keskiviikko 10. helmikuuta 2016

Cultural Perspectives on Problem Gambling

Greetings from the International Gambling Conference held in Auckland! The first
conference day is over and I must say that not only the keynote speakers and the
other speakers gave me new ideas, but I also got a little bit emotional after having
listened to the life stories of problem gamblers and one concerned significant other.
The day started with welcoming speeches: I always look forward listening to Rangi
McLean, because even though I don't understand Maori, I feel the welcoming spirit.

Then it was time for cultural perspectives on problem gambling. Dr. Wong talked
about cultural beliefs and misinterpretations that he has dealt with during his career
as a counsellor. Individuals interpret religious texts and proverbs to justify their
gambling, but they misinterpret the initial meaning of the words and they forget
that it is possible to think otherwise. Ben Taufua represented the Pacific people
and made a powerful speech about the future of the Samoans. Research on problem
gambling should not be only about money games, gambling behaviors and harms
related to gambling. In the case of minorities, problem gambling should be
seen as a part of a larger social, cultural and political context, which reveals the
causes of migration, the current status of the minority as an ethnic group
and the impact of difference (e.g. discrimination, exclusion) on this group. Professor
Denise Wilson spoke about the challenges that Maoris encounter as
indigenous and referred to Laurie Morrison's research on problem gambling
among Maori women.

Dr. Darrell Manitowabi made an excellent presentation on indigenous
casinos and their meaning as a form of decolonization or self-government.
He emphasized that in the case of the Anishinaabeg communities (Canada),
people gambled (cf. the moccasin game, lacrosse) before they were colonized.
When Manitowabi was a child, people played bingo in churches (clearly
after the service). But the example of indigenous casinos indicated that
indigenous gambling is a "double-edged sword": casinos may become
a mechanism for socio-economic development, but they also generate
problem gambling issues in the communities.

The panelists of the Consumers' Voices were simply courageous. Their
life stories made me think how it is important to listen to problem gamblers
and their significant others, give them a voice in a panel or by doing
research. Statistics give us information of prevalence rates and estimates
on how many individuals are affected by gambling problems. Consumers
behind the statistics have personal experience of gambling and problem
gambling and they should be heard more often - not only by researchers,
but especially by politicians and representatives of organizations that
are funded by gambling companies.

The day ended with the screening of "Ka-ching! Pokie nation"
by LookingGlassPictures. Here is the trailer of the documentary:
www.youtube.com/watch?v=zhD9NzJsWps

The International Gambling Conference is one the best conferences
in the field. The high quality of the presentations, many interesting keynote
speakers and no representatives of the gambling industry around make the
ICG an event that attract researchers, experts and professionals from all
over the world.

sunnuntai 18. lokakuuta 2015

Mitä sinä markkinoit vaatteillasi?

Meillä kotona muoti on usein extreme. Olen nähnyt viime vuosina kaikenlaisilla
kuvituksilla varustettuja vaatteita, kauhumuotia nuoruudestani ja ihan mitä
tahansa ihanaa siltä väliltä. Poikani ei ole muodin orja: hän on muodinluoja.
Näin ollen innostuin tietenkin suomalaiseen Makia-vaateyritykseen osuneesta
kritiikistä.

Makia loi Jazzo-nimisen t-paidan, jossa komeilee kuva vanhasta pajatsosta. Lisäksi
kuvan yläkulmassa on Makian logo ja erehdyttävästi Raha-automaattiyhdistyksen
vanhaa neliapila-logoa muistuttava merkki. Sittemmin Makia on joutunut
poistamaan t-paidan mallistostaan, koska rahapeliyhtiö ei salli muiden
markkinoida omia rahapelejään.

