Enpä olisi uskonut, että palaisin kirjoittamaan sukupuolen teemasta
näin pian. Helsingin Sanomien uusimmassa Nyt -liitteessä (24.-30-8.2012)
on Iiro Leinon artikkeli pelaajista, jotka vihaavat naisia. Tulokulma naispelaajien
arkeen on yhä karkeampi, sillä tällä kertaa aiheena on muun muassa pelihahmojen
raiskaaminen. Oikeasti kysymys on kuitenkin seksismistä, sovimismista ja
häirinnästä. Tarvitaanko peliin Lisbeth Salanderin hahmo, jotta vihaaminen loppuisi?
Tyttöjen ja naisten asema pelaajina ei ole artikkelin mukaan tasa-arvoinen,
kun he alkavat pelata samoja pelejä kuin pojat ja miehet tai miehisiksi miellettyjä
pelejä. Seksuaalinen häirintä, (negatiivinen) psyykkaus ja roskapuhe kuuluvat
kilpailuun pelimaailmassa. Verkkopelimaailmassa tytöt ja naiset määrittyvät
sukupuolensa mukaan, eivät pelajuuden tai jäsenyyden perusteella. Tyttö tai
nainen voi saada osakseen myös positiivista huomiota ja sehän vasta onkin
surkuhupaisaa!
Kaikki tämä tuntuu kovin alkeelliselta. Toki artikkelissa todetaan, että myös
miehet saavat osakseen lokaa, mutta tapahtuuko se heidän sukupuolensa takia?
Saadakseni jonkinlaista tolkkua asiaan, menen lukemaan Nörttityttöjen blogia.
Siellä hengenheimolaisuus on selkeästi valttia, maailmankatsomukset vapaita
ja pelaaminen sallittua. En voi silti olla miettimättä, tuleeko tyttöjen
ja naisten aina kerääntyä (vai perääntyä?) 'omaan huoneeseensa',
kun maskuliinisuuden paine käy sietämättömäksi?
Entäpä rahapelimaailmassa? Työhuoneeni käsikirjahyllyssä on Girls' Guide
to Poker, jonka olen aiemmin maininnut blogissani. Siinä naiset ovat kauniita, hyvin
pukeutuneita, osaavia ja heillä on pilke silmäkulmassa. Pokerioppaan naisille on
tehnyt toimittaja, kirjailija ja pokerinpelaaja Eliza Burnett. Kirjan väritys risteilee
vaaleanpunaisesta punaiseen. Yhtäkkiä feminiinisyys onkin valttia! Naisilla on lupa
flirttailla ja käyttää ulkoisia avujaan hyväksi. Kaikki peliin, sillä voittaminenhan on
suloisinta. Oppaan tarkoituksena ei ole olla naisia halventava kermakakkukirja,
sillä ei tarvitse kuin miettiä joidenkin naispuolisten pokeriammattilaisten tai
rahapeliteollisuuden kansikuvatyttöjen pukeutumista, niin ymmärtää pelin hengen.
En silti osaa selittää, miksi verkkopeleissä sukupuoli on kirosana, kun taas
rahapelipuolella kaikki keinot näyttävät olevan sallittuja naisillekin. Sekä häirintä että
paljastava pukeutuminen viittaavat siihen, että (raha)pelien ulottuvuus on
edelleen miesten. Vaikka en ole pelaaja enkä nörtti, naiseus ei ole aina valttia
tutkimuspuolellakaan. En tule unohtamaan Helsingissä vuonna 2009 pidettyä
SNSUS-konferenssia, jossa naistutkijoiden nolaaminen miesyleisössä oli valttia.
En ollut ainoa naurunalaiseksi joutunut, mutta sen jälkeen lopetin hameen käytön
pitäessäni esityksiä raha- tai ongelmapelaamisesta. Hame symboloi naiiviuttani
rahapelitutkijana. Parempi profiloitua akateemiseksi tutkijaksi, kuin joutua
tahtomattaan epäpätevän naisen (mieluummin seinäkukkasen) rooliin.
Uskon kuitenkin siihen, että sukupuolensa taakse ei tarvitse kadota eikä
sukupuoltaan tarvitse piilottaa, sillä kilpailu tulisi käydä osaamisen tasolla.
On helppo olla seksisti, rasisti tai homoja pelkäävä, jos oma osaaminen
tai asiantuntijuus riippuu toisen haukkumisesta, nolaamisesta ja kiusaamisesta.
Tyttöjen ja naisten tulisi siirtyä sellaiseen seuraan, jossa (raha)pelaaminen,
(raha)pelien kehittäminen ja (raha)pelien tutkiminen on sallittua ja toivottua
sekä asiantuntijuus on korkeatasoista. Sukupuoleen ja sukupuolisuuteen
katsomatta.
Nörttitytöt:
http://geekgirlsfinland.blogspot.fi
Eliza Burnettin kotisivu:
http://www.elizaburnett.co.uk/index.html
Pia Lindénin palkittu pro gradu-tutkielma:
https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/25218/URN%20NBN%20fi%20jyu-201009262747.pdf?sequence=7
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti