehtaavat vielä pötkiä pakoon. Mainos
päättyy houkuttelevaan nettiosoitteeseen - triplaarahat.com.

Minunkin on pakko kokeilla onneani, koska haluan tietää lisää tästä
salaperäisestä uudesta rahapelien tarjoajasta. Kuka uskaltaa tehdä näin
suorasukaisen rahapelimainoksen? Onko kyse jostain uudesta koirakampanjasta,
jossa näytetään pitkää nenää suomalaisille rahapeliyhtiöille, mutta erityisesti
nauretaan kansalliselle rahapelipolitiikalle? Sivustolla pääsee pelaamaan klikkaamalla
ja rahat on helppo voittaa takaisin. Lopetan kesken ja jään miettimään. Onko kyse
räävittömästä arvauspelistä vai oikeasti rahapelaamisesta?

Toisella yrityksellä voitan taas rahani takaisin triplaten. Pelaan vielä lisää,
sillä olisihan hullua lopettaa, kun on jatkuvasti voitolla. Mainos onkin osa
RAY:n kampanjaa maltillisemman rahapelaamisen puolesta. Olen lievästi
hämmentänyt, mutta samalla myönteisesti yllättynyt. Tällaista näkökulmaa en
olisi osannut odottaa. Mainos on kuin shokkihoitoa, mutta silti siinä on
jotain samaa kuin Bettsonin koirakampanjassa. Bettsonin kampanjassa Suomessa
sallittiin vain yksi koirarotu - honeckerilainen tuohimopsi. RAY:n kampanjassa
etelämaalainen tummaihoinen ovela mies ottaa valkoihoiselta mieheltä rahat pois.
Ihonväreillä ja stereotyypeillä leikkiminen viittaa ulkomaisiin epäluotettaviin
rahapeliyhtiöihin, jotka jättävät suomalaiset rahapelaajat voitoitta, vaikka lupaavat
bonuksia, vip-kohtelua ja pelirahaa. Samalla muistutetaan, että rahapelimaailma
on miesten - ei luusereiden eikä naisten. No, jotenkin tulee myös Kreikka mieleen...

Vastuullinen rahapelaaminen on tätä nykyään viisauden merkki. Ymmärtämällä
rahapelaamisen riskit pelaaja tekee fiksuja valintoja ja rahasta pelaaminen pysyy
hauskana. Triplattuaan kettumaisen huijarin oman pelikassan huono-onninen
pelaaja pääsee tutustumaan RAY:n vastuullisuustyökaluihin. Uusinta uutta on
Playscan, jota esitellään demon avulla. Kaikki on fiksua, maltillista ja mukavaa
- tietysti vapaaehtoisuuden merkeissä. RAY tarjoaa asiakkailleen monta tapaa
hallita rahapelaamista, mikä on hyvä asia. Ehkä silti tarvitaan shokkihoitoa,
jotta tavallinenkin rahapelaaja omaksuu vastuullisen rahapelaamisen
vaivattomaksi tavaksi koetella onneaan. Rahapeliyhtiön vastuullisuus mitataan
siinä, kuinka uudesta tavasta tulee yleisesti hyväksytty rutiini. Jos sen
jälkeen joku kettu vie kuitenkin rahat, päästään keskustelemaan
valinnanvapauden sietämättömästä taakasta informaatioyhteiskunnan
raunioilla. Se onkin sitten kokonaan toinen juttu.

Triplaa rahasi/RAY:
http://www.triplaarahat.com

Muista tuohimopsi:
http://www.houra.fi

Hyväntekeväisyydestä

Luin TV5MONDE'n verkkouutisista, että Cirque du Soleil'n
kanadalainen perustaja Guy Laliberté keräsi 5,3 miljoonaa
dollaria One Drop -järjestölle. Laliberté järjesti The Big One for One Drop
- pokeriturnauksen Las Vegasissa WSOP:n puitteissa. Hyväntekeväisyysturnaukseen
osallistui 48 ammattilaista ja harrastajaa (amatööri kuulostaa rumalta)
miljoonan dollarin sisäänostolla. Voittajaksi selviytyi Antonio Esfandiari, joka
kahmaisi 18,3 miljoonaan dollaria. One Drop sai 11 prosenttia sisäänostoista ja
Laliberté selvisi viidenneksi 1,8 miljoonan dollarin voitolla. Suomesta mukana
oli Jens Kyllönen.