Ymmärrän kyllä ristiriidan markkinoinnin kannalta. Kuka haluaisi nähdä
oman valokuvansa tai tuotteensa jonkin toisen yrityksen nimissä ilman, että
siitä saa mitään hyötyä? Toisekseen ihan kaikkea ei saa mainostaa ihan
missä asussa tahansa. Silti vaatteilla markkinoidaan koko ajan ympäri
maailmaa esimerkiksi huumeita, seksiä ja alkoholia. Sananvapauden
nimissä kuka tahansa voi painattaa t-paitoihinsa mitä tahansa toisia ihmisiä
halventavia tekstejä ja kansainvälisiä käsimerkkejä. Puhumattakaan siitä,
kuinka paljon myydään ja ostetaan vaatteita, laukkuja, kenkiä tai huiveja,
joissa on huippumerkin logo, mutta täysin väärä alkuperä. Oikeastaan mikään
ei ole enää pyhää, eikä millään ole enää koskemattomuuden monopolia.
Mikä sitten tekee Jazzo-t-paidasta poikkeuksen?

Suomessa rahapelien markkinointi on säänneltyä. Veikkaus joutui
luopumaan rahapeliensä näkyvästä markkinoinnista ruokakauppojen
kassoilla, koska sen katsottiin olevan liiallista. Mainosrekvisiitta
sai lähteä, eikä veikkauspelejä saa enää aktiivisesti tarjota. T-paidan
tarinaan liittyy kuitenkin sama huoli kuin edellä mainittujen
rahapelien tapaukseen. Mitä jos paita innostaisi väärällä tavalla
jotakuta pelamaan rahapelejä? Mitä jos paita hehkuttaisi
rahapelaamista väärällä tavalla ja antaisi ihmisten luulla,
että rahapelaaminen on hienoa ja hauskaa?

Kuvitellaan fiktiivinen henkilö, joka kulkee päällänsä vaate,
jonka kuvitus viittaa uskontoon. Luulen, että kuva viestii
muille monia asioita vaatteen kantajan uskonnollisesta
suuntautumisesta aina uskon pilkkaan ja väärinkäyttöön.
Suurin osa ihmisistä ei ajattele mitään fiktiivisen henkilön
vaatetuksesta. Jos taas paidassa on pajatso, kuinka moni edes
tunnistaa rahapelikoneen Pohjoismaiden ulkopuolella? Eikö yhtä lailla
voisi järkyttyä vaatteista, joiden kankaat imitoivat Yhdysvaltojen
lippua?

Makian tarkoituksena oli tehdä kunniaa vanhalle pajatso-
pelille. Kuvitus olisi ehkä voinut onnistua paremmin, jos siinä
ei olisi ollut muuta logoa kuin Makian oma. Kotimaisilla
rahapeliyhtiöillä on arpajaislainsäädännön perusteella
yksinoikeus tarjoamiinsa rahapeleihin ja vain ne saavat
markkinoida rajoitetusti rahapelejään.

Markkinoinnin ja taiteen välillä on häilyvä raja.
Muoti taas voi tehdä mitä tahansa mistä tahansa - paitsi
Suomessa.

Makia kuvitti t-paidat pajatsolla (Ilta-Sanomat):
www.iltasanomat.fi/muoti-kauneus/art1444961963051.html

torstai 3. syyskuuta 2015

Peliskaba 2015 - Suunnittele Veikkaukselle nettiarpa

Sainpa erikoisen viestin Up Your Game -verkoston kautta. Vaikka
irtisanomisista uutisoidaan jatkuvasti, Suomessa on edelleen luottamusta
peliteollisuuteen ja sen mahdollisuuksiin niin kotimaassa kuin maailmalla.
Nyt myös rahapeliteollisuus on kiinnostunut nuorten suunnittelijoiden
osaamisesta ja innovatiivisista näkökulmista. Suunnittelukilpailu on
tietenkin K-18, kuten rahapelitkin Suomessa.

Onko tässä uusi trendi - pokeriammattilaisesta rahapelisuunnittelijaksi? Mihin raja
digitaalisten pelien ja rahapelien välillä katosi?

