Miten etnisyyden ja maahanmuuttajuuden käsitteet soveltuvat rahapelitutkimukseen?

Terveisiä Nuorisotutkimuspäiviltä Oulusta. En ole pitkään aikaan kirjoittanut
mitään, sillä taisin menettää hetkeksi runosuoneni. Onneksi tulin tänne Ouluun
ja pitämäni esityksen perusteella saamani kommentit saivat minut taas
kirjoittamaan. Olen tässä jo vähän aikaa miettinyt maahanmuuttajuuden,
maahanmuuttajataustaisuuden ja ulkomaalaistaustaisuuden käsitteitä. Täällä
Nuorisotutkimuspäivillä pidin esityksen yhdessä kollegani Kirsimarja Raitasalon
kanssa maahanmuuttajataustaisten nuorten päihteiden käytöstä ja raha-automaatti-
pelien pelaamisesta. En tiennytkään, että kulttuuri on kirosana.

Rahapelitutkimuksen puolella etnisyys, etniset ja kulttuuriset vähemmistöt sekä
siirtolaisuus ja alkuperäiskansa eivät ole vieraita käsitteitä. Nitä käytetään silloin,
kun tutkitaan tietyn maan vähemmistö- ja alkuperäiskansojen rahapelaamista.
Sain kuulla, että etnistän nuoria kirjoittamalla ja puhumalla maahanmuuttaja-
taustaisista nuorista. Mietin pitkään ja hartaasti, millä käsitteellä viittaisin
ESPAD-kyselyyn vastanneisiin nuoriin, jotka olivat joko itse syntyneet tai
joiden vanhemmat olivat syntyneet ulkomailla. Päädyin kutsumaan nuoria
maahanmuuttajataustaisiksi. Käsite kuitenkin muutettiin Sosiaalilääketieteellisessä
aikakauslehdessä ja näin ollen ESPAD-nuorista tuli ulkomaalaistaustaisia.

Etnistämisestä tulee mieleen rodullistaminen. Tarkoitukseni ei todellakaan ollut
toiseuttaa nuoria, vaan tuottaa tietoa kaikista ESPAD-kyselyyn vastanneista
15-16-vuotiaista nuorista. Minun olisi pitänyt enemmän tutkia alueellisuutta
ja yhteiskuntaluokkia. Ok, mutta en ole varma vastaako ESPAD-aineisto kysymyksiin
asuinalueen, sosioekonomisten erojen ja yhteiskuntaluokan kysymyksiin.
Kaveripiirin päihteiden käytöstä on kysymyksiä, mutta ei siitä, keitä
kaverit ovat.

Tuntuu, että on kovin vaikeaa tehdä tutkimusta maahan muuttaneiden tai
Suomessa syntyneiden maahanmuuttajataustaisten yksilöiden rahapelaamisesta.
Eilen opin, että maahanmuuttajien sijaan pitäisi puhua vähemmistöistä, ja
jokaisesta henkilöstä pitäisi sanoa "etnisesti suomalainen" tai "etnisesti
kreikkalainen". Tuntuu, että olen eksynyt käsiteviidakkoon sen sijaan, että
voisin oikeasti tutkia erilaisia rahapelaamisen tapoja ja/tai pelaamattomuuden
syitä.

Shadia Rask kirjoitti Sosiaalilääketieteellisen aikakauslehdessä (2017) toisen polven
maahanmuuttajista ja oikeastaan siitä, milloin henkilöä lakataan pitämästä
maahanmuuttajana. Ehkä olisi ollut parempi kutsua kaikkia ESPAD-nuoria
monikulttuurisiksi nuoriksi ja vertailla nuoria esimerkiksi äidinkielen perusteella.
En silti ole varma, onko sekään paras vaihtoehto. Nuori saattaa joutua hankalaan
tilanteeseen: onko äidinkieli sama kuin kotona puhuttu kieli vai onko se jokin
muu? Entä mihin kategoriaan sijoittuvat ne nuoret, joilla vain toinen vanhemmista
on maahanmuuttajataustainen? Parasta olisi kysyä nuorilta itseltään.

