Elämysten jäljillä kasinoilla

Aloittelevana rahapelitutkijana luulin kasinon olevan eräänlainen
maaginen paikka, jossa olisi samanlainen tunnelma kuin Dostojevskin
"Pelureissa" tai ainakin kilinää, valoja ja ajattomuutta. Käytyäni katsastamassa
Aucklandin Sky Towerin kasinon olin häkeltynyt sekavasta pelihallimaisesta
tunnelmasta. Paikka ei oikein tuntunut sopivan Sky Towerista saamaani
kuvaan, jonka olin muodostanut syötyäni pyörivässä ravintolassa.

En tietenkään usko magiaan, mutta rahapelaaminen selkeästi vaikuttaa
ihmisten käyttäytymiseen. Sky Cityn edustajat kertoivat Aucklandin
rahapelikonferensissa vastuullisesta toiminnastaan. Erilaisia lehtisiä
oli tarjolla eri kielillä ja erityisesti kiinnitettiin huomiota siihen, ettei
lapsia jätettäisi yksin hotellihuoneisiin kasinolla käynnin ajaksi. Näitä
lehtisiä löytyi Sky Towerin aulasta hieman syrjässä pienen etsinnän jälkeen.
Yhtään lehtistä rahapelaamisen ongelmallisuudesta ei ollut
englanniksi. Lehtisiä oli myös kasinon ison ovimiehen selän takana:
ne piti todellakin huomata sieltä.

Sisäänpääsy kävi leikiten - kukaan ei kysynyt mitään, kun marssimme
kollegani kanssa sisään. Kasino oli puheensorinaa ja musiikkia täynnä
olevan paikka, jossa eri etnistä alkuperää olevat ihmiset pelasivat
yhdessä ja erikseen. Jossain oli räikeästi ja mauttomasti puettuja nuoria naisia,
joiden oli kai määrä palvella tai ainakin miellyttää asiakkaita. Silmiini ei osunut
varoitustarroja, vaikka niitä piti olla joka paikassa. En jaksanut
käydä tällä kertaa yläkerrassa. Elämys oli nolla.

Helsingin kasinolla elämys on joka kerta erilainen. Kasino
on verrattavissa Oopperaan, jonne myös tullaan sellaisena
kuin on. Farkut ja villapaita ovat sallitut, kunhan käyttäytyy
suurin piirtein odotetusti. Kasinolla sisäänpääsy on ilmainen,
mutta Ooppera on omaa luokkaansa. Johtaja Jokipaltion
viimeisten juhlien jälkeen kasino ei ole enää ollut täysin
entisensä. Nyt kaikki on yhtä elämystä.

Casino Expo 2012 näytti sen, kuinka vanhan ajan voi kierrättää
uusiksi. Vanhasta on jäljellä kulissit, kun kaikki muu
on riisuttu tarpeettomasta. Show on yhä tärkeämmässä
osassa toimintaa: elämystanssit, illalliset shown hengessä
ja musikaaliset tribuutit muistuttavat jostain menneestä,
mutta postmodernilla tavalla. Vanhasta on vain jäljellä
rippeitä ja nekin on muutettu ajalle sopiviksi ja täten
kulutettaviksi.

Rulettikoulu paljastaa lopulta sen, mistä on todella kyse.
Todellista on enää rahapelaamisen synnyttämä elämys.
Vaatteista ja varallisuudesta viis, kunhan pääsee voiton
makuun tai osaa niellä tappionsa. Vaikka pelimerkit toimisivat
ilman todellista valuuttaa, aina on vain yksi voittaja. Muut
käyttäytyvät sen mukaisesti aivan kuin peli ei olisikaan
leikkiä. Uskon, että elämys saa osan palaamaan kasinolle,
vaikka magiaa ei enää olisikaan.

Postmodernissa maailmassa eletään hetkessä ja hetkittäin.
Elämyksellisyys sopii tällaiseen elämäntyyliin, joka
korostaa nykyaikaa. Saman hetken voi elää monta kertaa
voittaen tai häviten. Jotkut jäävät koukkuun
tiettyyn hetkeen, joka muistuttaa elämystä hyvässä ja pahassa.
Postmodernissa maailmassa tätä ei voida kuitata
pelkästään sillä, että addiktoitua voi mihin tahansa.
On pidettävä huolta siitä, että kasinosta ei tule pelkkä
ilmainen elämysten pelihalli, jonne marssitaan vapaasti
sisään. Kaikki eivät hallitse itseään saatikka elämyksiään.