"Suunnittele Veikkaukselle uusi digitaalinen peli – pääpalkintona 7 500 euroa
Veikkaus ja Pelit-lehti järjestävät yhteistyössä pelisuun­nittelukilpailun. Ensi kertaa toteutettavan Peliskaba2015-kilpailun ideana on suunnitella Veikkaukselle uusi digitaalinen peli, nettiarpa, joka voitaisiin ottaa osaksi Veikkauksen pelivalikoimaa. Kilpailu on yksi Veikkauksen 75-juhlavuoden tempauksista.
-          Veikkaus on mukana mahdollistamassa monenlaista hyvää niin liikunnan, taiteen, tieteen kuin nuorisotyönkin saralla. Tämän lisäksi haluamme edistää suomalaista peliteollisuutta ja -kulttuuria. Mikä olisi parempaa kuin tarjota suomalaisille tilaisuus ideointiin ja pelialan opiskelijoille mahdollisuus niittää mainetta pelisuunnittelukilpailun muodossa. Tämä on ensimmäinen kerta, kun pelitalojen ulkopuolelta tuleva konsepti voi päästä osaksi Veikkauksen nettiarpavalikoimaa, sanoo liiketoimintajohtaja Heidi Ioannidou Veikkauksesta.
 Matala osallistumiskynnys
Kilpailuun voivat osallistua Suomessa asuvat vähintään 18-vuotiaat, joka eivät ole julkaisseet vielä yhtään peliä. Myös ryhmänä voi osallistua. Idean pelistä voi lähettää esimerkiksi PowerPoint-esityksenä, vide­ona, kynää ja paperia käyttäen, valmiiksi koo­datun pelin muodossa tai muulla kilpailijan keksimällä tavalla. Esityksessä tulee käydä ilmi pelin teema, visuaalisuus ja sen toiminta, milloin tai miten nettiarvan pelaaja voittaa ja häviää sekä missä ja millä laitteilla sitä pelataan.
Kilpailun pääpalkintona on 7 500 euroa, jonka lisäksi Veikkaus palkitsee viisi muuta osallistuvaa työtä erikoismaininnoin ja 500 euron palkinnoin eri kategorioissa.
Ehdotukset uudesta nettiarvasta tulee lähettää 30.9. mennessä osoitteeseen peliskaba2015@veikkaus.fi. Osallistujan on omistettava kaikki oikeudet lähettämäänsä konseptiin. Oikeudet konseptista siirtyvät Veikkaukselle.
 Kilpailu kaikille innokkaille
Veikkauksella on noin 40 erilaista nettiarpaa. Yrityksen nettiarvat ovat syntyneet Veikkauksen ja pienten suomalaisten animaatio- ja pelifirmojen sekä startupien käsissä. Veikkaus onkin yksi merkittävistä pelialan työllistäjistä. Vuositasolla yhtiö tuo leivän nettiarpojen pelisuunnittelun ja -kehityksen muodossa kymmenille pelintekijöille lähes miljoonan euron arvosta.
-          Kaikki nykyiset nettiarpamme ovat Veikkauksen ja suomalaisten yhteistyökumppaneidemme suunnittelemia ja toteuttamia. Siis suomalaisten tekemiä pelejä suomalaisille asiakkaille. Olemme tästä ylpeitä. Tämä kisa ei kuitenkaan ole suunnattu pelejä jo julkaisseille, vaan nyt haluamme tarjota tilaisuuden nimenomaan peliharrastelijoille tai vaan loistoidean esitteleville, sanoo Ioannidou.
Pelit-lehden päätoimittajan Tuija Lindénin mukaan pelisuunnittelun alalla harvemmin järjestetään kilpailuja. Peliskaba2015 on hieno pelinavaus Veikkaukselta. Se osoittaa halua olla tukemassa pelikulttuuria ja suomalaista peliteollisuutta, jota myös Pelit-lehti omalla työllään edistää, sanoo Lindén."