Lalibertén ideoima hyväntekeväisyysturnaus oli minulle uusi juttu. Järjestön saama
summa ei ollut järisyttävä verrattuna sisäänostoihin, mutta jotain tässäkin
turnauksessa täytyi olla, koska se keräsi mukaan myös isoja nimiä (esim.
Hellmuth, Duhamel, Negreanu). Suomessa näin isoa tapahtumaa ei
välttämättä saataisi järjestettyä, sillä rahaa kerätään jo paljon yleishyödyllisyyden
nimissä. Silti jokainen kansanterveydelle pelaava ja voittoonsa uskova suomalainen
tekee hyväntekeväisyysteon pelatessaan.

The Big One for One Drop -turnaus palautti mieleeni viime vuonna Turussa
pidetyt Sosiaalipolitiikan päivät, joilla työryhmän vetäjä puhutteli
minua edustamiensa järjestöjen nimissä. Hän toivoi rahapelaamisen
jatkuvan Suomessa, kun yritin puhua sairauden yhteydestä
ongelmapelaamiseen. Suomessa rahapelituotot yhdistetään useimmiten
kansanterveyteen, yksinoikeuteen ja järjestömaailmaan - ei hyväntekeväisyyteen tai
kehitysmaiden auttamiseen. Olen aiemminkin tullut esitellyksi kriittisenä
Sosiaalipolitiikan päivillä, kun pidin esityksen yksinoikeusjärjestelmän positiivisista
merkityksistä Suomelle. Milloin positiivisuudesta on tullut kielteistä? Monopoli
vaikuttaa olevan jonkinlainen outo taikasana, jota edunsaajat käyttävät ajoittain
puolustaakseen toimintaansa ja välillä aiheuttamaan sekasortoa vähemmän etua
saavien joukossa. Harva se päivä saa pelätä monopolin romahtavan niskaansa...

Rahapeleillä on ristiriitainen asema, vaikka niitä ei ajattelisi syntinä eikä niitä
yhdistäisi sairauteen. Hyväntekeväisyys, yleishyödyllisyys ja tulot ovat tärkeitä niin
rahapelitoimijoille kuin edunsaajille. Trendinä on puhua kansanterveydestä ja
ongelmapelaamisen ilmiöstä. Oli jo aikakin, että ongelmapelaamista
tutkitaan Suomessa ja siihen puututaan ennalta ehkäisevin ja hoidollisin
keinoin. Ei pitäisi kuitenkaan unohtaa, että myös valtio hyötyy rahapeli-
ja arpajaisverotuloista.

Hyväntekeväisyydestä on vaikeaa ajatella pahaa. Siksi rahapeliyhtiöt
haluavat imagoonsa yleishyödyllisyyden antaman värityksen. Rahaa
käytetään myös muun muassa kampanjointiin vastuullisuuden nimissä, erilaisiin
hyväntekeväisyystempauksiin (esim. Grand Casinon ihmisruletti) ja yhteisen hyvän
tunnetuksi tekemiseen. Tutkimus saa myös osansa potista ja tästä johtuen
monen tutkijan PP-esitykset ovat logoja täynnä.

Yleishyödyllisyys on tärkeä tutkimusaihe, sillä se on olennainen osa hyötyjen
ja haittojen analyysia. Se ei ole irrallinen haittatutkimuksesta, sillä kiitos
yleishyödyllisyyden suomalaiset voivat saavuttaa sellaisia asioita ja ideoita,
joita he eivät yksin tai muilla keinoin voisi. Hyöty ei poista haittoja, mutta haittoja
voidaan vähentää rahapelituloilla. Kuten One Dropin tapauksessa.

All In for One Drop:
http://allinforonedrop.com/en/

Saako koskea vai eikö saa?

