No News Is Good News?

Only a few weeks ago RAY announced that it will reconsider where the
second casino should be placed. As you know, the second casino was to
be opened at the Finnish-Russian border, but RAY withdrew from the
project. There must be many reasons why this project was not
completed, but it relied too heavily on the Russian tourism like many
other businesses in the area. Perhaps the next casino should be
opened in Lapland, which is a multinational tourist destination?

Then the Finnish Ministry of Interior published an account of possible
alternative models of the current gambling monopoly system. Last December the
merge of the three national gambling companies was a hot topic in the
media. The appointed working group pondering on the future of the gambling
monopoly system was unanimous in their suggestion that the system needs to
be developed further. The working group also suggested that all the national
gambling companies should merge into one gambling company or at least two
of them should form a company together (RAY and Veikkaus).

In the border casino case, Finland's geographical position and the
expansion of Russian tourism influenced the decision to open
a casino in the Eastern Finland. Although Finland suffered from
the economic recession like many other European countries, it was
the weakening of the value of the Russian ruble that hit the most
Finnish companies in Russia and those trading with Russian partners.

The future of the gambling monopoly system has troubled
policymakers since Finland decided to apply for the EU
membership. Twenty years later, policymakers still believe in a
powerful monopoly system without considering other alternative
models. On the other hand, the foreign gambling companies are
not the major threat to Finland, but the growing money flow abroad.

So, no news is good news? I disagree. Harm minimization and prevention
of gambling harms are the main tasks of the Finnish gambling policy.
Yet sometimes it is hard to understand what harm minimization truly
means. I have noticed that in the smallest grocery stores the age limit
is let known in the bottom of the slot machines. Before it was made
clear by a colored tape that marked the area for gambling. Lottery
games are advertised non stop on the conveyor belt of the checkout
counters in addition to the display of lottery games and scratch cards.
If a person has a problem with gambling and s/he tries to stop it, is it
even possible when gambling machines and money games are
available almost everywhere?

Referring to harm minimization is not enough when age limits
are not respected and money games are advertised increasingly.
Not long ago I went to a kiosk where the owner almost forced
an elderly woman to buy scratch cards. The elderly woman seemed
unable to understand what she was purchasing. Also many young
cashiers are unable to control slot machine playing when parents
gamble in the presence of their children. Perhaps it is time to
reconsider the placement of gambling machines and money games
in specific gambling venues where underage supporters are
not welcome.

Before the new age limit reached slot machines (summer 2011):
http://www.uutisvuoksi.fi/Uutiset/2011/06/23/Alaikäisten%20rahapelaamiselle%20tulee%20nyt%20totaalikielto/2011511509020/17

Cashiers should remind underage players of the new age limits (fall 2012):
http://www.hs.fi/kotimaa/a1305600344326

Underage children are not welcome in gambling venues (summer 2011):
http://www.kymensanomat.fi/Online/2011/07/01/Alaikäisten%20raha-automaattipelaaminen%20loppuu%20nyt%20kaikkialla/2011311569634/4

Yksinoikeusjärjestelmä säästökuurille?

Hyvää uutta vuotta 2015 kaikille! Lyhyen hiljaiselon jälkeen olen päättänyt
palata blogisorvin ääreen. Etsiessäni taustatietoja suomalaisten rahapeliyhtiöiden
historiasta törmäsin Asiaton lehdistökatsaus-blogiin. Kyseisessä blogissa
Katsastaja H tarkasteli joulukuussa 2014 käytyä lehtikirjoittelua
kolmen kotimaisen rahapeliyhtiön yhdistymistä.

Asiattomassa lehdistökatsauksessa esiteltiin kolme teesiä, jotka olivat:
1) rahapelimonopolien tuotot ovat verorahoja, 2) rahapelimonopolien keräämät
varat käytetään tulonsiirtoihin köyhiltä rikkaille ja/tai älyttömiin kohteisiin, ja
3) rahapelimonopolit ovat huono tapa ehkäistä pelihaittoja. Aloitan
kommentoimalla kolmatta teesiä.