Pelit.fi -ilmoitus:
      


maanantai 31. elokuuta 2015

Kolikkopelit piiloon? Asiantuntijat A-studiossa

Syksy on hyvä aloittaa kolikkopeleillä. Kolikkopeleistä löytyy aina sanottavaa,
vaikka muuten rahapelaamisesta, rahapelitoiminnasta tai -politiikasta ei
tietäisi mitään. Jokainen tietää vähintään, että mummot pelaavat marketissa.
Miksi rahapeliautomaateilla pelaaminen nousee yhtäkkiä otsikoihin ja
sitä jopa käsitellään ajankohtaisia asioita ruotivassa A-studiossa heti SOTE-
asioiden jälkeen?

Kun tarvitaan tietoa suomalaisten rahapelaamisesta, turvaudutaan
asiantuntijoihin. Tieto on toki valtaa, mutta onneksi hiljaista tietoa omaavat
myös kokemusasiantuntijat. Olen jo vuosia toivonut, että jonain päivänä
saisin istua yleisön joukossa kuuntelemassa heitä. Esimerkiksi
Uudessa-Seelannissa järjestettävässä rahapelikonferenssissa
ongelmapelaajat ja heidän läheisensä ovat tervetulleita kertomaan
elämäntarinansa. Viime vuonna toiveeni toteutui, kun Hanna suostui
kertomaan omien kokemustensa perusteella ongelmapelaamisesta
"Kohti kestävää politiikkaa ja toimintaa?" -seminaarissa. Kokemusten
arvoa ei voi vähätellä, sillä niiden perusteella voidaan luoda uusia
näkökulmia esimerkiksi rahapeliongelmiin puuttumisen tapohihin.
Kokemusasiantuntijat muistuttavat inhimillisyydestä, jota ei
välttämättä löydy numeroista tai muista asiantuntevista puheenvuoroista.

Kolikkopeleistä kutsuttiin puhumaan myös kansliapäällikkö Päivi
Nerg. Kun toimittaja kysyi häneltä rahapeliautomaattien sijoittamisesta
muualle kuin nykyisille paikoilleen, Nerg ehdotti
kompromissia. Koneita ei sijoitettaisi erityisiin pelisaleihin, mutta
erilleen. Hajasijoittamisen puolesta vaikutti puhuvan RAY:n
liiketoimintajohtaja Timo Kiiskinen, jonka mielestä parempi
vaihtoehto on pitää kolikkopelaaminen näkyvillä, kaikkien silmien
alla, kuin piilossa ja silmistä pois.

Kalevi Laine, toinen haastelluista kokemusasiantuntijoista, oli sitä
mieltä, että valtion tulisi kustantaa ne palvelut, joita tuottavat
yleishyödylliset järjestöt. Yleensä tällainen mielipide tai ehdotus
tyrmätään vetoamalla verotuksen kiristymiseen. Kalevi oli jo
päässyt irti ongelmapelaamisesta, mutta 30 vuotta pelannut
Pete pelasi edelleen kaiken irtoavan rahan. Kalevi pystyi
näkemään suuremman kuvion, jonka suomalainen rahapelijärjestelmä
on muodostanut tähän mennessä.

Uutta uljasta rahapeliyhtiötä perustettaessa kannattaisi kutsua
kokemusasiantuntijoita keskustelemaan. He voisivat kertoa mielipiteensä
niin hajasijoituksesta kuin rahapelien koukuttavuudesta. Ongelmapelaajat eivät
katoa maan alle, vaikka rahapeliongelmaa pyrittäisiin
suitsimaan paremmalla sääntelyllä, tiukemmalla ohjauksella
tai rekisteröityneellä pelaamisella. Tarvitaan vastuullisempi
rahapelijärjestelmä, jossa vastuullisuus koskee jokaista aina
pelipaikan pitäjästä lainsäätäjään. Tutkijoista puhumattakaan.