Peliä, viihdettä, uhkaa... siis mitä?

Terveisiä Kuopion Sosiologipäiviltä. Miettiessäni, kuinka kuvailisin
rahapelityöryhmän käsittelemiä teemoja, tajusin suomalaisen
rahapelitutkimuksen kahtiajaon jääneen esityksissä ja keskusteluissa taustalle.
Sen sijaan käsitteet ja niiden merkitykset vaikuttivat korostuvan.

Ensiksi mieleeni jäi rahapelien ja viihdepelien väitetty sulautuminen.
En yhtään epäile, ettei rahapelaaminen olisi viihteellistynyt ja
viihdepelien seassa olisi rahapelaamista. Hyvänä esimerkkinä tästä
kaikesta voidaan pitää pelisivustojen ja Facebookin tarjontaa.

Kun mennään syvemmälle rahan ja viihteen merkityksiin, ikärajat
nousevat vastaan. Kyse ei ole mielestäni vain siitä, että aikuiset
ja nuoret voivat pelata pelikonsoleista tuttuja pelejä tai jollain
valuutalla muunlaisia pelejä. Rahapelit eivät ole suoranaisesti
viihdepelejä: tasohyppelyyn tarvitaan varmasti taitoa, mutta onko
se samanlaista taitoa kuin vaikkapa jossain pokerin versiossa?
Ikärajojen perusteella jotkin pelit ovat kiellettyjä esimerkiksi
alle 13-vuotiailta (vastuu on vanhemmilla), kun taas rahapelit
ovat sallittuja vain aikuisille (vastuu on jokaisella itsellään).

Toinen käsitteellinen debaatti lähti pokerista. Jokainen, joka on
lukenut Olli Alhon artikkelin uhkapeleistä, muistaa varmasti
rahasta pelattavien pelien etymologisen kontekstin. Rahasta
pelaamisen arkipäiväistymisen myötä uhkaa on vaikea muistaa.
Uhka on muuttunut ongelmaksi: uhkapelaaminen ei vie mieron
tielle, vaan rahapelaaminen voi muuttua ongelmapelaamiseksi.
Onko pokeri sitten uhkapeliä, rahapelaamista vai taitopeli?
Jos pokeri määritellään taitopeliksi, jossa voitokkaita ovat
taitavimmat ja matemaattisesti lahjakkaimmat, uhka jää häviäjien piikkiin.
Pokeri saatetaan myös määritellä uhkapeliksi esimerkiksi kasinolla,
jossa panokset liikkuvat suurissa summissa. Jos vielä lisätään
ammattilaisuus, pokeri on todellista rahapelaamista vain harvalle.

Käsitteet ja niiden merkitykset ovat mielenkiintoisempia
kuin kilpailu siitä, ovatko rahapelitutkijat parempia kuin
rahapelihaittojen tutkijat. Näyttää siltä, että tarvitaan lisää
yhteiskuntatieteellistä rahapelitutkimusta, jossa pohditaan
käsitteitä teoreettisesti, mutta myös laadullista tutkimusta
niin rahapelaamisesta ja sen haitallisuudesta
kuin rahapelaajista ja liikapelaamisen seurauksista.

Suomalaisen rahapelitutkimuskentän kahtiajaosta

Suomalaisten rahapelitutkijoiden näyttää olevan vaikeaa löytää yhteistä säveltä.
Aina mukana on säröääniä, jotka viittaavat tutkimuskentän kahtiajakoon.
Ongelmapelaamista on tutkittu aivan tarpeeksi - niin maailmalla kuin Suomessakin.
Kuka tahansa, jolle kertoo tekevänsä rahapelitutkimusta, osaa muistella nähneensä
mummot pelaamassa marketeissa. Mielikuva on selkeä ja melkeinpä vakio.
Eläkeläisten pelaaminen kauhistuttaa, mutta samalla osataan epäillä mielikuvan
todenmukaisuutta.