Kävin vihdoin Kaapelitehtaalla katsomalla HI Design 2012 - näyttelyn. En ole
pitkään aikaan ollut niin kivassa näyttelyssä, joka pyrkii saamaan vierailijat
näkemään asiat ja esineet toisin. Sähköauto, erilaiset trukit, hissit, panssari-
ajoneuvo ja rahapeliautomaatit olivat sulassa sovussa design-tuolien ja Nokia
-näyttelyn kanssa. HI Design 2012 alkoi Tekniikan museon pop up -näyttelystä,
joka muistutti siitä, kuinka kaikki lähtee raaka-aineista ja silti yhdestä suuresta ajatuksesta.

Arvaatte kenties, mikä veti minua näyttelyyn? Olen designin ystävä, mutta halusin
nähdä kuinka rahapeliautomaatit muuttuvat designiksi. Kiinnitin ensin huomiota
installaatioon: jokainen näytteillä oleva esine oli valko-mustaraidallisen rajauksen
takana. Rajaus korosti esille asetettua näyttelyesinettä, mutta myös erotti esineet
toisistaan. Esillä oli kolme Valtti-rahapeliautomaattia, joissa pyöri Rautaa-pelin
demoversio. Lisäksi kahdessa näytössä näytettiin Rautaa-pelin kuvasarjaa.
Televisioruudussa pyöri Pekka Mannermaan haastattelu. Itse liikuin kuin paparazzi
koneiden ympärillä ja otin valokuvia C7:llani.

Ymmärrän, että rahapeliautomaatin design perustuu käyttäjäystävällisyyteen.
Erityisesti kosketusnäytöllä on suuri merkitys, samaten kuvilla, musiikilla ja
pelillä. Jäin hetkeksi katsomaan demoa ja pääni meinasi mennä sekaisin:
musiikki soi kovaa ja peli pyöri hullun lailla edessäni. Kyse oli siis demoversiosta,
ei oikeasta pelattavasta pelistä. Musiikkiin jäi ainakin koukkuun.

Koneiden vieressä luki: "SAA KOSKEA". Melkein kaikkea saikin koskea
Kaapelitehtaalla ja toinen näyttelyn valvojista juoksi vierailijoiden perässä
pyyhkimässä sormenjälkiä pois. Missään rahapeliautomaattien kohdalla ei
lukenut ikärajasta. Koneet olivat kaikkien kokeiltavissa - myös lasten.

Sen sijaan lähikaupan rahapelikoneisiin ei saa koskea. Päiväkoti-ikäinen lapseni
juoksi maksaessani ostoksia Valtti-koneelle välittämättä lattiassa olevasta
ikärajatarranauhasta. Ensimmäistä kertaa kuulin kassahenkilön kieltävän koneilla
olemisen alaikäiseltä. "Ei saa koskea koneisiin, ne ovat valitettavasti kielletty
alaikäiseltä. On tullut uusi laki." Kun lapseni ei uskonut, vaan palasi koneille,
hän huomautti lattiarajassa olevasta tarranauhasta. Lopulta komensin jo
itsekin lastani, enkä jaksanut selittää näyttelykäyntiämme kassajonossa.
Kotona puhuimme lapseni kanssa rahapelikoneilla olemisesta ja hän
sanoi täysin järkevästi: "Menin kokeilemaan konetta, kun sellainen oli
museossakin!" No, saako koskea vai eikö saa?

Oli kyse designista, teknologiasta tai historiasta, esinettä ei voi
irrottaa omasta kontekstistaan. Vaikka kyse oli tällä kertaa designista,
jossain olisi voinut olla maininta, että Suomessa rahapelit ovat
kiellettyjä alle 18-vuotiailta. Teollisen makuinen raitajono lattiassa
ei hämmentänyt ketään.Vastuullisuuden ei tulisi olla pelkkä kortti,
joka otetaan esiin vain tietyissä tilanteissa. Jos design voi olla
kestävää, se voi olla myös vastuullisuuden airut.

RAY Kaapelitehtaalla:
https://www.ray.fi/fi/ray/ajankohtaista/arkisto/rayn-valtti-hi-design-2012-nayttelyssa-kaapelitehtaalla

La question du ludique acceptable

Nokia licencie une grande partie de ses employés - de nouveau. La compagnie
multinationale située en Finlande n'a pas pu garder sa place sur le marché globale
des portables simples et des smart phones. La Finlande est en deuil, car elle est
obligée de tourner la page.

Nokia a été comme un grand récit de la Finlande moderne. Nokia a été comme
une institution dont les Finlandais ont été si fiers. La compagnie n'a pas su
répondre à l'avalanche créative d'Apple et aux nouveaux besoins des
consommateurs savants et avides de nouvelles applications. C'est la fin
d'une époque glorieuse et les Finlandais se retrouvent sans récit magnifique
qui les guiderait au-delà de l'horizon des temps.

La rumeur sur le départ éventuel de Rovio a été annoncée par la presse
finlandaise. Le QG déménagerait en Irlande. Pour beaucoup de Finlandais
les Angry Birds représentent le prochain succès national. Le premier
parc "Angry Birds" a été construit au parc d'attraction de Särkänniemi
à Tampere. Le second sera construit au parc d'attraction de Linnanmäki à
Helsinki. Déjà on voudrait que les "Angry Birds" parrainent un musée
d'oeufs illégalement importés en Finlande par un collectionneur privé
ou un lieu d'apprentissage pour les enfants. On dirait que le besoin des
grands récits n'est pas mort en Finlande.

Si Nokia a représenté la communication mobile et le flux informationnel au
sommet de sa gloire, actuellement tout se base sur le ludique. Le modèle
Lumia est plus ludique que les modèles d'avant. Peu importe les
jeux ou la musique: la vie doit se baser sur le "fun" qui est le pseudonyme
vulgaire du ludique. Rovio a produit le jeu "Angry Birds", mais la
compagnie a su produire aussi des gadgets, des vidéos, des livres et
des jouets qui sont très populaires. Le ludique est devenue un mode de vie.

Et les jeux d'argent là-dedans? Nokia et Rovio ont donné leur
marque au ludique acceptable. En Finlande, les jeux d'argent
semblent avoir le goût de l'addiction. Le Joker de Veikkaus a essayé
d'amuser le peuple en racontant des blagues à la télévision, mais
bientôt les journalistes ont fait de lui un mauvais exemple qui fait rire
les petits enfants. Le manque de ludique se voit aussi parmi les
chercheurs finlandais: les uns se nomment les chercheurs qui
étudient la société et la culture et nomment les autres les chercheurs
problématiques. Quel toupet!

La joie ludique est inexistante dans les jeux d'argent. Les opérateurs
ne pourront peut-être jamais être les messagers du ludique acceptable,
mais pour se faire accepter, il faudrait transformer la panoplie actuelle.
Pourquoi les opérateurs des jeux d'argent ne pourraient pas devenir
les créateurs du prochain grand récit ludique de la Finlande?

Nokia Lumia 800 - La pub:
http://www.youtube.com/watch?v=9XWnKGezSuQ&feature=relmfu

Angry Birds "Les saisons: L'année du dragon":
http://www.youtube.com/watch?v=uBNb-PG81ME

Le Joker de Veikkaus - La pub:
http://www.youtube.com/watch?v=C74fUs918lg

Peliriippuvaiset käsi sydämellä

Näin eilen sairaalassa sattumalta pätkän keskusteluohjelmasta
"Aamusydämellä", jossa haastateltiin kahta peliriippuvaista miestä
ongelmallisesta rahapelaamisesta ja pikavipeistä. Hienoa, että ohjelmaan
oli saatu oman ongelmansa asiantuntijoita, jotka pystyivät antamaan kasvot
häpeälliselle ja salatulle riippuvuudelle.

Nuorempi mies oli aloittanut rahasta pelaamisen jo lapsena. Diabeetikkona
hän ei saanut karkkia vanhemmilta, mutta sen sijaan hänelle annettiin rahaa.
Rahat kuluivat raha-automaattipeleihin muun muassa huoltoasemilla. Jossain
vaiheessa äiti vei poikansa A-klinikalle, mutta poika jatkoi pelaamista. Kaikki
rahat menivät pelaamiseen ja lopulta mies otti pikavippejä.

Vanhempi mies aloitti bingolla, mutta siirtyi kohta pelaamaan bingosalin aulassa
olevia raha-automaattipelejä. Rahaa kului ja aina löytyi aikaa pelaamiseen.
Mies valehteli menojaan työtovereilleen ja ystävilleen. Rahapelaaminen vei
miehen ekstaasiin. Lopulta hän pelasi lauttasaarelaisen asunnon hinnan verran.
Kulutusluotoista hän maksoi korot, joten velka vain kasvoi.