Tarvitaanko yksinoikeusjärjestelmää ennalta ehkäisemään rahapelihaittoja?
Siinäpä kiperä kysymys. Katsastaja H:n mukaan yksinoikeusjärjestelmää
(blogissa "rahapelimonopolit") tarvitaan sen puolustajien mukaan juuri
ehkäisemään rahapelihaittoja. Yksinoikeusjärjestelmän vastakohtana pidetään
useimmiten "sääntelemättömiä markkinoita", mutta blogissa tarjotaan
toista vaihtoehtoa, "kilpailullisia markkinoita". Kilpailulliset markkinat
yhdistettyinä korkeaan arpajaisveroon tuottaisivat "pelihaittojen
näkökulmasta aivan yhtä hyvän lopputuloksen". Asiaton
lehdistökatsaus korostaa tehottomuuden alasajoa (ei enää
"poliittisia hallintoneuvostoja") ja arpajaisverotuksen "läpinäkyvyyttä".
Ei siis enää turhaa byrokratiaa saatikka korvamerkittyä rahaa?

Kun luin uutisen kolmen rahapeliyhtiön yhdistämishankkeesta, ymmärsin
sillä tavoiteltavan säästöjä. Yhdistämistä on kaavailtu aiemminkin ja eri yhtiöiden
rahapelitarjonnan samankaltaisuutta on käsitelty virkamiestyönä. Siirryn
siis käsittelemään toista teesiä. Blogissa todetaan pienituloisten kuluttavan
rahapeleihin enemmän kuin suurituloisten. Lisäksi verovaroja ei
käytettäisi koskaan poliittisiin järjestöihin eikä hevoskasvatukseen ja
-urheiluun, mutta rahapelituottoja kylläkin. Vastakkain asetetaan
Helsinkiin rakennettava Lastensairaala ja rahapelialan edunsaajat.

Uskoin jossain vaiheessa, että yksinoikeusjärjestelmän saattaisi
korvata ranskalaistyyppinen rahapelijärjestelmä, jossa ulkomaisille
rahapeliyhtiöille sallittaisiin tarkoin määritelty pääsy kansallisille
rahapelimarkkinoille ja internetissä yhtiöt eivät olisi enää sidoksissa
alkuperäiseen rahapelitarjontaansa. Olen myös kuullut vuosia monopolin
loppumisesta. Yksinoikeusjärjestelmää ei ole vielä kaadettu eikä vaihdettu
parempaan versioon. Kilpailullisia markkinoita odotellessa
kommentoin vielä ensimmäistä teesiä.

Blogistin mukaan rahapelituotot ovat verovaroja, joilla katetaan julkisia
menoja, jotka pitäisi kattaa muunlaisella verotuksella. Rahapelituottojen
käyttökohteet tulisi valita tarkemmin varsinkin silloin, kun kohteena on
"toipuvien kansanedustajien hoivakotiyhdistys". Rahapelituottoja tulisi siis
kohdentaa Lastensairaalan kaltaisiin hankkeisiin.

Voisin kommentoida osoittamalla väitteet vääriksi tai virheellisiksi,
mutta hauskempaa on kuvitella Suomi, jossa on toisenlaiset rahapelimarkkinat,
uudentyyppinen arpajaisverotus ja uudet edunsaajat. Samanlaista kuin
ennenkin olisi vain rahapelihaittojen ennalta ehkäisy.

Jos yksinoikeusjärjestelmää muutettaisiin niin, että kolme monopolin
omaavaa rahapeliyhtiötä yhdistettäisiin, Suomeen tulisi uudet rahapelimarkkinat,
toisenlainen arpajaisverotus ja ehkä vähemmän edunsaajia. Ennalta
ehkäisyllä on pitkä perinne, joten se vahvistuisi hoidon kustannuksella.

Suomessa kyse ei ole vain rahapelitoiminnasta, vaan kokonaisesta järjestelmästä,
jonka puitteissa toimivat virkamiehet, edunsaajat, rahapelaajat, ongelmapelaajat,
läheiset, tutkijat, kehittäjät ja ammattilaiset. Järjestelmän marginaalissa toimivat
yhtiöt pyrkivät keskiöön, joka tähän mennessä on päätetty saavuttaa kaatamalla
yksinoikeutta puolustava politiikka (ja kirjoittamalla arpajaislainsäädäntö uusiksi).

Rahapelituotot eivät ole verovaroja. Niitä kerätään yleishyödyllisin perustein
ja vastuussa olevien ministeriöiden kautta tuotot jaetaan eteenpäin. Se, miksi tuottoja
menee hevosten kasvattamiseen muttei sairaalan rakentamiseen, on epäolennainen
kysymys. Arpajaislainsäädäntö määrittelee rahapelitoiminnan Suomessa ja
valtion ohjauspolitiikka määrittelee, kuinka rahapeliyhtiöitä hallinnoidaan.