Eikö ongelmapelaamisen tutkiminen ala rahapelaamisen ilmiöstä? Rahapelaaminen
on osa suomalaisten arkea, sillä rahapelejä on tarjolla niin arkisissa ja
julkisissa tiloissa kuin niille varatuissa erityisissä liiketiloissa. Rahapelaamista
mainostetaan siten, että se tulee kansalaisten tietoisuuteen. Nyt kun rahapelaaminen
on kielletty alaikäisiltä, tarvitaan kulttuurinen muutos, jotta Suomessa ymmärretään,
etteivät rahapelit olekaan enää koko perheen huvia.

Rahapelitutkimuksen rahoitus on toki jakautunut niin, että eri tahot rahoittavat
rahapelaamisen tutkimista ja toiset ongelmapelaamisen tutkimista.
Tutkimusrahoituksen eriytymisen ei pitäisi estää eri näkökulmia
ja tieteenaloja edustavien tutkijoiden ja opinnäytetyöntekijöiden
kokoontumista yhteen eri tieteellisillä foorumeilla. Eikö
tieteen tekemisen pitäisi olla etusijalla, eikä rahoittajan edustaminen? Rahan tulisi
olla tutkimuskohde, ei tutkijoita erottava tekijä.

Rajan toisella puolella

Vielä viime vuonna alle 18-vuotiaat nuoret saivat pelata raha-automaateilla.
Raha-automaatteja ympäröi lattialla oleva teippilinja, joka muistutti ikärajasta.
Jos nuoria oli liikaa, kioskinpitäjä tai kauppias saattoi puuttua peliin kieltämällä
suurta joukkoa kerääntymästä raha-automaateille tai kieltämällä liian
nuoria pelaamasta.

Raha-automaattipelien ikärajan noustua 18:aan ikävuoteen, teippilinja on
saanut uuden värin. Estääkö teippilinja nuoria pelaamasta? Ei tietenkään.
Alaikäiset asettuvat rajan ulkopuolelle, kun aiemmin he olivat rajan sisäpuolella.
He seuraavat pelaamista rajan toiselta puolelta. Silti kauppias voi kieltää
pelin seuraamisen, koska ikäraja on ehdoton.

Eivätkö nuoret ymmärrä rahapelien ikärajojen muuttuneen? Alaikäisten
rahapelaaminen sallittiin 1970-luvulla. Sallivuus on muuttanut suomalaista
rahapelikulttuuria suuntaan, josta on nyt vaikea poiketa. Yhtäkkiä ei saakaan
enää kokoontua raha-automaateille ja koettaa onneaan. Miksi ikärajojen
muuttaminen kesti näin kauan, vaikka alaikäisten on katsottu olevan riskiryhmä
jo pitkään?

Laaja kampanjointi mediassa olisi varmasti lisännyt ymmärrystä ikärajojen suhteen.
Ikärajojen hyväksyminen tarvitsee selityksen. Muuten käy kuin simalle, jolle
tuli pari vuotta sitten uusi ikäraja lähikauppaan. Alkoholipitoisuuden takia
simasta tuli aikuisten juomaa, vaikka aiemmin sitä sai tarjota lapsillekin. Rajojen
on oltava niin selkeitä, että ne voidaan hyväksyä yleisesti. Muuten rajan
toisella puolella seisoo edelleen katselijoita ja kannustajia, jotka odottavat
tippiä voittajalta.

"Retire at 24"

Kuljen usein portaita, joita valaisee valotolppa, johon on kirjoitettu
"Retire at 24 - Kiitos PAF MAF". Ensin en kiinnittänyt erityisemmin
huomiota koko tekstiin, kunnes rupesin miettimään sen yhtäläisyyttä
pokerihypen kanssa.

Pokerihypeen kuuluu tietenkin se, että koululaiset unelmoivat
pokeriammattilaisen urasta sillä aikaa, kun aikuiset miehet pelaavat
ammattimaisin ottein voitollisesti. Miten pokeriammattilaisuudesta
tuli yhtäkkiä 2000-luvun unelma-ammatti? Pätkäelämää ja 'paskaduuneja'
edustavasta prekariaatista kuulee puhuttavan enää vähän. Ehkä pokerihypeen
kuuluva uuden ammattilaisuuden ihannointi kumpuaa siitä, että tavallinen
työnteko ei enää tyydytä samalla tavalla kuin aiemmin. Työstä täytyy
saada enemmän kuin pelkkää palkkaa ja lomakorvauksia.