Toivon kuitenkin, että vastaisuudessakin saan mahdollisuuksia tutkia muitakin
Suomessa asuvia yhteisöjä kuin etnisesti suomalaisia. Ehkä olisi aika, että
joku huomioisi myös etniset vähemmistöt maahanmuuttaneiden yhteisöjen
ohella.Rahapelaaminen koskettaa kuitenkin kaikkia Suomessa asuvia. Se on
varmasti tullut selväksi viime viikolla alkaneesta lehtikirjoittelusta koskien
ongelmallista rahapelaamista ja rahapelikulutusta. Rahapelejä on tarjolla
kaikkialla ja kaikille - etnisyyteen ja maahanmuuttajuuteen katsomatta.

Kannabiksen käytön laillistamiseen haetaan tukea rahapelialan sääntelystä

Ranskalainen ajatushautomo Terra Nova ehdottaa, että kannabis laillistettaisiin
Ranskassa ja sen myyntiä valvottaisiin samaan tapaan kuin internetin
rahapelitoimintaa. Ajatushautomo esitti laillistamista jo vuonna 2014, mutta koska
esitys ei ottanut tuulta purjeisiinsa, tukea on haettu ranskalaisen valvontaelimen
ARJELin toiminnasta. ARJEL (Autorité de régulation des jeux d'argent en ligne)
perustettiin vuonna 2010, kun Ranska avasi osittain rahapelimarkkinansa ja salli
ulkomaisten rahapeliyhtiöiden toiminnan internetissä luvanvaraisesti. Terra Nova
ehdottaa, että Ranskaan perustettaisiin samanlainen elin valvomaan
kannabismarkkoita, joista tehtäisiin lailliset.

Katsotaanpa ehdotusta tarkemmin. Miksi rahapelitoiminnan valvonnalla halutaan
perustella kannabiksen laillistamista? Yhteiseksi nimittäjäksi nousee yllättäen
kansanterveys. Sekä kannabis että rahapelit ovat riippuvuutta aiheuttavia tuotteita:
on siis parempi laillistaa kuin antaa laittoman myynnin rehottaa. Terra Novan
raportissa ranskalaiset maanviljelijät ja ulkomaiset yhtiöt saisivat
maatalousministeriön erityisluvalla viljellä kannabista. Viljelijät ja tuottajat
joutuisivat valvonnan alaisiksi, aivan kuten internetissä lisenssillä toimivat
rahapeliyhtiöt. Myynnistä vastaisivat valvontaelimen hyväksymät asiamiehet.
Terra Nova ehdottaa myyntipisteiksi tupakkakauppoja, apteekkeja ja uusia
erikoistuneita myymälöitä. Kannabiksen käyttö olisi kielletty työpaikoilla
(katetuilla ja suljetuilla alueilla), kuten tupakointikin.

Riippuvuuksien vertailu yhteismitallisina on hankalaa. Raportissa todetaankin, että
kannabis on tuotteena lähempänä tupakkaa kuin rahapelejä. Nuorten ranskalaisten
tupakoinnin todetaan vähentyneen ikärajan nostamisen jälkeen vuonna 2009 ja näin
oletetaan tapahtuvan myös laillistetun kannabiksen kohdalla. Kannabisaskeihin tulisi
terveyteen liittyviä varoituksia ja askien ulkoasu olisi neutraali. Terra Novan mukaan
valtio hyötyisi kannabisverosta ja hallitsisi kannabismarkkinoita.

Uskomattominta on lukea kannabistuotoista, joita Terra Nova ehdottaa käytettäviksi
yleishyödyllisiin tarkoituksiin. Osalla kannabistuotoista ylläpidettäisiin sosiaaliturvaa
ja osalla voisi taas hyödyntää alueita, jotka tarvitsevat kehittämistä ja panostusta
koulutukseen. Toisin sanoen kannabistuottoja käytettäisiin pahamaineisten
(lähiö)alueiden parantamiseen ja niiden asukkaiden hyvinvointiin. Sen sijaan, että
uudet sukupolvet päätyisivät huumekauppaan, heitä autettaisiin paremman elämän
syrjään kiinni kannabistuotoilla.