Ehkä jossain vaiheessa pohditaan tarkemmin, kuinka kestävä on nykyinen
järjestelmä, ja kuinka vastuullista on nykyinen rahapelipolitiikka. Myös
tulevaisuushorisonttiin tulisi kurkistaa. Jos rahapelimainonta kiellettäisiin,
loppuisiko rahapelaaminen? Jos kaikki addiktoivat rahapelit kiellettäisiin
ennen kuin ne ehtivät kuluttajien kokeiltaviksi, vähentyisikö ongelmapelaajien
määrä Suomessa? Jos kaikki rahapelaaminen siirrettäisiin erityisiin pelipaikkoihin,
jonne pääsisi vain rekisteröitymällä, ehkäistäisiinkö ongelmapelaamista paremmin?

Rahapelaamisesta on tullut niin arkipäiväistä, että harva muistaa, miksi rahapelit
on joskus muinoin kielletty. Miten sosiaalisesta ilmiöstä tuli sitten
kansanterveydellinen ongelma? Ehkä siksi, että ongelmapelaamista ei
pidetä yhteiskunnan ongelmana, vaan sen sanotaan aiheuttavan mahdollisia
sosiaalisia haittoja yksilöille. Silti yhteiskunnan vastuulla ovat kaikki nekin,
jotka eivät hallitse rahapelaamistaan. Terveyden edistäminen on yksi vastaus
rahapeliongelman ennalta ehkäisyyn ja vähentämiseen, mutta hyvinvointivaltion
murenemisesta voi lukea lehdestä joka päivä. Tukea ja palveluja ei tule
riittämään kaikille eikä kaikkeen.

Yksinoikeusjärjestelmää ja sen ylläpitoa tulisi tarkastella myös suomalaisen
hyvinvointiyhteiskunnan näkökulmasta. Tutkimuksen, sekä faktoihin perustuvan
että kriittisen, tulisi olla osa suomalaiseen yhteiskuntaelämään vaikuttavaa
päätöksentekoa. Yhteiskuntaa ei voi painaa villaisella tai jättää pois laskuista,
sillä muuten päädytään tilkkimään reikiä ja puuttumaan juuri sillä hetkellä
akuuteilta vaikuttaviin ongelmiin. Rahapelikysymystä ei voi myöskään
eristää yhteiskuntaelämästä. Ongelmia ennakoivat olosuhteet,
syrjäytymisen vaara, taloudelliset vaikeudet ja ikääntyvän väestön
kulutustavat ovat varteenotettavia teemoja myös rahapelitutkimuksessa.


"Veikkaus on erilainen asiattomin silmin":
http://asiatonlehdistokatsaus.blogspot.fi

Kari Suomalaisen pilapiirros alkoholimainonnan
kieltämisestä (1977):
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1420269152243.html

Myönteistä rahapelaamista yksilön vastuulla

Eilen tuli postiluukusta Raymondin uusin numero. Kansi on näyttävä ja lupaava:
lehdessä kerrotaan Las Vegasin kodittomista, joista jotkut asuvat Ceasars Palacen
alla olevassa tunnelissa. Kasinon alla on myös kodittomien taidegalleria, josta
voi kuulla kasinon äänet. Sepä onkin mukavaa tunnelin asukkaiden kannalta: raha
virtaa, muttei koskaan tunneliin saakka. Siksi Las Vegasin kaduilla törmää helposti
kaupustelijoihin, kerjäläisiin ja poseeraajiin. Eikö jokainen olekin oman
onnensa seppä - kadulla, tunnelissa ja kasinolla?

Lehti on siirtynyt verkkoon. Verkkoon tulee enemmän tekstiä, kuvia ja
videoita, joten siinä pitäisi olla kaikille jotakin. Luen Raymondia työni
puolesta, mutta pidän siitä myös reportaasien valokuvien takia. Silmiini
osui Anssi Airaksen lyhyt selostus Helsingin Kalastajatorpalla pidetystä
kansainvälisestä rahapelikonferenssista, jonka järjesti hollantilainen
EASG (European Association for the Study of Gambling). Selostus alkaa
tyypilliseen suomalaiseen tapaan:"Rahapelitutkimuksessa on nouseva
trendi: peliongelmien ympärillä pyörimisestä on siirrytty käsittelemään
pelaamista normaalina ja myönteisenä ilmiönä." Tähän tarvittiin tietenkin
joukko ulkomailta Suomeen kutsuttuja huippuja ("big shots" EASGin
mukaan), jotka osasivat puhua asiaa.

