Peliä, viihdettä, uhkaa... siis mitä?

Terveisiä Kuopion Sosiologipäiviltä. Miettiessäni, kuinka kuvailisin
rahapelityöryhmän käsittelemiä teemoja, tajusin suomalaisen
rahapelitutkimuksen kahtiajaon jääneen esityksissä ja keskusteluissa taustalle.
Sen sijaan käsitteet ja niiden merkitykset vaikuttivat korostuvan.

Ensiksi mieleeni jäi rahapelien ja viihdepelien väitetty sulautuminen.
En yhtään epäile, ettei rahapelaaminen olisi viihteellistynyt ja
viihdepelien seassa olisi rahapelaamista. Hyvänä esimerkkinä tästä
kaikesta voidaan pitää pelisivustojen ja Facebookin tarjontaa.

Kun mennään syvemmälle rahan ja viihteen merkityksiin, ikärajat
nousevat vastaan. Kyse ei ole mielestäni vain siitä, että aikuiset
ja nuoret voivat pelata pelikonsoleista tuttuja pelejä tai jollain
valuutalla muunlaisia pelejä. Rahapelit eivät ole suoranaisesti
viihdepelejä: tasohyppelyyn tarvitaan varmasti taitoa, mutta onko
se samanlaista taitoa kuin vaikkapa jossain pokerin versiossa?
Ikärajojen perusteella jotkin pelit ovat kiellettyjä esimerkiksi
alle 13-vuotiailta (vastuu on vanhemmilla), kun taas rahapelit
ovat sallittuja vain aikuisille (vastuu on jokaisella itsellään).

Toinen käsitteellinen debaatti lähti pokerista. Jokainen, joka on
lukenut Olli Alhon artikkelin uhkapeleistä, muistaa varmasti
rahasta pelattavien pelien etymologisen kontekstin. Rahasta
pelaamisen arkipäiväistymisen myötä uhkaa on vaikea muistaa.
Uhka on muuttunut ongelmaksi: uhkapelaaminen ei vie mieron
tielle, vaan rahapelaaminen voi muuttua ongelmapelaamiseksi.
Onko pokeri sitten uhkapeliä, rahapelaamista vai taitopeli?
Jos pokeri määritellään taitopeliksi, jossa voitokkaita ovat
taitavimmat ja matemaattisesti lahjakkaimmat, uhka jää häviäjien piikkiin.
Pokeri saatetaan myös määritellä uhkapeliksi esimerkiksi kasinolla,
jossa panokset liikkuvat suurissa summissa. Jos vielä lisätään
ammattilaisuus, pokeri on todellista rahapelaamista vain harvalle.

Käsitteet ja niiden merkitykset ovat mielenkiintoisempia
kuin kilpailu siitä, ovatko rahapelitutkijat parempia kuin
rahapelihaittojen tutkijat. Näyttää siltä, että tarvitaan lisää
yhteiskuntatieteellistä rahapelitutkimusta, jossa pohditaan
käsitteitä teoreettisesti, mutta myös laadullista tutkimusta
niin rahapelaamisesta ja sen haitallisuudesta
kuin rahapelaajista ja liikapelaamisen seurauksista.

Suorat sanat vanhemmille!

Kanadalainen valistusvideo ei vanhempia säästele. Video näyttää
poikia pelaamassa pokeria ja jokaisesta näytetystä pelikortista paljastuu
rahasta pelaavia nuoria uhkaava ongelma. Päihteiden käyttö, tupakointi,
rikollisuus ja jengitappelut ovat yleisempiä heidän kuin muiden nuorten kohdalla.
Video on hyvin tehty ja ääni on suorasukainen.

Tulisiko Suomessakin harrastaa shokkivalistusta järkevän
valistuksen sijaan? Rikoksilla ja rötöksillä uhkailu ei välttämättä
purisi suomalaisiin vanhempiin, koska tiedämme jo mitä Loton
'vaarallisuudesta' lapsille ajateltiin.

Kaikkien rahapelien ikärajojen noustua 18:aan ikävuoteen nuorten
rahapelaaminen saattaa jäädä valistusaiheena muiden aiheiden varjoon.
Myös tutkimusaiheena nuorten rahapelaaminen tulee muuttamaan
muotoaan, koska alaikäisten rahapelaaminen ei ole enää sallittua.
Uskoisin, että nuorten rahapelaaminen ei ihan heti häviä, vaan se
tulee jatkumaan nuorten keskuudessa (esimerkiksi välitunneilla,
leireillä, pukuhuoneissa).