En ole huumetutkija, joten voin kommentoida ajatushautomon raportin antia vain
rahapelialan näkökulmasta. Kannabiksen ja rahapelien sääntelyn vertailu toisiinsa
tuntuu keinotekoiselta. Rahapelejä ei myydä pikkuruisissa askeissa, joissa on
varoittavia terveyteen liittyviä tekstejä tai ikäviä kuvia aivovaurioista tai sairaista
keuhkoista. Rahapelaamisesta on tullut osa länsimaista valtakulttuuria ja
rahapelejä markkinoidaan kaikin mahdollisin keinoin. Rahapelit eivät myöskään
aiheuta samalla tavalla ja samankaltaisia haittoja ja ongelmia kuin huumeet.
Ongelmapelaajaa ei välttämättä tunnista, vaikka hänet tapaisi töissä joka päivä.

Terra Novan raportti puolustaa kannabiksen laillistamista Ranskassa, mutta
argumentit myynnin lisenssoimisen puolesta jäävät heikoiksi. Ranska ei avannut
internetin rahapelimarkkinoitaan ulkomaisille toimijoille siksi, että rahapelaaminen
olisi ollut laitonta maassa tai internetissä. Ranskan päätös oli vastaus ulkomaisten
rahapeliyhtiöiden tarjontaan, aivan kuten yksinoikeusjärjestelmän ylläpitäminen
on sitä Suomessa. Rahapelipolitiikalla on eri säännöt kuin huumepolitiikalla.


Terra Novan kotisivu (ranskaksi):
www.tnova.fr

Cultural Altercations or Notes on Respect

What a day! The second conference day started with a beautiful
Pacific welcome. The Reverend referred to social problems in his sermon and related
them to the topic of the conference. The Papatoetoe choir was just amazing
- the hymns and the traditional dances were powerful and yet gracious. The drink
ceremony was new to me: every male representative was offered a drink of water
and they greeted the person who gave it in a ceremonial way. Imagine if there were
no traditions, no collective memories, where would we be?

Yesterday I wrote about cultural perspectives, but today I will blog about cultural
altercations. I could have done this two years ago when I attended the ICG 2014,
but I decided not to mention it. But I cannot stand bullying and latent intellectual
racism. New Zealand is a multicultural society with many ethnicities, cultures,
languages and ways of life. Every International Gambling Conference has a Maori
welcome, a Pacific welcome and an Asian welcome. During the past days I have seen
so many students of so many origins in the AUT campus area. So how it is possible
that some persons who represent education and research do not understand what the
respect of others mean.

While I was gathering my thoughts on this particular day, I remembered a
song from Kelis. An academic version of the chorus would be
something like this: "My research is better than yours, d...n right it is better
than yours. I can teach you, but I have to charge." I don't mind constructive criticism,
but I do mind researchers who depreciate their colleagues' work publicly and think
they are really clever. Laughing quite overtly at a fellow researcher who has a
heavy foreign accent is immature. But shouting is simply bullying: one speaker
was not fluent in English and he didn't understand the question
that someone asked him. Instead of repeating the question with easier
words, the person shouted his question in a very rude way like the speaker was
def and idiot. Europe is full of languages and dialects: when you know it, you
don't mind it.

Are altercations really necessary in conferences? Why stay in a session, if the
presentations are not interesting enough? Why treat a fellow researcher
with rudeness, when academic interaction should be about respect?
Instead of seeing bad research everywhere, why don't we engage in a debate
and decide after it who will teach the others?