Tänäkin syksynä moni suomalainen väitöskirjantekijä ja  post doc-tutkija
on hakenut apurahaa tehdäkseen rahapelitutkimusta oppiaineeseen katsomatta.
Monelle potentiaaliselle apurahatutkijalle Pelitoiminnan tutkimussäätiön
(tuttavallisesti Pelisäätiön) apurahojen jakamisen loppuminen oli varmasti kova isku. Alkoholitutkimussäätiö jatkaa edelleen rahapelitutkimuksen tukemista, mutta
rajaten apurahat rahapeliongelmia koskevia tutkimuksia varten. Mistä löytyisi
tutkijoita pohtimaan rahapelaamista myönteisenä, normaalina ja tavallisena
ilmiönä? Heitä löytyisi varmasti, mutta olisiko heille rahoitusta?

Airas käsitteli selostuksessaan myös "positiivista pelaamista" ja vastuuta.
GamResin johtajan Richard Woodin ja Camelotin yhteiskuntavastuupäällikön
Laura da Silvan esityksessä rahapelaamiseen liittyi paljon myönteisiä asioita.
Niin kutsutut positiiviset rahapelaajat osaavat nauttia elämästä harrastaen ja
toimien - kaikki aika ei siis kulu vain rahapelien pelaamiseen. Tutkimukseen
osallistuineilta kysyttiin, kenen vastuulla on se, etteivät pelaajat pelaa
yli varojensa. Enemmistö vastaajista oli sitä mieltä, että vastuu on täysin
yksilöiden, kun taas hieman yli puolet katsoi, että vastuu on osittain
rahapeliyhtiöillä. Noin puolet pitivät yhteiskuntaa osittain vastuussa olevana
osapuolena.

Mitä ihmeteltävää tuloksissa on? Jos joku pelaa huvikseen ja
ajankulukseen, eikä siitä koidu mitään harmia kenellekään, miksi kukaan
muu olisi vastuussa hänen pelaamisestaan tai rahankäytöstään? Jos samaa
kysyttäisiin "negatiivisilta pelaajilta", prosenttiluvut olisivat toisenlaisia, ja
taas pyörittäisiin ongelmien ympärillä. Eikö olisi helpompaa
määritellä myönteisen ja kielteisen rahapelaamisen rajat niin yksilöiden
kuin rahapeliyhtiöidenkin kannalta? Kaikkia tutkimustuloksia ei
voi yleistää.

Viime vuosina Suomessa on satsattu paljon rahapeliongelmien tutkimiseen.
Toisaalta rahapelaamista on myös tarkasteltu sosiaalisena ja kulttuurisena
ilmiönä: tästä hyvänä esimerkkinä tutkimus suomalaisten rahapelaamisesta
pilapiirroksissa (Raento & Meuronen 2011). Hyvä tutkimus täyttää
tieteelliset kriteerit ja noudattaa tutkimuseettisiä käytäntöjä. Aina voi
kiistellä siitä, mitä saa ja tulisi tutkia. Aina löytyy myös niitä, jotka
eivät tarvitse tutkijoita selittämään jo tietämiään asioita. Suomessa on
vahva kriittisen tutkimuksen perinne. Vaikka tulokset olisivat myönteisiä,
eikö aina voi yrittää enemmän ja tehdä vastuullisemmin?

Tutkijat hyötyisivät uusista tilastollisista aineistoista, joiden avulla
saisi paremman kuvan muun muassa suomalaisten rahapelaajien profiileista
ja rahapelikulutuksen määrästä. Jotta asioille voidaan tehdä jotain,
ne täytyy ensin tunnistaa ja kartoittaa. Jos suurin osa suomalaisista
pelaa rahapelejä tavallisesti ja normaalisti, eikö se ole jo myönteinen
asia? Rahapelaamiseen liittyviä haittoja ja ongelmia on tutkittu
siksi, että osattaisiin paremmin arvioida riskejä ja ennalta
ehkäistä rahapelaamisen muuttumista pakonomaiseksi. Kun arviointi
on tehty ja ennalta ehkäisyn mallit muodostettu, kaikki on
taatusti myönteisempää, eikö vain?