Samat teemat ("crack cocaine of gambling", hedelmäpelit)
toistuvat ajankohtaisina vuodesta toiseen, mutta auttaako pelkkä
asiantuntijuus purkamaan ongelmallisen rahapelaamisen
vyyhtiä? Ehkä olisi aika puhua asioista niiden oikeilla nimillä
erilaisia näkökulmia edustavien asiantuntijoiden kesken.

A-studio 31.8.2015:
areena.yle.fi/1-2446890?autoplay=true



lauantai 20. kesäkuuta 2015

Rahapeliareenalla Vermossa 17.6.2015

Rahapeliareena järjestettiin tänä vuonna Vermossa. Kyseessä on kutsuseminaari,
jossa keskustella ja väitellään rahapelitoiminnasta ja -politiikasta kotimaisten
rahapeliyhtiöiden johdolla. Tällä kertaa tilaisuuden järjesti Fintoto Oy.
Rahapeliareena käynnistyi puheenvuoroilla, jonka jälkeen alkoi paneelikeskustelu.
Kuinka tärkeää onkaan valita oikein sekä puhujat että panelistit, jotta keskustelussa
säilyy jännite!

Tilaisuuden keskiössä oli tietenkin suomalainen yksinoikeusjärjestelmä. Siihen
viitattiin puheenvuoroissa niin kotimaisten rahapeliyhtiöiden yhdistämisellä
kuin paneelissa yksinoikeusjärjestelmän purkamisella. Yhdistämishankkeen
on tarkoitus edetä uuden hallituksen myötä, jotta uusi valtion omistusohjauksessa
oleva rahapeliyhtiö voisi aloittaa toimintansa 1.1.2017. Lisäksi keskusteltiin
rahapelien markkinoinnista, josta media on ollut yllättävän kiinnostunut.

Erityisen mielenkiintoiset puheenvuorot rahapelijärjestelmän nykytilasta ja
rahapeliyhtiöiden haasteista pitivät kansliapäällikkö Päivi Nerg (SM) ja
toimitusjohtaja Pertti Koskenniemi (Fintoto Oy). Maaliskussa ilmestyneen
rahapelijärjestelmän vaihtoehtoisia ratkaisumalleja puivan selvityksen
jälkeen on ilmestynyt hevosalan tulevaisuuden turvaamiseen yhden
toimijan mallissa pureutuva raportti. Vaikutti siltä, että
paino puheenvuoroissa siirtyi kansainväliseen toimintaympäristöön
yksinoikeusjärjestelmän ylläpidon sijaan. Kilpailu rahapelaajista on
kovaa, niin Suomessa kuin maailmalla.

Jo joitain vuosia sitten Jyrki Kasvi järjesti keskustelutilaisuuden
Pikkuparlamentissa. Keskustelemassa rahapelitoiminnasta
olivat muun muassa PAFin ja Unibetin edustajat. En enää muista,
mikä oli tilaisuuden pääteema, mutta keskustelussa oli jotain samaa kuin
Rahapeliareenalla. Edelleen keskustellaan siitä, mikä olisi
ulkomaisten rahapeliyhtiöiden panos suomalaiseen yhteiseen
hyvään, jos Suomeen tulisi lisenssijärjestelmä. Toki
Rahapeliareenalla käsiteltiin myös suomalaisten rahapelaamista
ulkomaille, mikä merkitsee vähemmän rahapelituottoja
suomalaisille edunsaajille.

Toisaalta, kuten Pertti Koskenniemi muistutti, ranskalainen
PMU-hevospeliyhtiö lisäsi toimintaansa urheiluvedonlyönnin
ja pokerin lisenssijärjestelmän myötä. Tässä saattaisi olla
yksi keino rahapeliyhtiöille tavoitella uusia markkinoita
ulkomailla. Tuleeko tällaista tapahtumaan yhden toimijan
mallissa?

