maanantai 24. kesäkuuta 2013

Gambling, Casinos and the Public Good - International Research Conference (September 26, 2013), Helsinki


Gambling, Casinos and the Public Good –
International Research Conference
September 26, 2013

At the Ateneum Art Museum
Ateneum Hall
Kaivokatu 2
00100 Helsinki, Finland

The purpose of the third international research conference is to analyze the impact of casino gambling from operational, legal, political, social, and cultural perspectives in Europe, Africa, and the Middle East. The presentations focus on legal and illegal gambling in brick and mortar as well as online casinos, casino gambling operation in modern societies and cultures, problem gambling in casinos, and the importance of the public good.

***
Conference Program

09.00 Pekka Hakkarainen (Head of Department, THL): Opening words

Legal and Illegal Gambling
Chair: Risto Eräsaari

09.15 Virve Pöysti (University of Helsinki, FIN): Online Casinos – Finnish and French Models

09.35 Jeanne Piedallu (Université Paris Descartes Sorbonne, FR): Ethnography of Clandestine Poker

10.00 Coffee Break


Public Good, Issues and Impacts
Chair: Sytze F. Kingma


10.30 Risto Eräsaari (University of Helsinki, FIN): The Goodness of Private and Collective Good

11.15 Johanna Järvinen-Tassopoulos (THL, FIN): The Border Casino Case - Benefits, Costs and the Downsides

11.45 Lunch (self-paid)

Regulation and Responsible Gambling
Chair: Pekka Hakkarainen

12.45 Linda Hancock (Deakin University, AU): Regulatory Failure? What Casino Workers Say About Responsible Gambling at the Largest Casino in the Southern Hemisphere

13.30 Sytze F. Kingma (University of Amsterdam, NL): The Paradoxes of Responsible Gambling

14.15 Coffee break

Politics and Policies
Chair: Johanna Järvinen-Tassopoulos

14.45 Heidi Sinclair (University of Cape Town, ZA): The National Responsible Gambling Program of South-Africa

15.30 Belle Gavriel Fried (Tel-Aviv University, IL) Gambling Arena in Israel, and the Uniqueness of the Israeli Casino Debate


16.15 Concluding remarks
***

Abstracts, brief bios, and presentations:
http://www.thl.fi/fi_FI/web/fi/tutkimus/hankkeet/rahapelitutkimus/seminaarit_ja_konferenssit/gambling

You are warmly welcome!

No registration fee.

If you have any questions, please contact Minna Leppänen (minna.leppanen@thl.fi) or Johanna Järvinen-Tassopoulos (johanna.jarvinen-tassopoulos@thl.fi).


sunnuntai 23. kesäkuuta 2013

Pokerista ja Super Mariosta Pariisissa (ei unohdeta Batmania)

Vietin tämän viikon Pariisissa, missä osallistuin Gilbert Durandin juhlaseminaariin
ja jokavuotiseen Les Journées du CeaQ -konferenssiin. Juhlaseminaari oli täynnä
puheenvuoroja viime vuonna kuolleen ranskalaisen filosofin urasta, ajatuksista ja
opetuksista. Michel Maffesolin oppilaat ja kollegat yhteenkeräävä konferenssi
käsitteli taas kerran hyvinkin erilaisia aiheita - muun muassa kulttuuria, politiikkaa,
seksuaalisuutta, alakulttuureita ja pelaamista. Olin erityisen iloinen siitä, että
pelaaminen sai oman sessionsa.

Session aloitti nuori väitöskirjantekijä puhumalla pokerista ja sen suhteesta
arkeen ja todellisuuteen. Esitelmä oli sekoitus jatko-opiskelijan omia kokemuksia
pelaajana ja todellisuuden filosofisia määritelmiä. Ensimmäinen väite
Texas Hold'Emista oli se, että pelatessa nerous kohtaa hölmöilyn. Toinen väite
oli, että elikeinonsa ansaitseminen pokeria pelaamalla on taloudellinen ja
älyllinen illuusio. Kolmas väite oli, että pokeri on kohtaloa viettelevä peli.
Neljännen väitteen mukaan pokeri on elämän metafora.

Myöhemmin juteltuani väitöskirjantekijän kanssa tulin siihen tulokseen,
että kyseessä on taas kerran omaelämäkerrallinen opinnäytetyö. Omat
kokemukset liittyvät niin kiinteästi tutkimuksen tekoon, että niiden välinen
raja on hyvin häilyvä ja melkein olematon. Mitään aineistoa ei ollut, ehkä
jotain osallistuvaa havainnointia internetin pelipöydissä. Sain kuulla
toistuvan tarinan nuoruudesta, opiskelijaelämästä ja palkkatyöstä
opintojen ohessa. Puoliammattilaisuudesta ei tullut mitään, koska
tuhansien dollarien voitot hupenivat satojen eurojen voitoiksi. Kerran
pelikassaan menivät vuokrarahat. Tilttaaminen on taas hieno kokemus,
koska raivon partaalla saattaa lopulta voittaa enemmän kuin on panostanut.