Cultural Perspectives on Problem Gambling

Greetings from the International Gambling Conference held in Auckland! The first
conference day is over and I must say that not only the keynote speakers and the
other speakers gave me new ideas, but I also got a little bit emotional after having
listened to the life stories of problem gamblers and one concerned significant other.
The day started with welcoming speeches: I always look forward listening to Rangi
McLean, because even though I don't understand Maori, I feel the welcoming spirit.

Then it was time for cultural perspectives on problem gambling. Dr. Wong talked
about cultural beliefs and misinterpretations that he has dealt with during his career
as a counsellor. Individuals interpret religious texts and proverbs to justify their
gambling, but they misinterpret the initial meaning of the words and they forget
that it is possible to think otherwise. Ben Taufua represented the Pacific people
and made a powerful speech about the future of the Samoans. Research on problem
gambling should not be only about money games, gambling behaviors and harms
related to gambling. In the case of minorities, problem gambling should be
seen as a part of a larger social, cultural and political context, which reveals the
causes of migration, the current status of the minority as an ethnic group
and the impact of difference (e.g. discrimination, exclusion) on this group. Professor
Denise Wilson spoke about the challenges that Maoris encounter as
indigenous and referred to Laurie Morrison's research on problem gambling
among Maori women.

Dr. Darrell Manitowabi made an excellent presentation on indigenous
casinos and their meaning as a form of decolonization or self-government.
He emphasized that in the case of the Anishinaabeg communities (Canada),
people gambled (cf. the moccasin game, lacrosse) before they were colonized.
When Manitowabi was a child, people played bingo in churches (clearly
after the service). But the example of indigenous casinos indicated that
indigenous gambling is a "double-edged sword": casinos may become
a mechanism for socio-economic development, but they also generate
problem gambling issues in the communities.

The panelists of the Consumers' Voices were simply courageous. Their
life stories made me think how it is important to listen to problem gamblers
and their significant others, give them a voice in a panel or by doing
research. Statistics give us information of prevalence rates and estimates
on how many individuals are affected by gambling problems. Consumers
behind the statistics have personal experience of gambling and problem
gambling and they should be heard more often - not only by researchers,
but especially by politicians and representatives of organizations that
are funded by gambling companies.

The day ended with the screening of "Ka-ching! Pokie nation"
by LookingGlassPictures. Here is the trailer of the documentary:
www.youtube.com/watch?v=zhD9NzJsWps

The International Gambling Conference is one the best conferences
in the field. The high quality of the presentations, many interesting keynote
speakers and no representatives of the gambling industry around make the
ICG an event that attract researchers, experts and professionals from all
over the world.

Mitä sinä markkinoit vaatteillasi?

Meillä kotona muoti on usein extreme. Olen nähnyt viime vuosina kaikenlaisilla
kuvituksilla varustettuja vaatteita, kauhumuotia nuoruudestani ja ihan mitä
tahansa ihanaa siltä väliltä. Poikani ei ole muodin orja: hän on muodinluoja.
Näin ollen innostuin tietenkin suomalaiseen Makia-vaateyritykseen osuneesta
kritiikistä.

Makia loi Jazzo-nimisen t-paidan, jossa komeilee kuva vanhasta pajatsosta. Lisäksi
kuvan yläkulmassa on Makian logo ja erehdyttävästi Raha-automaattiyhdistyksen
vanhaa neliapila-logoa muistuttava merkki. Sittemmin Makia on joutunut
poistamaan t-paidan mallistostaan, koska rahapeliyhtiö ei salli muiden
markkinoida omia rahapelejään.

Ymmärrän kyllä ristiriidan markkinoinnin kannalta. Kuka haluaisi nähdä
oman valokuvansa tai tuotteensa jonkin toisen yrityksen nimissä ilman, että
siitä saa mitään hyötyä? Toisekseen ihan kaikkea ei saa mainostaa ihan
missä asussa tahansa. Silti vaatteilla markkinoidaan koko ajan ympäri
maailmaa esimerkiksi huumeita, seksiä ja alkoholia. Sananvapauden
nimissä kuka tahansa voi painattaa t-paitoihinsa mitä tahansa toisia ihmisiä
halventavia tekstejä ja kansainvälisiä käsimerkkejä. Puhumattakaan siitä,
kuinka paljon myydään ja ostetaan vaatteita, laukkuja, kenkiä tai huiveja,
joissa on huippumerkin logo, mutta täysin väärä alkuperä. Oikeastaan mikään
ei ole enää pyhää, eikä millään ole enää koskemattomuuden monopolia.
Mikä sitten tekee Jazzo-t-paidasta poikkeuksen?