Usein äänessä oli Unibetin lakimies Marja Boman, joka
toi keskusteluun lisenssien mahdollisuuden ja puhui myös
yleishyödyllisyyden teemasta ulkomaisten rahapeliyhtiöiden
näkökulmasta. Kontribuutio yleishyödyllisiin
tarkoituksiin kerättäisiin verotuksen kautta. Kysymys
mahdollisesta verotusprosentista jäi arvailuksi, koska Suomi
ei ole siirtymässä lisenssijärjestelmään.

Arpajaishallintopäällikö Jouni Laiho loi lisää jännitettä
yksinoikeusjärjestelmän edustajien ja sitä kritisoivien välille
viittaamalla laittomaan rahapelitoimintaan. Laittomuuden
käsitettä vastutettiin, sillä onhan esimerkiksi Unibet
listattu Tukholman pörssissä. Niin kutsuttua laitonta
rahapelitoimintaa verrattiin myös rikolliseen toimintaan,
koska laittomalla rahapeliyhtiöllä ei ole toimilupaa Suomessa.

Asetelman olivat valmiit räjäyttämään Susanna Koski (kok.) ja
Aleksi Valavuori. Heille yksinoikeusjärjestelmä ei ole ainoa
optio, koska Suomella voisi olla muitakin kilpailuvaltteja kuin
rahan kerääminen. Rahapelejä voisi tarjota muillekin kuin
suomalaisille (meitähän on vain viisi miljoonaa), ja järjestelmän ulkopuoliset
toimijat voisivat sijoittaa Suomeen. Pankin räjäytti Jorma
Vuoksenmaa, joka ehdotti 49 prosentin osuuksien myyntiä
kotimaisista rahapeliyhtiöistä sijoittajille.

Ongelmapelaajat ja rahapelihaittojen ehkäisy jäivät tällä kertaa hieman
sivujuonen asemaan. Erityisesti edunsaajille tuotot ("suotuisa sivuseuraus") olivat
tärkeitä. Ehkä Rahapeliareena ei ole se paikka, jossa pohdittaisiin ääneen keinoja,
joilla voitaisiin vähentää ongelmallista rahapelaamista. Sen sijaan
se on foorumi, jossa erilaiset näkemykset ja eriävät mielipiteet
tulevat kuulluiksi. Puhujien ja yleisön välille ei niinkään
syntynyt vuoropuhelua saati väittelyä, koska keskusteluun
osallistuivat enimmäkseen kommenttipuheenvuoron pitäjät.

Rahapeliareena loi kuitenkin vahvan tunteen siitä, että asioita ollaan
viemässä eteenpäin. Aikataulu saattaa venyä, mutta tällä
hetkellä yhden rahapeliyhtiön malli vaikuttaa olevan
paras ratkaisu yksinoikeusjärjestelmän kannalta. Suomi
liputtaa jatkossakin yksinoikeuden puolesta.

Jos ette usko, katsokaa itse:

Rahapeliareena 2015 (Vermon ravirata):
https://www.youtube.com/watch?v=GRUqZhK1Q0Y

tiistai 9. kesäkuuta 2015

Veikkauspelien markkinointi vähenee

Työpaikan viereisessä Alepassa karnevalistinen tunnelma on kadonnut
tyystiin. Olisin halunnut ottaa kuvan kassoista juuri tänä maanantaina,
mutta koko rekvisiitta (ilmapallot, serpentiinit, pelitarjoukset hihnalla ja
kassalla) oli kadonnut. Nurkassa rahapeliautomaatin vieressä nökötti
yksinäinen mainostaulu. Alepa arkipäiväistyi kuin taikaiskusta.

Toisessa lähikaupassa veikkauspelien mainonta on ollut maltillisempaa.
Joskus kassatyöntekijä on kysynyt, haluaisinko lotota. En kiusaantunut
enkä häiriintynyt kysymyksestä. Kaupan ulkopuolella on mainoskyltti,
jossa kerrotaan koko viikon jättipoteista. Rahapeliautomaateilla on
aina joku pelaamassa, sillä niitä ei tarvitse erikseen mainostaa.