Toinen esitelmä peleistä käsitteli verkkopelejä sekä niiden suunnittelua
ja käyttöä. Videopeli esiteltiin kulttuuriseksi tuotteeksi ja innovaatiot
tapahtuivat pelatessa. Silti pelaamisen vapaus on illuusio. Esitelmä oli
paljon tieteellisempi ja jännittävämpi kuin yksikään Tallinnassa
kuulemani esitys. Vaikken tiedä game designista mitään, kuuntelen
mieluummin esitystä pelaajien ja suunnittelijoiden vuorovaikutuksesta
ja pelimaailmojen kehittymisestä, kuin katselen valokuvia 9-vuotiaan
pikkutytön pelaamisesta uppoutuneena voittamaan vastustajat
Battlefield 3:sessa.

Sitten peliin ilmestyi Super Mario Sonicin ja Zeldan kera.Tällä kertaa
kyseessä olivat myytit, jotka toimivat malleina ihmisten käyttäytymiselle.
Myyttejä käytetään myös videopeleissä. Pelaaja vaipuu transsiin ja pelaamisesta
tulee kapina kuolemaa vastaan. Super Mario ja Sonic edustavat sankarillista
kohtaloa. Jossain vaiheessa en enää kuunnellut, sillä meillä pelataan
kotonakin Sonicia.

Oma esitykseni käsitteli modernia pelurin myyttiä, joka perustuu dostojevskilaisen
pelurin käsitteeseen. Esitin pokeriammattilaisen postmoderniksi myyttiseksi peluriksi:
uusi myytti ei sulje pois ongelmapelaamista, sillä media teki pokerista hypeä ja antoi
ymmärtää ammattilaisuuden olevan jokaisen pelaajan ulottuvilla. Myöhemmin sain
kritiikkiä nuorelta väitöskirjantekijältä siitä, etten ollut käsitellyt Dostojevskin
parantumista rahapelaamisesta uskonnon avulla. Eihän kyse ollut sinänsä
Dostojevskista, vaan rahasta pelaamisen medikalisoitumisesta. Sain myös
palautetta siitä, että mainitsin patologisen pelaamisen. Nähtävästi esitykseni
syntisen uhkapelaamisen vähittäisestä muuttumisesta sairaudeksi kosketti jotain
henkilökohtaista. Sen sijaan en saanut vastausta siihen, itketäänkö häviön jälkeen
suihkussa (kuulin kerran tällaisen anekdootin).

Ei unohdeta Batmania. Sarjakuvahahmo esiintyi ensimmäisen kerran Gilbert
Durandin juhlaseminaarissa. Sen jälkeen se ilmestyi Spidermanin yhteydessä:
sekä Batman että Spiderman ovat myyttisiä olentoja, jotka seikkalevat fiktionaalisessa
mielikuvitusmaailmassa. Keskustelu myyttisistä supersankareista jatkui jatkumistaan.
Voihan Batmanista keskustella myös rahapelien yhteydessä, jos vaikka supersankari
päättäisi lähteä kasinolle. No, sitä odotellessa.

Voi toki olla, että Gilbert Durandin mytodologia vaikutti moneen esitykseen,
jolloin myytit, sankarillisuus ja kohtalo olivat olennaisia käsitteitä pokerinpelaajien
sekä peli- ja sarjakuvahahmojen analyysissa. En kuitenkaan täysin käsitä (voin kyllä
ymmärtää ja syleillä maailmaa) tutkimusta, joka perustuu omiin henkilökohtaisiin
kokemuksiin tai innostukseen Batmanista ja Spidermanista. Pokerin pelaamista
on jo tutkittu ja samaten sarjakuva- ja elokuvatutkimuksesta olisi voinut löytää lisää
potkua ja sisältöä analyysiin. Kohtalo on kovin epävakaa: ehkä pitäisi olla jokin
strategia sen suhteen ja ottaa riski paremman tutkimusotteen puolesta.

perjantai 14. kesäkuuta 2013

Gambling and gaming - Is it only about money?

Greetings from the 12th Nordic Youth Research Symposium held in Tallinn, Estonia.
It was my first international conference on youth studies. I chaired a working group
called "Youth, games and digital cultures". Before that there was another working
group with the same thematic, "Youth and digital games: practices,
communities and gaming culture". Even though my working group was among
the last sessions, we had an active audience of researchers and developers.

Gaming seems to be a relevant theme in youth research. Children and adolescents
are no strangers to games whatever is their medium (Internet, video game consoles,
Facebook, iPad, smart phones, etc.). They are seen as the digital natives, while their
parents remain behind as digital immigrants. This divide was a constant issue during
the conference, because all the young people in this world are not natives on the
same level and adults can learn to use technology as well.