Suomessa rahapelien markkinointi on säänneltyä. Veikkaus joutui
luopumaan rahapeliensä näkyvästä markkinoinnista ruokakauppojen
kassoilla, koska sen katsottiin olevan liiallista. Mainosrekvisiitta
sai lähteä, eikä veikkauspelejä saa enää aktiivisesti tarjota. T-paidan
tarinaan liittyy kuitenkin sama huoli kuin edellä mainittujen
rahapelien tapaukseen. Mitä jos paita innostaisi väärällä tavalla
jotakuta pelamaan rahapelejä? Mitä jos paita hehkuttaisi
rahapelaamista väärällä tavalla ja antaisi ihmisten luulla,
että rahapelaaminen on hienoa ja hauskaa?

Kuvitellaan fiktiivinen henkilö, joka kulkee päällänsä vaate,
jonka kuvitus viittaa uskontoon. Luulen, että kuva viestii
muille monia asioita vaatteen kantajan uskonnollisesta
suuntautumisesta aina uskon pilkkaan ja väärinkäyttöön.
Suurin osa ihmisistä ei ajattele mitään fiktiivisen henkilön
vaatetuksesta. Jos taas paidassa on pajatso, kuinka moni edes
tunnistaa rahapelikoneen Pohjoismaiden ulkopuolella? Eikö yhtä lailla
voisi järkyttyä vaatteista, joiden kankaat imitoivat Yhdysvaltojen
lippua?

Makian tarkoituksena oli tehdä kunniaa vanhalle pajatso-
pelille. Kuvitus olisi ehkä voinut onnistua paremmin, jos siinä
ei olisi ollut muuta logoa kuin Makian oma. Kotimaisilla
rahapeliyhtiöillä on arpajaislainsäädännön perusteella
yksinoikeus tarjoamiinsa rahapeleihin ja vain ne saavat
markkinoida rajoitetusti rahapelejään.

Markkinoinnin ja taiteen välillä on häilyvä raja.
Muoti taas voi tehdä mitä tahansa mistä tahansa - paitsi
Suomessa.

Makia kuvitti t-paidat pajatsolla (Ilta-Sanomat):
www.iltasanomat.fi/muoti-kauneus/art1444961963051.html

Peliskaba 2015 - Suunnittele Veikkaukselle nettiarpa

Sainpa erikoisen viestin Up Your Game -verkoston kautta. Vaikka
irtisanomisista uutisoidaan jatkuvasti, Suomessa on edelleen luottamusta
peliteollisuuteen ja sen mahdollisuuksiin niin kotimaassa kuin maailmalla.
Nyt myös rahapeliteollisuus on kiinnostunut nuorten suunnittelijoiden
osaamisesta ja innovatiivisista näkökulmista. Suunnittelukilpailu on
tietenkin K-18, kuten rahapelitkin Suomessa.

Onko tässä uusi trendi - pokeriammattilaisesta rahapelisuunnittelijaksi? Mihin raja
digitaalisten pelien ja rahapelien välillä katosi?

"Suunnittele Veikkaukselle uusi digitaalinen peli – pääpalkintona 7 500 euroa

Veikkaus ja Pelit-lehti järjestävät yhteistyössä pelisuun­nittelukilpailun. Ensi kertaa toteutettavan Peliskaba2015-kilpailun ideana on suunnitella Veikkaukselle uusi digitaalinen peli, nettiarpa, joka voitaisiin ottaa osaksi Veikkauksen pelivalikoimaa. Kilpailu on yksi Veikkauksen 75-juhlavuoden tempauksista.