Olen valmis tutkimaan positiviisista rahapelitoimintaa, joka on kestävää
ja vastuullista. Sellaista, joka ei siirrä kaikkea vastuuta yksilöille,
vaan jonka takana on yhtiöitä, joilla on selkeä liiketoiminnallinen visio
ja realistinen näkemys erilaisten yksilöiden rahapelaamisesta. Myös
yhteiskunnallisten toimijoiden tulisi kantaa vastuunsa rahapelitoiminnan
hyödyistä ja haitoista. Vaikka yksilö ottaisi vastuun ongelmistaan,
hän ei välttämättä pääse niistä eroon ilman apua. Myönteisille ilmiöillekin
tarvitaan tekijöitä!

Lue täältä myös Hannan tarina:
http://www.raymond.fi/#!

Raento & Meuronen (2011): Virtues of visualisation: gambling
in Finnish editorial cartoons.
http://www.tandfonline.com/doi/abs/10.1080/14459795.2011.553837#.VDkpO773odI

Positiivista pelaamista:
http://www.easg.org/media/file/helsinki2014/presentations/05_thursday_parallel/02/richard_wood.pdf

The Rise and the Fall of a Border Casino Project

Perhaps you have already heard the news: there will be no casino at the
Finnish-Russian border. The news spread out soon after the EASG
conference was held in Helsinki. What could be the reason to this change of plans?
RAY's managing director Velipekka Nummikoski refers to "delays and related
uncertainty". The second Finnish casino was to be located in a shopping centre
along with a five star hotel, a spa and a luxury outlet. The shopping centre
was a joint business project with Russians and Italians.

The biggest loser seems to be the municipality of Virolahti, which wanted
its share of the Russian tourism. Virolahti wanted to become a new business
centre and boost employment in the area. It was estimated that the Vaalimaa
casino would create about 100 new jobs and the whole shopping centre from
400 to 600 jobs. The municipality had many plans for the community:
the re-opening of the school, a new day care centre and new housing projects.
Virolahti was also happy to welcome new residents from Russia. What happened?

Taneli Dobrowolski writes about Russian tourism in Finland in his blog. Despite
the economic recession in Russia, tourism (and shopping tourism) increased in 2011.
Lately, Russian tourists have discovered new (more) attractive destinations such
as Estonia, Turkey, Egypt, Thailand, Greece and Spain. What is wrong with Finland?
The checkpoints are old-fashioned and the Finnish tourist industry hasn't been able
to keep up with Russians' changing expectations and high standards.

Many Finnish municipalities depend on Russian tourism. Many services (see
accomodation, leisure and shopping) have been developed to suit Russian
tastes and many people working in the tourist industry speak Russian. More
could be done and that is why Russian language is taught in some schools
(e.g. Lappeenranta) near the border. But tourism doesn't explain everything.

The Crimean crisis and the EU sanctions against Russia have put Finland
in a difficult position. As neighboring countries Finland and Russia are in
good terms, but Finland is also member of the EU. Russian sanctions
against Finnish products have already had economic repercussions, because
companies depend on the Russian market. The Finnish airline and other companies
need access to the Russian airspace in order to reach Asia and Oceania.

Will RAY find another location for the second casino? Time will tell. If RAY
decides to look for a new location, it must be in the Eastern Finland. Hopefully
the next casino project will be planned more carefully: chasing a dream is good
for individuals, but not for a business. Perhaps it is time to look for other potential
markets and create innovative and responsible forms of gambling. Finland
is a small country (population 5.5 million) and there are only a few cities that
can be defined as tourist destinations. In addition, PAF operates on the
cruise ships travelling to Tallinn, St Petersburg, Stockholm and Mariehamn
(Åland Islands)...


RAY withdraws from the Vaalimaa casino project:
http://www2.ray.fi/en/taxonomy/term/1/ajankohtaista/ray-withdraws-from-the-vaalimaa-casino-project

Valimaa Luxury Outlet and Casino:
http://vaalimaaoutlet.com/brochure_vaalimaa_lr.pdf

EU sanctions against Russia:
http://europa.eu/newsroom/highlights/special-coverage/eu_sanctions/index_en.htm

Arpajaiset taivaassa ja neljä pulloa viinaa kolmen hinnalla

Lensin lomalle Thomas Cook Airlinesilla. Ennen matkaa kotiin toimitettiin
luettelo kaikenlaisista tuotteista, joita voisi tilata etukäteen, ja jotka saisi itselleen
lennon aikana. Luettelo oli tyypillinen lento- tai laivayhtiölle, joten en kiinnittänyt
siihen sen enempää huomiota. Menolennon aikana myytiin arpoja, joista joka viides
voitti. Muistaakseni pääpalkintona oli auto, mutta merkkiä en muista ollenkaan.
En ostanut arpoja, koska se tuntui jotenkin oudolta keskellä taivasta. Paluulennolla
niitä ei enää myyty: silloin hieman kadutti, sillä olisin halunnut ottaa selvää, kuka
järjestää arpajaiset ja kenen (tai minkä maan viranomaisen) luvalla.

Selailin paluulennollakin mainitsemaani luetteloa ajanvietteeksi ja silloin
huomasin, että tiettyjä alkoholijuomia sai ostaa neljä pulloa kolmen hinnalla!
Olen aina ajatellut alkoholimainonnan liittyvän mielikuviin vaikkapa nautinnosta,
arvokkuudesta, nuoruudesta tai hauskanpidosta. En ollut koskaan ajatellut,
että sama myyntikikka saattaisi sopia niin alkoholiin, meikkeihin kuin
parfyymeihinkin. Neljä kolmen hinnalla voi merkitä "osta tästä hyvät
tuliaiset" tai "nyt kunnon lomajuomat halvemmalla kuin turistikohteessa"
tai jopa "osta nyt, sillä kukaan ei tutki viinantuontiasi niin kuin risteilyn
jälkeen".

Sitten pieni välihuomautus Kreikasta. En voi sille mitään, mutta lomallakin
olen valppaana rahapelitoiminnan suhteen. Kävin tutustumassa Lefkadan
arkeologiseen museoon, jonka toimintaa sponsoroi muun muassa OPAP,
Kreikan veikkauspeliyhtiö. OPAPin tunnuslause kreikaksi on "Kala gia
olous", joka tarkoittaa sanasta sanaan suomeksi "Hyvää kaikille". Englanniksi
tunnuslause onkin "The Good Company"! OPAP tukee sivustonsa mukaan
sairaalatoimintaa, lasten ja nuorten urheiluharrastuksia ja se myös auttaa nuoria
työllistymään. Viimeksi mainittu projekti vaikuttaa hieman samanlaiselta
kuin RAY:n "Paikka auki"-avustusohjelma.

Näin Lefkadassa kaksi veikkaustoimistoa, joista toinen ilmoitti
omistajan nimen ja yritysnumeron. Toinen ei ilmoittanut mitään, mutta
sillä olikin asiakkaita!Veronkiertoa on vaikeutettu Kreikassa. Istuessani
lounaalla tavernassa yhtäkkiä paikalle saapui verotarkastaja. Kuitin sai
vähäisimmästäkin ostoksessa, jopa vuokratessa päiväksi itselleen lepotuolin
rannalta! Silti kuulin kautta rantain, että hinnat eivät ole samoja turisteille ja
kreikkalaisille, eivätkä kaikki veikkaustoimistotkaan maksa veroja
samalla tavalla. Hyvällä rahapeliyhtiöllä on siis huonoja asiamiehiä?

Vastuu yhteiskuntaelämästä on selvästi päivän sana. Olisi tietenkin
hienoa, jos muutkin kuin rahapeli- tai alkoholiyhtiöt olisivat
vastuullisia niin arpajaisten, alkoholimyynnin kuin veronmaksun
kohdalla. En tiedä, kuinka moni osti arpoja mainitsemallani lennolla,
mutta yksittäin niitä ei ainakaan myyty. Viinaa ei suomalaiselle tarvitse
tuputtaa, sillä saahan sitä aina lisää lomakohteesta, jos lennolta ostetut
neljä pulloa kolmen hinnalla eivät riitä. Paluulennolle saateltiinkin joku
poloinen, joka oli "vatsataudissa" aurinkolasit päällä klo 22.15.
Mainonnassa on se outo puoli, että oli se törkeän suorasukaista,
mielikuvituksellista tai piilevää, ihmisellä on aina (välillä) heikot
hetkensä. Ainahan arpajaisissa voi voittaa (taivaassakin!) ja
viina saattaa loppua (pahasti) kesken. Suomalainen ei kuittia
tarvitse, sillä luottamus merkitsee usein enemmän kuin
vastuullisuus.

Tätä kirjoittaessa ajattelen työtoveriani Markku Soikkelia,
joka menehtyi yllättäen vain vähän aikaa sitten. Markku, jos
kuka, olisi osannut vastata kysymyksiin(i) vastuullisuudesta ja
valistuksesta, päihteistä ja rahapeleistä. Kaipaan hauskoja juttujasi
ja asiantuntevia puheitasi asiasta kuin asiasta! Markun poismeno
on suuri menetys THL:n asiantuntija- ja tutkijayhteisölle.

Soikkeli ym. (2011): Se toimii sittenkin - kuinka päihdevalistuksesta
saa selvää:
http://www.thl.fi/thl-client/pdfs/a2456786-95d8-446f-a767-8171af97956f

OPAP, The Good Company:
http://www.opap.gr/en/web/corporate.opap.gr/49

When in Rome... On Sponsorships and Marketing

Imagine that you own an ice hockey team in Finland: when your team
plays in Finland, they wear jerseys with logos of their national sponsors,
but when they play abroad, they may wear different jerseys. According
to Tero Hakola, a sports journalist at Helsingin Sanomat, Jokerit
(a Finnish ice hockey team) has a new sponsor, Betsson. It is not
possible for Jokerit to wear Betsson's logo while playing in Finland,
but it is possible in the Kontinental Hockey League (KHL) in Russia.
Other Finnish ice hockey teams will play in the Champions
Hockey League (CHL): they are also sponsored by Betsson, but
they cannot make their sponsor known in Finland. For the record,
the new sponsor of the Jokerit team is NordicBet and Jari Kurri,
a former ice hockey player, is their Finnish ambassador.

Never mind the company names, because Hakola's article has a point:
the Finnish Lotteries Act bans foreign gambling companies from
marketing their games in Finland. If Jokerit wear Betsson (or
NordicBet) jerseys when they play in Russia, they promote
betting to foreign audiences, as Hakola claims. He thinks that the world
is changing and people's needs change - so who needs a national
gambling monopoly system anyway?

When I googled for sponsors in the Finnish ice hockey field, I discovered
that Helsingin Sanomat used to be one of the sponsors of the Jokerit team.
That was back in 2012 when Finnish ice hockey was known for
violence, alcohol advertisements and foul language. Is Finnish ice hockey's
reputation at stake (again) if a foreign gambling company offers a sponsorship
to Jokerit?

I don't know much about ice hockey, but I know that it is a very
important form of sport in Finland. I don't think that fans of Jokerit
go to ice hockey matches just to see beer and gaming advertisements.
Some families go to see matches together: if alcohol and gambling
are forbidden to children and young people under 18 years, shouldn't
their promotion be banned from the rinks?

Anyway, it is time for social marketing. Perhaps one day we
will see gambling help lines, responsible drinking associations
and clinics who help smokers market their services in major
sports events. It seems too easy to point the finger at the
gambling monopoly system. It is always possible to do what
Romans do, when in Rome, but the marketing ban concerns
the Finnish legal gambling monopoly companies as well.

NordicBet is not the first foreign gambling company
interested in the Finnish gambling market. Some foreign
gambling companies have already side-stepped the Finnish Lotteries
Act: they can promote their sponsorship in music videos or
print their logo on plastic bags or sell their T-shirts to Finnish
tourists. Marketing is everywhere!  Those who want to bet on
sports events will do it, no matter if they are freezing in Finland
or firing up in Australia.


NordicBet and Jokerit:
http://betssonflash.com/2014/06/05/nordicbet-announces-a-landmark-sponsorship-with-jokerit/

Operating and marketing gaming activities in Finland (since October 2010):
http://www.minedu.fi/OPM/Tiedotteet/2010/09/arpajaislaki.html?lang=en

Blues vs. Jokerit in 2014 (look at the ads in the rink):
https://www.youtube.com/watch?v=adouMJNN3jA

Champions Hockey League:
http://www.championshockeyleague.net/video/the-champions-hockey-league-draw/13/

Centrebet ad with Lauryn Eagle:
https://www.youtube.com/watch?v=GLfXSluUxuc

Voi, pojat! Kommentteja nuorten työllistymisestä ja nuorisotakuusta

Vihdoin kesälomani on alkanut! Olen ollut niin kiinni työkuvioissa, etten
ole ehtinyt innoltani kommentoimaan ajankohtaisia (tai vähemmän
akuutteja) asioita. Viime viikkoina olen keskittynyt yleishyödyllisyyden
dilemmaan. Aihe on erityisen mielenkiintoinen, sillä yleishyödyllisen
toiminnan merkitys on suuri suomalaisessa yhteiskunnassa, mutta samalla
yleishyödyllisillä tarkoitusperillä ei voida perustella vaikkapa
yksinoikeusjärjestelmää.