Pokeriammattilaisuus näyttää haastavan modernin työnteon
monella tapaa. Työaika, työpaikka, verotus ja työmatkat ovat osa
pokerityöläisen arkea, mutta itse ammatti on jotain uutta tai ainakin
päivitettyä - kiitos internetin. Pokeriammattilaiset ovat tietoyhteiskunnan
mobiileja työntekijöitä. Vaikka kuka tahansa voi tässä kaupungissa
aloittaa työpäivänsä julkisessa liikenteessä kiitos langattoman verkon
tai muiden verkkoasetusten turvin, kuka tarvitsee yhtä paljon taitoa
ja onnea kuin pokerinpelaaja?

Tulevatko pokeriammattilaiset muuttamaan myös eläköitymisen?
Jos lause "retire at 24" viittaisi pokerin pelaamiseen, yhtä lailla
voisi kysyä, mitä lottovoittajat tekevät voitettuaan miljoonia?
Mielenkiintoisinta pokeriammattilaisuudessa
on uusi visio työnteosta ja samankaltaisuus hakkerielämän kanssa.
Suhde rahaan erottaa pokerinpelaajat hakkereista, mutta osa viimeksi
mainituistakin on lyönyt itsensä läpi kuuluisuuteen.

Kysymysmerkiksi jääköön yhteiskunnan suhtautuminen nuoriin
työelämän jättäviin aikuisiin. Samalla kun nuorille yritetään
etsiä uusia työpolkuja tai koulutusmahdollisuuksia, jotkut
ovat löytäneet itselleen erityisen ammatin, joka mahdollistaisi
parhaimmillaan helpon elämän. Mitä se nyt itse kullekin sitten merkitsee.

Lauantai, sauna ja lotto

Tavat muuttuvat hitaasti ja vanhoista arvoista pidetään tiukasti kiinni.
Tämä koskee selkeästi lauantain instituutiota, lottoarvontaa, johon
liittyy muitakin suomalaisia rituaaleja. Kuka suomalainen ei olisi
joskus elämässään käynyt saunassa, jäähdytellyt kaljalla ja seurannut
loton arvontaa muun perheen kanssa?

Rahapelien ikärajojen noustua 18 ikävuoteen on pakko kysyä
ääneen, voiko koko perhe jatkaa lottoarvonnan seuraamista yhdessä.
Saako Jokeri vitsailla koko perheen edessä vai onko hän sittenkin
liian pelottava hahmo jopa aikuiselle? Ovatko pomppivat lottopallot
vaarallista viihdettä perheen pienimmille, jotka eivät kuitenkaan
käsitä niitä samalla tavalla kuin aikuiset? Saako kaljaa ottaa lasten
seurassa?

Jos on koko lapsuutensa seurannut lottoarvontaa tai saanut
silloin tällöin lahjaksi raaputusarpoja, on vaikea käsittää,
että rahapelien ikärajat tulevat kotikatsomoon saakka
rajoittamaan lottoarvonnan katselua. Tähän mennessä
yhdessäkään TV-oppaassa ei taida lukea loton kohdalla K-18.
Myöskään TV-ruudun yläkulmassa ei mainita ikärajaa ohjelman aikana.
Vastuu näyttää jääneen vanhempien, sukulaisten ja muiden
aikuisten harteille.

Pitäisikö perheellisten luopua saunasta ja lotosta lauantaisin,
jotta he olisivat vastuullisia ja lainkuuliaisia rahapelien ikärajojen
suhteen? Ei tietenkään. Ikärajoista ei pääse eroon, mutta
niiden noudattamisessa voi auttaa myös asiankuuluva valistus.
Rahapeliyhtiöt voisivat kampanjoida ikärajojen puolesta
laajemmin. Tutkimus voisi puolestaan selvittää, mistä
lasten ja vanhempien rahapelaamisessa on kyse. Tällöin
suomalaisten olisi helpompi omaksua uusia tapoja ja arvoja.

Rahapelaamisen hauskuudesta

Viime aikoina olen kuullut paljon puhuttavan pelaamisen hauskuudesta, peli-ilosta
ja erityisesti huvituksen puuttumisesta suomalaisesta rahapelitutkimuksesta.
Hauskanpito ja huvitus kuuluvat pelaamisen kokemukseen ja pelaajien väliseen
sosiaaliseen kanssakäymiseen siinä missä jännitys ja riemukin.
Ehkä rahapelaaminen on silti erityistä hauskanpitoa, johon liittyvät
selkeästi panostaminen, voittaminen tai häviäminen.