-          Veikkaus on mukana mahdollistamassa monenlaista hyvää niin liikunnan, taiteen, tieteen kuin nuorisotyönkin saralla. Tämän lisäksi haluamme edistää suomalaista peliteollisuutta ja -kulttuuria. Mikä olisi parempaa kuin tarjota suomalaisille tilaisuus ideointiin ja pelialan opiskelijoille mahdollisuus niittää mainetta pelisuunnittelukilpailun muodossa. Tämä on ensimmäinen kerta, kun pelitalojen ulkopuolelta tuleva konsepti voi päästä osaksi Veikkauksen nettiarpavalikoimaa, sanoo liiketoimintajohtaja Heidi Ioannidou Veikkauksesta.

 Matala osallistumiskynnys

Kilpailuun voivat osallistua Suomessa asuvat vähintään 18-vuotiaat, joka eivät ole julkaisseet vielä yhtään peliä. Myös ryhmänä voi osallistua. Idean pelistä voi lähettää esimerkiksi PowerPoint-esityksenä, vide­ona, kynää ja paperia käyttäen, valmiiksi koo­datun pelin muodossa tai muulla kilpailijan keksimällä tavalla. Esityksessä tulee käydä ilmi pelin teema, visuaalisuus ja sen toiminta, milloin tai miten nettiarvan pelaaja voittaa ja häviää sekä missä ja millä laitteilla sitä pelataan.

Kilpailun pääpalkintona on 7 500 euroa, jonka lisäksi Veikkaus palkitsee viisi muuta osallistuvaa työtä erikoismaininnoin ja 500 euron palkinnoin eri kategorioissa.

Ehdotukset uudesta nettiarvasta tulee lähettää 30.9. mennessä osoitteeseen peliskaba2015@veikkaus.fi. Osallistujan on omistettava kaikki oikeudet lähettämäänsä konseptiin. Oikeudet konseptista siirtyvät Veikkaukselle.

 Kilpailu kaikille innokkaille

Veikkauksella on noin 40 erilaista nettiarpaa. Yrityksen nettiarvat ovat syntyneet Veikkauksen ja pienten suomalaisten animaatio- ja pelifirmojen sekä startupien käsissä. Veikkaus onkin yksi merkittävistä pelialan työllistäjistä. Vuositasolla yhtiö tuo leivän nettiarpojen pelisuunnittelun ja -kehityksen muodossa kymmenille pelintekijöille lähes miljoonan euron arvosta.

-          Kaikki nykyiset nettiarpamme ovat Veikkauksen ja suomalaisten yhteistyökumppaneidemme suunnittelemia ja toteuttamia. Siis suomalaisten tekemiä pelejä suomalaisille asiakkaille. Olemme tästä ylpeitä. Tämä kisa ei kuitenkaan ole suunnattu pelejä jo julkaisseille, vaan nyt haluamme tarjota tilaisuuden nimenomaan peliharrastelijoille tai vaan loistoidean esitteleville, sanoo Ioannidou.

Pelit-lehden päätoimittajan Tuija Lindénin mukaan pelisuunnittelun alalla harvemmin järjestetään kilpailuja. Peliskaba2015 on hieno pelinavaus Veikkaukselta. Se osoittaa halua olla tukemassa pelikulttuuria ja suomalaista peliteollisuutta, jota myös Pelit-lehti omalla työllään edistää, sanoo Lindén."

Pelit.fi -ilmoitus:

http://www.pelit.fi/2015/08/peliskaba-2015-kayntiin-voittajalle-7-500-euroa/

      

Kolikkopelit piiloon? Asiantuntijat A-studiossa

Syksy on hyvä aloittaa kolikkopeleillä. Kolikkopeleistä löytyy aina sanottavaa,
vaikka muuten rahapelaamisesta, rahapelitoiminnasta tai -politiikasta ei
tietäisi mitään. Jokainen tietää vähintään, että mummot pelaavat marketissa.
Miksi rahapeliautomaateilla pelaaminen nousee yhtäkkiä otsikoihin ja
sitä jopa käsitellään ajankohtaisia asioita ruotivassa A-studiossa heti SOTE-
asioiden jälkeen?