Kumpikin mies löysi avun A-klinikalta. Nuorempi mies kouluttautui
vertaistukiryhmän ohjaajaksi ja vanhempi mies löysi itselleen hyvän
terapeutin. Nuoremman mielestä ongelmapelaajat pitäisi saada
hoitoon, kun taas vanhemman mielestä parantuminen alkaa siitä,
että tunnustaa ongelmansa.

Vanhemmalle miehelle peliriippuvuus oli kostautunut sepelvaltimotaudilla,
mahahaavalla ja astmalla. Hän koki itsensä jatkuvasti masentuneeksi, kun
taas nuoremmalla miehellä oli masennusta ja kaksisuuntainen mielialahäiriö.
Viimeksi mainittu oli myös yrittänyt kahdesti itsemurhaa. Hänen
katsoi peliriippuvuuden olevan krooninen sairaus, joka oikealla tavalla
hoidettuna sallii normaalin elämän.

Minua jäi hieman vaivaamaan nuoremman miehen kuin ulkoa opittu
puhe sairauden nimissä hoidon puolesta. Ehkä mieleni kiinnitti
siihen huomiota, koska juuri päivää aiemmin olin taas kerran saanut
kuulla rakentavaa kritiikkiä tutkijoiden saamattomuudesta. Katson, että
hoito ei ole ainoa vastaus peliriippuvuuteen. Ulkoa opitun tuntuinen
toistettava sanoma saa tutkijan miettimään, kuinka paljon
hoitotahot hyötyvät tällaisesta. Hoitoa tuetaan, koska kaikki ovat
sairaita?

Tutkijana suuntaan katseeni jälleen kerran suomalaiseen yhteiskuntaan.
Kuinka on mahdollista, että miesten kuvailema rahapelaaminen
luottoineen ja velkoineen sallitaan? Vanhempi mies yritti saada
ruokakuponkeja nälkäänsä sosiaalipuolelta, mutta niitä ei annettu
kulutusluottoja omaavalle henkilölle. Lopulta mies sai apua kirkolta ja Hurstilta.
Miksi hyvinvointivaltiossa yksilön on mentävä leipäjonoon - köyhyyden
syihin katsomatta? Mitä yhteinen hyvä lopulta merkitsee?

Jos yksinoikeusjärjestelmä halutaan säilyttää, olisi syytä
miettiä sen hyötyjä ja haittoja. Tarvitaan enemmän tutkimusta
pelikokemuksista, ihmisen ja koneen suhteesta sekä sosiaalisen
ympäristön vaikutuksesta rahapelaajaan. Diskurssit riippuvuudesta
ja sairaudesta häikäisevät, jolloin löydetään vain valmiita
vastauksia päihde- ja addiktiotutkimuksesta. Myös viha
ja syytökset Raha-automaattiyhdistystä kohtaan ohjaavat
mielenkiinnon oikeastaan väärään suuntaan. Jos pelit
houkuttelevat "audiovisuaalisuudellaan" ja voittotarjonnallaan
"mentaalisen orgasmin" partaalle, miksi raha-automaattien sallitaan
olla jopa lasten ulottuvilla?

Mahdollisuudet pelata rahasta vain kasvavat. Yksinoikeusjärjestelmä
ei vaikuta vedenpitävältä, jos samalla K-15 -automaattipelit sallitaan,
rahapelit automatisoidaan ja virtualisoidaan, ja mikä tahansa
ulkomailta operoiva rahapeliyhtiö saa käsiinsä suomalaisten koti- ja
työosoitteet mainoskiellosta huolimatta. Pikavippitarjouksenkin voi
saada helposti kännykkäänsä perjantai-iltapäivisin, vaikkei sitä
pyytäisikään. Rahapelaamisen sallimista tulee pohtia vielä
tarkemmin, ennen kuin edes ajatellaan rahapeliongelmien hoitamista.

"Aamusydämellä" (Yle1), 3.6.3012:
http://areena.yle.fi/tv/1465641