Oivallinen esimerkki nuorten tekemästä valistuskampanjasta
nuorille on RAY:n tukema suunnittelukilpailuun perustuva
K-18 -kampanja. Sen tarkoituksena oli keksiä uutta tekemistä
rahapelaamisen sijaan. Yksikään palkituista teoksista ei ollut
shokeeraava, vaan niissä oli käytetty mielikuvitusta, huumoria
ja nuorten todellisuutta.

Miten olisi vanhempien tekemä kampanja vanhemmille?
Kuinka moni vanhempi uskaltaisi sanoa ääneen, että
rahapelit eivät ole lapsille? Kuinka moni isovanhempi
jättäisi ostamatta rahapelejä lastenlapsilleen nähtyään
valistusvideon? Paljon on kiinni vanhempien asennoitumisesta.
Ei riitä, että alaikäisiltä kielletään rahapelit. Vanhempien
tulisi ymmärtää itse, missä raja kulkee. Ja siihen ei tarvita
shokkiterapiaa, vaan suoraa puhetta syistä ja seurauksista.

Linkki Youth gambling -videoon:
http://www.youtube.com/watch?v=EHVP2W_N2FM

Suomalainen yksinoikeusjärjestelmä Uudesta-Seelannista katsottuna

Terveisiä Uudesta-Seelannista, jossa olen viettänyt päivän Think Tank-
ryhmässä pohtien kansanterveydellisiä kysymyksiä. Keskustelua vievät
eteenpäin hyvin vahvasti australialaiset ja uusiseelantilaiset, joiden mukaan
mistään ei ole tarpeeksi tietoa ja mitään ei ole todella tehty rahapelaamisen
haitoista tiedottamisen hyväksi. Oli suhteellisen vaikeaa saada keskustelua
mihinkään muuhun suuntaan, koska mikään ei auta. Rahapeliteollisuus
nähdään pelkästään negatiivisena vaikuttajana ja yleishyödyllisyydestä
ei ole koskaan kuultukaan.

Täältä käsin on hyvä katsoa suomalaista yksinoikeusjärjestelmää toisin
silmin. Maissa, joissa ei ole yksinoikeusjärjestelmää, ei ole yleishyödyllisiä
hankkeita eikä kohteita, rahapelipolitiikka vaikuttaa mitättömältä, hyssyttelevältä ja
vähintään heikolta, ja rahapelin ylläpitäjät rahanahneilta yrittäjiltä. Jäin
miettimään tätä kaikkea, sillä esimerkiksi yhteistyö tai edes keskustelu-
yhteys rahapelitoimijoiden kanssa oli olematon ja suoranainen etikettivirhe.

Toisaalta Suomen kaltaista maata pidettiin vanhanaikaisena, sillä
yksinoikeusjärjetelmä kuvastaa maan halua pitää kiinni vanhoista
maantieteellisistä rajoistaan, vaikka internetin mukana rajat katoavat
bittiavaruuteen. Jos yksinoikeusjärjestelmä kaatuisi, mitä Suomi
saisi tilalle? Muissa maissa rahapelaajien kuluttajansuoja ei
ole mitenkään todentunut. Ehkä kyse ei olekaan ulkomaisten rahapeliyhtiöiden
invaasiosta, vaan oikeastaan kokonaisen rahapelihaittoja ehkäisevän
järjestelmän alasajosta.

Täytyy jatkaa keskustelun seuraamista. Joka tapauksessa
pohjoismaalainen konteksti poikkeaa suuresti Australian,
Uuden-Seelannin, Kanadan, UK:n ja USA:n tapauksista.
Tässä ei ole mitään uutta, mutta sainpahan uusia ajatuksia
siitä, miten kaikki voisi olla ilman rahapelimonopoleja.
Cheers!

Humaani, kulturelli ja solidaarinen

Vielä pari vuotta sitten vastuullisuus oli iso juttu niin rahapelitutkimuksessa
kuin rahapelibisneksessä. Erilaiset yhtiöt esittelivät omia versioitaan
vastuullisista työkaluista ja lisäkkeistä. Oli liikennevalopolitiikkaa ja
sormenjälkitunnistimia. Tutkimuspuolella analysoitiin erilaisten
pop up-varoitustekstien merkitystä rahapelaamista hillitsevänä
tekijänä.

Mitä vastuullisuudesta on tänään jäljellä? Rajoitukset ja vastuullisuus-
työkalut eivät ole hävinneet mihinkään, mutta päivän trendi näyttää olevan jotain
muuta. Enää ei vakuutella, kuinka kukin rahapeliyhtiö kantaa vastuunsa,
vaan nyt vedotaan kansalaisten tunteisiin, tapoihin ja tottumuksiin.

Sotiemme veteraanit ja vuosikymmeniä kestävä veljeys muodostivat
ensimmäisen avauksen. Sen jälkeen ilo sai vallan: rahapeleihin
sijoitetuilla rahoilla kaikki saavat jotain. Rahapeliyhtiöiden uusi näkökulma
perustuu ihmillisyyteen, kulttuuriin ja solidaarisuuteen. Näkökulma
on siirtynyt rahapelitoiminnasta yleishyödyllisyyteen. Rahapelejä
pelaamalla pidämme huolta yhteiskuntamme vanhemmista jäsenistä, apua tarvitsevista
ja itsestämme. Samalla saamme nauttia kulttuurista, liikunnasta ja harrastuksista.
Edelleen pidämme huolta nuoristamme, tulevaisuuden toivoista.

Humaanissa, kulturellista ja solidaarisessa kampanjoinnissa ei ole
sinänsä mitään vikaa. Kampanjointi muistuttaa epäilijöitä siitä, että
hyvä kiertää ja ihmiset hyötyvät eri tavoin rahapelirahoista. Silti
olisi toivottavaa, että jonain päivänä myös suomalaiset rahapeliyhtiöt
kampanjoisivat näyttävästi vastuullisen ja maltillisemman rahapelaamisen
puolesta. Se olisi selkeästi yhteiskunnallinen teko, mutta samalla
se vaikuttaisi suomalaiseen rahapelikulttuuriin. Ikärajojen nostaminen
oli vasta ensimmäinen askel.

Nyt kun hevosetkin ovat palanneet kotiin, mikään ei estä keksimästä
uutta kampanja-aaltoa, joka olisi humaani ja solidaarinen myös heikommin
rahapeleissä pärjääviä kohtaan.

Sekaisin mainoksista

Aloin kiinnittää huomiota mainontaan eri medioissa, kun
halusin katsoa ohjelmia internetissä. Ohjelmia saattaa olla
haasteellista seurata, jos joka viides minuutti ohjelmat katkaisee
mainoskatko. Ohjelmavideon päälle saattaa liimautua myös
mainos, jota klikkaamalla pääsee tutustumaan tuotteeseen
ja ostamaan sen. Onko mainoksilla sitten jotain väliä?

Otetaan esimerkiksi rahapeliyhtiöiden mainonta. Internetistä
ladattavien videoiden mainoskatkot ovat oiva paikka tarjota
uusinta rahapeliä internetissä juuri oikealle asiakasryhmälle.
Kun joutuu katsomaan tarpeeksi usein mainoksen viestin,
muistaa varmasti milloin on aika pelata ja missä. Näin tiheä
mainonta ei välttämättä olisi edes mahdollista tavallisilla
kaupallisilla kanavilla. Silti rahapeliyhtiöiden mainokset
eivät ole vieraita television katselijoillekaan.

Mieleenpainuvin kokemus mainonnan ja politiikan
kietoutumisesta yhteen oli ulkomaisen rahapeliyhtiön
kampanja yksinoikeusjärjestelmää vastaan. Ensin
kampanja vaikutti perustuvaan täydelliseen provokaatioon,
mutta sittemmin se on hyödyntänyt erilaisia medioita
saadakseen lisää suomalaisia pelaajia sivustolleen
ja sitä kautta rahapeliyhtiön sivustolle.

Entä kuka muistaa enää Lady Gagan videon "Poker Face"?
Videota hehkutettiin rahapelikentällä sen tuotemainonnan
vuoksi: kuka muu olisi keksinyt rahoittaa videonsa
rahapeliyhtiön avulla? Rahapeliyhtiön logo pelipöydässä
korosti Lady Gagan sanomaa - siinä ei tasan ollut mitään
kansanterveyden makuista.

Jossain vaiheessa sain paljon VIP-kutsuja sähköpostilaatikkooni.
Linkkiä klikkaamalla olisin saanut VIP-kohtelua virtuaalikasinoissa,
monia pyörityksiä ja isoja bonuksia. Mainonta tyrehtyi aika nopeasti,
eivätkä mainokset sinänsä häirinneet, vaikka ne joutuivat lopulta
roskapostilaatikkoon. Mieluummin VIP-kutsuja kuin muuta hämärää.

Oli kyse rahapeliyhtiöiden mainonnasta tai piilomainonnasta,
on pakko kysyä, mihin sitä tarvitaan Suomessa? Eikö mainontaa
ja tarjontaa ole ihan tarpeeksi? Mainontaa ei välttämättä edes tarvita,
jotta suomalaiset pelaisivat. Manner-Suomen ulkopuolisten
rahapeliyhtiöidenkään ei tarvitse olla huolissaan. Suomalaiset tietävät
kyllä, missä saa ja voi pelata.

Sen sijaan, että menisi sekaisin mainonnasta, olisiko aika valita
uusi näkökulma rahapelaamiseen?

Linkki "Poker Face" -videoon:
http://www.youtube.com/watch?v=bESGLojNYSo

Sukupuoli ei ole kirosana

Matti Koskinen kirjoittaa N2 Kolumnissa (HS Nyt 1/2012) otsikolla "Lopettakaa urpoilu" tärkeästä aiheesta - sukupuolen merkityksistä pelatessa. Katsottuani Gamer Girl Manifeston (linkki alla) en voinut olla ajattelematta, kuinka viatonta sukupuolen tarkastelu on rahapelitutkimuksessa. Manifesto on kolmen nuoren amerikkalaisen naisen tilitys siitä, mitä on olla pelaaja ja nainen. Se, kuinka paljon amerikkalaiseen (?) pelaamiseen voi liittyä rasismia, seksismiä ja seksuaalivähemmistöjen inhoa, jättää sanattomaksi.

Rahapelimaailmassa naisella on monta roolia. Naiseus on muokattavissa sekä pelaajan että katsojan näkökulmasta. Missä ovat pokeriprinsessojen kaltaiset naispuoliset pelaajat? Toki ainoasta pokeriprinsessasta tehtiin nopeasti ikonin sijaan tavis, sillä jos tyttö voi voittaa, niin kuka tahansa meistä voi voittaa! Pokerinaisten parissa on niitä, jotka osaavat hyötyä sukupuolisuudestaan. Seksikkyys ja seksuaalisuus ovat mahdollisia keinoja edetä ja voittaa. Pokerimaailmaan näyttää mahtuvan myös vahvoja naisia, joiden pelitaidoissa ei ole mitään vikaa.

Suomalaisen rahapelitutkimuksen parissa tuskaillaan sukupuolierojen ja naisten vähäisen osallistumismäärän takia. Gamer Girl Manifesto on todistus seksismistä, mutta myös todiste sukupuolten epätasapainosta pelikentällä. Eikö pelaajan taidoilla olekaan väliä? Eikö pelien maailmassa ole tilaa myyttisille jumalattarille tai edes tarunhohtoisille sankarittarille? Pallas Athenasta ei ehkä kannata tässä kontekstissa edes puhua, mutta olihan populaari Xenakin suuri soturiprinsessa.

Miksi pelimaailmassa nuorten naisten täytyy ottaa kuulokkeet pois korvilta? Se tuntuu hurjalta, kun ajattelee, että samalla verkossa miespelaajat tekeytyvät naisiksi, jotta heitä pidettäisiin huonoina pelaajina ja vähäpätöisinä vastustajina. Pelikenttä muuttuu ulkopuolisen silmissä yhtäkkiä linnoitukseksi, jonka portinvartijoina toimivat miehet ja jonne naisilla ei ole selkeää pääsyä. Keittiö ei voi olla ainoa paikka 'oikeille' naisille, jos samalla internet on täynnä 'vääriä' naisia. Sukupuolella on selkeästi väliä: naiseus on pelkkää biologiaa ja alhaista sosiaalista statusta, jos Gamer Girl Manifestoon on uskominen.

Kuten rahapeleihin ja peleihin liittyy erilaisia alakulttuureita, myös pelaajakulttuureita on varmasti monia ja toisistaan poikkeavia. Esimerkiksi Girls' Guide to Poker opettaa naisia pelaamaan ja hyödyntämään naisellisia keinoja. Gamer Girl Manifesto riisuu naiseuden ja paljastaa naispuolisen pelaajan. Sukupuoli ei ole kirosana.

Gamer Girl Manifesto:
http://www.dailymotion.com/video/xndd78_mute-the-d-kwads-gamer-girl-manifesto-new-challenger-turbo_videogames

Selviytymistarina yhteisön tuesta

Löysin Ylen Areenalta mielenkiintoisen selviytymistarinan. Dokumentissa Meng
kertoo peliriippuvuudestaan. Ääneen pääsevät myös vaimo ja äiti. Takautumissa
mukana ovat isä, hyvä ystävä ja kuolleet omaiset. Päärooleissa ovat myös
Mengin pienet pojat.

Pakolaistaustainen Meng kertoo tutustuneensa rahapeleihin lapsena isänsä seurassa.
Yllättävä voitto sinetöi suhteen rahapelaamiseen. Rahapelit ovat lopulta osa
aikuistuvan Mengin elämää: pelaamaan mennään, kun menee huonosti, ja
välillä tehdään lupauksia lopettamisesta.

Vaikka elämässä on kaikki hyvin, rahapelit vetävät jälleen mukanaan. Lopulta
melkein koko palkka lomarahoineen on menetetty ja Meng hakee apua
hyvältä ystävältään. Ystävä lupaa tukea Mengiä, vaikka vaimo ei enää
häntä haluaisi kotiin. Kotona odottavat vaimo, vaimon sisko ja äiti. On
aika kertoa tapahtuneesta. Vaimo näkee kuitenkin jotain positiivista tilanteessa:
tällä kertaa Meng ei pelannut koko tiliä tyhjäksi.

Dokumentti kertoo peliriippuvuudesta selviytymisestä. Kertomus on
autenttinen ja vie hienosti katsojat keskelle peliongelmaisen arkea.
Meng kertoo rauhallisella äänellä peliriippuvuudestaan ja päätyy
tunnistamaan itsessään sairaan. Dokumentissa ei käsitellä, kuinka
tähän lopputulokseen on päästy, sillä keskiössä on yhteisön merkitys
Mengille toipumisprosessissa.

Mengin tapaus pistää miettimään, kuinka tärkeä yhteisö tuki on
muualta tänne tulleelle. Mengin äidin tuki on järkkymätön: vaikka
poika sortuu pelaamaan, äiti ei hylkää. Isälle ei kerrota ongelmasta.
Äiti valvoo pojan taloutta ja kiittelee miniäänsä. Meng puhuu paljon
lähisukulaisistaan ja erityisesti vanhemmistaan. Heidän kasvatuksensa
merkitsee paljon Mengille, joka aikoo ottaa opikseen. Lapset ovat
erityisen tärkeitä Mengille, joka on valinnut heidät rahapelaamisen
sijaan. Vaimokin saa kiitosta, mutta saa puhua omasta puolestaaan.

Pakolaistaustaisen peliriippuvaisen selviytymistarina alkaa vaimon
puheenvuorolla. Ennen kuin Meng saa puheenvuoron, vaikuttaa
siltä, että kyse on onnettomasta kaksikulttuurisesta perheestä,
jossa miehellä on kotoutumisongelma. Kun Meng päästetään
ääneen, edessä on suomalainen nuori aikuinen, jonka elämään
on mahtunut pakolaisuutta ja menetyksiä. Meng on vakava,
mutta selkeästi optimistinen. Perheyhteisö on hänen voimansa.

Dokumentti tuo erinomaisesti esille sen, kuinka paljon rahapelit
ovat arkipäiväistyneet. Erilaisissa tiloissa rahapelit
ovat näkyvissä mainoksina ja rahapeliyhtiöt nimikilpinä. Rahapelejä
on tarjolla koneissa, kassalla ja pelipisteissä. Ongelmapelaajan
voi olla vaikeaa vastustaa houkutusta rahapelien tarjonnan
vuoksi, kun taas tavallinen kansalainen ei välttämättä
edes kiinnitä rahapeleihin mitään huomiota.

Ihmisillä on eri keinoja selviytyä. Mengin tapauksessa
perheyhteisö mahdollisti selviytymisen, koska se
piti kiinni jäsenestään. Tulevaisuudessa vaimo hakee
kouluun, kun taas Meng haluaa painaa töitä. Dokumentti
jättää jälkeensä mielikuvan onnellisesta nuoresta perheestä,
jossa pidetään yhtä ongelmista ja velkaantumisesta huolimatta.