Kun tarvitaan tietoa suomalaisten rahapelaamisesta, turvaudutaan
asiantuntijoihin. Tieto on toki valtaa, mutta onneksi hiljaista tietoa omaavat
myös kokemusasiantuntijat. Olen jo vuosia toivonut, että jonain päivänä
saisin istua yleisön joukossa kuuntelemassa heitä. Esimerkiksi
Uudessa-Seelannissa järjestettävässä rahapelikonferenssissa
ongelmapelaajat ja heidän läheisensä ovat tervetulleita kertomaan
elämäntarinansa. Viime vuonna toiveeni toteutui, kun Hanna suostui
kertomaan omien kokemustensa perusteella ongelmapelaamisesta
"Kohti kestävää politiikkaa ja toimintaa?" -seminaarissa. Kokemusten
arvoa ei voi vähätellä, sillä niiden perusteella voidaan luoda uusia
näkökulmia esimerkiksi rahapeliongelmiin puuttumisen tapohihin.
Kokemusasiantuntijat muistuttavat inhimillisyydestä, jota ei
välttämättä löydy numeroista tai muista asiantuntevista puheenvuoroista.

Kolikkopeleistä kutsuttiin puhumaan myös kansliapäällikkö Päivi
Nerg. Kun toimittaja kysyi häneltä rahapeliautomaattien sijoittamisesta
muualle kuin nykyisille paikoilleen, Nerg ehdotti
kompromissia. Koneita ei sijoitettaisi erityisiin pelisaleihin, mutta
erilleen. Hajasijoittamisen puolesta vaikutti puhuvan RAY:n
liiketoimintajohtaja Timo Kiiskinen, jonka mielestä parempi
vaihtoehto on pitää kolikkopelaaminen näkyvillä, kaikkien silmien
alla, kuin piilossa ja silmistä pois.

Kalevi Laine, toinen haastelluista kokemusasiantuntijoista, oli sitä
mieltä, että valtion tulisi kustantaa ne palvelut, joita tuottavat
yleishyödylliset järjestöt. Yleensä tällainen mielipide tai ehdotus
tyrmätään vetoamalla verotuksen kiristymiseen. Kalevi oli jo
päässyt irti ongelmapelaamisesta, mutta 30 vuotta pelannut
Pete pelasi edelleen kaiken irtoavan rahan. Kalevi pystyi
näkemään suuremman kuvion, jonka suomalainen rahapelijärjestelmä
on muodostanut tähän mennessä.

Uutta uljasta rahapeliyhtiötä perustettaessa kannattaisi kutsua
kokemusasiantuntijoita keskustelemaan. He voisivat kertoa mielipiteensä
niin hajasijoituksesta kuin rahapelien koukuttavuudesta. Ongelmapelaajat eivät
katoa maan alle, vaikka rahapeliongelmaa pyrittäisiin
suitsimaan paremmalla sääntelyllä, tiukemmalla ohjauksella
tai rekisteröityneellä pelaamisella. Tarvitaan vastuullisempi
rahapelijärjestelmä, jossa vastuullisuus koskee jokaista aina
pelipaikan pitäjästä lainsäätäjään. Tutkijoista puhumattakaan.

Samat teemat ("crack cocaine of gambling", hedelmäpelit)
toistuvat ajankohtaisina vuodesta toiseen, mutta auttaako pelkkä
asiantuntijuus purkamaan ongelmallisen rahapelaamisen
vyyhtiä? Ehkä olisi aika puhua asioista niiden oikeilla nimillä
erilaisia näkökulmia edustavien asiantuntijoiden kesken.

A-studio 31.8.2015:
areena.yle.fi/1-2446890?autoplay=true