Veikkauspelien markkinointi on tähän mennessä vaihdellut kaupan
ja kauppaketjun mukaan. Rahapelit ovat kassojen tai asiakaspalvelupisteen
tuntumassa. Kioskeilla rahapelit on jaettu tasaisesti
joka puolelle, jotta kokemuksesta tulisi mahdollisimman rento
ja pelaamisesta helppoa. Kolmen kuukauden markkinointikielto
puree nyt kaikkiin myyntipisteisiin samalla tavalla riippumatta
siitä, kuinka rahapelejä on mainostettu tai markkinoitu asiakkaille.

Vaikuttaa siltä, että Suomessa on tapahtumassa sekä sosiaalinen
että kulttuurinen muutos, jonka myötä kansalaisten suhdetta
rahapelaamiseen halutaan muuttaa. Jos ajatellaan, mitä on tapahtunut
viime vuosina, erityisesti ikärajojen yhtenäistäminen antoi uuden
suunnan suomalaiselle rahapelikulttuurille. Rahapelaaminen
ei ollutkaan enää harmiton koko perhettä yhdistävä harrastus, kuten
aiemmin luultiin. Nyt markkinointikiellon myötä rahapelaamisen määritelmä
selkeytyy: koko väestöä on suojeltava rahapelaamiseen
liittyviltä riskeiltä ja haitoilta.

Markkinoinnin rajoittaminen voi myös tarkoittaa, että rahapelit
menevät heikommin kaupaksi. Jos taas rahapelituotot vähenevät,
edunsaajien asema heikentyy. Kun viime vuoden lopulla
alkoi uuden rahapelijärjestelmän uumoilu, yleishyödyllisyyden
teema ylitti uutiskynnyksen. Aiemmin rahapelien ikärajojen
yhtenäistäminen herätti keskustelua rahapelituottojen menettämisestä.

Rahapelien näkyvissä pitäminen muistuttaa joka hetki
mahdollisuudesta pelata. Rahapelit eivät tarvitse
alennusmyyntejä eivätkä happy houreja mennäkseen kaupaksi.
Niille, joiden on vaikea hallita rahapelaamistaan, ja jotka
haluavat lopettaa rahapelien pelaamisen, kaupassa käynti
voi olla vaikeaa. Rahapelien tarjoaminen kassoilla voi tuntua
ikävältä ja loukkaavalta.

Markkinointikieltoa vielä suurempi (tai visaisempi) ongelma on
ikärajavalvonta. Vaikka kaikki mainoskyltit vietäisiin
varastoon ja kaikki raha-arvat palautettaisiin niille
varattuun kansioon omille paikoilleen, rahapelaamisen
valvonta ontuu edelleen monessa toimipisteessä. Tässä
joitain esimerkkejä: 1) Pieni lapsi istuu kaupan ostoskärryissä
ja hakkaa rahapeliautomaatin nappuloita. Isä seisoo
vieressä ja odottaa äitiä. Isällä on tylsää, mutta
lapsella on tekemistä. 2) Äiti pelaa raha-automaattipeliä
ja ala-asteikäiset tytöt seuraavat pelin kulkua. Kaikilla
on tekemistä, eikä pelaamiseen puututa. Mitä vähemmän ruokakaupoissa on
tilaa esimerkiksi rahapeliautomaateille (esimerkiksi pakettiautomaattien
takia), sitä nopeammin luovutaan lattiassa olleesta ikärajamerkinnästä.
Vanhempien pelaamiseen lasten seurassa ei puutu
kukaan.