Kun tutkin asiaa rahapeliyhtiöiden näkökulmasta, törmäsin RAY:n
hankkeeseen nimeltä "Paikka auki". Hanke pyrkii työllistämään
nuoria (alle 29-vuotiaita) sosiaali- ja terveysalan järjestöihin ja
antamaan nuorille valmiudet työelämään. Mukana hankkeessa ovat
muun muassa Helsingin Diakonissalaitos, Vanhus- ja lähimmäispalvelun
liitto ry, Kuntoutussäätiö, Sosped ja Suomen Settlementtiliitto ry.
Tällaisiä hankkeita soisi olevan enemmän, sillä näin vastataan
yhteiskunnan ajankohtaisiin ongelmiin.

Sitten päädyin nuorisotakuun sivustolle. Halusin tietää tarkemmin,
kuinka nuorisotakuu toimii ja mikä on sen suhde yllä mainittuun
hankkeeseen. Katsokaa video, ennen kuin luette eteenpäin. Rahapelitkin
ovat päässeet videoon mukaan!

Jos olisin vielä nuori, varmaan nauraisin videon "setä selittää
faktat"-tyylille. Jäin ihmettelemään sitä, että pojat ja nuoret miehet
vaikuttivat edustavan syrjäytyneitä nuoria. Onneksi mukana
on myös hymyileviä tyttöjä ja nuoria naisia, jotka antoivat
jotain toivoa nuorten tulevaisuudesta. Videossa on jotain kovin
vanhahtavaa: nuori nainen myy mansikoita, maahanmuuttajapoika
rahapelejä ja suomipoika on tietenkin raksalla töissä. Nuorten
esittelykierros päättyy menestyvältä näyttävään
yrittäjämieheen. Mihin tytöt jäivät?!

Paikka auki-hankkeen nuoret ovat toista maata. Nuoria vaikuttaa
yhdistävän erilaisuus ja myönteisyys. Työtä, kiitos! -motto on
parempi kuin aloitus "joka vuosi x määrä nuoria (miehiä) jää
koulutusta ja työtä vaille peruskoulun jälkeen.." tai jotain yhtä
masentavaa. Nuorten työttömien barometri -video on kuitenkin
lievä pettymys: nuorille ei anneta puheenvuoroa, vaan heitä
näytetään vain kuvina. Olisi ollut uskottavampaa, jos jokainen
johtoryhmän nuori olisi saanut sanoa pari valittua sanaa
vuorollaan. Esitellyt faktat edustavat kuitenkin nuorten
näkökulmaa, eivätkäviranomaisten. Videossa ääneen pääsee
onneksi myös joku ei setä-luokkaan kuuluva (tai siltä ainakin
kuulostaa).

Takaisin yleishyödyllisyyteen. Kannatan sitä, että rahapelituottoja
käytetään esimerkiksi nuorten kannustamiseen ja tukemiseen
erityisesti silloin, kun yhteiskunta ei osaa pitää heistä kiinni, ja
kun on kyse tavoitteista, suurista ajatuksista, kutsumuksesta ja
vanhojen luutuneiden tapojen muuttamisesta. Toivon silti,
että nuorisotakuu todella toimisi ja mahdollisimman moni
nuori löytäisi paikkansa. Yhteiskunta on vastuussa jäsenistään,
eikä tätä vastuuta voi siirtää rahapeliyhtiöille tai luovuttaa
jäsenten haltuun.

Paikka auki-ohjelmasta:
www.paikkaauki.fi

Nuorten työttömien barometri (video):
https://www.youtube.com/watch?v=0DS3HE_rnfc&feature=youtu.be

Nuorisotakuusta:
http://www.nuorisotakuu.fi/nuorisotakuu

Miksi nuorisotakuuta tarvitaan? (video)
http://www.nuorisotakuu.fi/nuorisotakuu/info