Joka paikassa irtisanotaan. Kuinka voidaan siis olettaa,
että henkilökunta jaksaa oman työnsä ohella sekä
myydä rahapelejä että valvoa rahapelaamista? Toivoisin, että
markkinoinnin rajoittamisen jälkeen Suomessa alkaa
kampanjoinnin aika. Nyt kun ikärajat ovat tulleet selviksi
nuoremmille kansalaisille, on aika kertoa vanhemmille,
mitä kaikkea ikärajojen noudattamiseen kuuluu. Mainonta on
varmasti hyvä keino valmistaa uusia rahapelaajien sukupolvia, mutta
vastuu tulisi jakaa kaikkien kesken. Pelkkä 18+ -merkki ei pysäytä ketään,
eikä se myöskään estä pelaamasta alaikäisten läsnäollessa.


Pelaajat lottomainonnan kiellosta (HS 4.6.2015):
http://www.hs.fi/kotimaa/a1433384715934

Poliisihallitus haluaa kieltää Veikkausta mainostamasta
rahapelejään kaupoissa ja kioskeilla:
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1433415928519.html



sunnuntai 5. huhtikuuta 2015

No News Is Good News?

Only a few weeks ago RAY announced that it will reconsider where the
second casino should be placed. As you know, the second casino was to
be opened at the Finnish-Russian border, but RAY withdrew from the
project. There must be many reasons why this project was not
completed, but it relied too heavily on the Russian tourism like many
other businesses in the area. Perhaps the next casino should be
opened in Lapland, which is a multinational tourist destination?

Then the Finnish Ministry of Interior published an account of possible
alternative models of the current gambling monopoly system. Last December the
merge of the three national gambling companies was a hot topic in the
media. The appointed working group pondering on the future of the gambling
monopoly system was unanimous in their suggestion that the system needs to
be developed further. The working group also suggested that all the national
gambling companies should merge into one gambling company or at least two
of them should form a company together (RAY and Veikkaus).

In the border casino case, Finland's geographical position and the
expansion of Russian tourism influenced the decision to open
a casino in the Eastern Finland. Although Finland suffered from
the economic recession like many other European countries, it was
the weakening of the value of the Russian ruble that hit the most
Finnish companies in Russia and those trading with Russian partners.

The future of the gambling monopoly system has troubled
policymakers since Finland decided to apply for the EU
membership. Twenty years later, policymakers still believe in a
powerful monopoly system without considering other alternative
models. On the other hand, the foreign gambling companies are
not the major threat to Finland, but the growing money flow abroad.

So, no news is good news? I disagree. Harm minimization and prevention
of gambling harms are the main tasks of the Finnish gambling policy.
Yet sometimes it is hard to understand what harm minimization truly
means. I have noticed that in the smallest grocery stores the age limit
is let known in the bottom of the slot machines. Before it was made
clear by a colored tape that marked the area for gambling. Lottery
games are advertised non stop on the conveyor belt of the checkout
counters in addition to the display of lottery games and scratch cards.
If a person has a problem with gambling and s/he tries to stop it, is it
even possible when gambling machines and money games are
available almost everywhere?

Referring to harm minimization is not enough when age limits
are not respected and money games are advertised increasingly.
Not long ago I went to a kiosk where the owner almost forced
an elderly woman to buy scratch cards. The elderly woman seemed
unable to understand what she was purchasing. Also many young
cashiers are unable to control slot machine playing when parents
gamble in the presence of their children. Perhaps it is time to
reconsider the placement of gambling machines and money games
in specific gambling venues where underage supporters are
not welcome.

Before the new age limit reached slot machines (summer 2011):
http://www.uutisvuoksi.fi/Uutiset/2011/06/23/Alaikäisten%20rahapelaamiselle%20tulee%20nyt%20totaalikielto/2011511509020/17

Cashiers should remind underage players of the new age limits (fall 2012):
http://www.hs.fi/kotimaa/a1305600344326

Underage children are not welcome in gambling venues (summer 2011):
http://www.kymensanomat.fi/Online/2011/07/01/Alaikäisten%20raha-automaattipelaaminen%20loppuu%20nyt%20kaikkialla/2011311569634/4