Another divide emerged during the sessions on gaming and gambling. It seemed to
me that researchers in gaming studies are very proud of the fact that they have a hip
and media sexy research topic. Everything is about cool games and videos and
photos of young players. Violence is not an issue, because it is not about the
content of the game in question - it is about players, movements of their body and
facial expressions. I was left wondering what are the theoretical frameworks
and methodological paths in gaming research. What about the social and cultural
contexts of playing? Roger Caillois was timidly mentioned, but what then?

Then there was the big question of money games. Do I consider gambling and
gaming as money games in the same way? Well no, I don't. If I see "poker games"
on a gaming site, it catches my attention. Poker is a money game, even though
you can practice it for free or play it with virtual currencies. Or you can have white
beans at stake, but  it is by definition a money game, a form of gambling. Then
I was told that everything can be played for money. Sure, but gambling is not like
gaming. You cannot pay to get to a next level during a poker game. You are not a
team player despite the fact that you belong to a poker stars' team. If
you don't play well, it is your problem. Gambling has a different moral, social and
economic history which has been modified by national and international regulation.
There is a lot more at stake than money.

I wanted to organize a working group on gambling and gaming. While researchers
in gambling studies are interested in social gaming and social casino gambling,
researchers in gaming studies seem to know everything better. I was told that
you don't need to buy virtual currencies with money and gambling can be done for
free. Really? At the same time, I was thinking about the Fantasy football league
gaming and the temporal consumption included in this type of betting. When I
participate in a session, I want to hear about theoretical standpoints and
methodological choices. If I talk about girls and gambling and try to find
out what gambling studies could learn from girlhood studies, is money
really the issue?

Gaming can be a path to gambling. Gambling operators offer online games
and other games like chess. Gaming operators offer casino gambling games
and card games. Gaming researchers should be interested in this coexistence
of different games and start to think about topics like gender, age, social
class and socio-economic status. As a researcher, I would like to know more
about players' motivations, expectations, choices, values, conceptions of
reality/virtuality, social life (peers and parents) and identifications. What
does society think about the gaming market? What are the national
and international subcultures formed around a particular game? How is culture
transformed by gaming? What about those who do not play but hang
out with gamers?

What about ethics and researcher's own position? The reasons behind
asking a 6-year-old to play a first-person shooting game or filming adolescent
players should be explained. What does gaming mean to children? How
did adolescents react to the researcher and his/her constant presence? What
kind of interaction is there between researchers and youth? Research is
not about knowing the games inside out and being familiar with
the most famous poker players - this kind of knowledge is a priority to
operators, developers and sponsors. Research is about theories, methods,
ethics, analysis and interpretation. Research should relate to innovation
and discovery.

NYRIS seems to be a conference where cool and hip people meet.
There was a strange gap between great keynote speakers and sessions
where absenteism seemed to be a norm. Youth was a concept, not
always the topic of a presentation. Perhaps it was more about being
youthful and stylish? Anyway, Tallinn was wonderful and the University
was a great place to have the conference.

I want to thank David Smahel (Masaryk University, CZ) and Matilda Ståhl
(Åbo Akademi, FI) for their exciting presentations. I also want to point out
Reidun Follesø's (University of Nordland, NO) moving presentation on youth
at risk. She showed that young people do not always see themselves
as individuals at risk and that is why she talked about "hovering youth". At the
end of her presentation, she showed a very touching music video
made by a former 6-year-old boy, Erkki Muhonen.

I think that researchers could learn a lot from each other - whether the
research topic is gambling or gaming. These two topics coexist: after all,
it is about play and work.

A day in the life of a female gamer:
http://themetapicture.com/a-day-in-the-life-of-a-female-gamer/

Introducing Team Siren:
http://www.youtube.com/watch?v=_Gz9um3wV1o

Girl gamer who became a poker star (Charlotte Van Brabander):
http://www.pokerstarsblog.com/pokerstars_women/2010/belgiums-girl-gamer-shines-at-benelux-co-076983.html

Erkki Muhonen with Band:
http://www.youtube.com/watch?v=BgHitXWYXQg


keskiviikko 5. kesäkuuta 2013

Suomalainen voittaa aina - myös Las Vegasissa

Terveisiä Las Vegasista! Päätin joskus viime vuonna, että osallistuisin siellä
pidettävään rahapelikonferenssiin. Olin kuullut, että  Las Vegasin Gambling and
Risk Taking -konferenssi tulee kokea. Yllätyin iloisesti konferenssin tasosta
ja mahdollisuudesta kuunnella eri maanosien esiintyjiä. Ja kuinka kuvailisinkaan
Las Vegasia, joka on sanoinkuvaamaton! Jo konferenssipaikka Ceasar's
Palace oli kokemus: ensimmäinen ajatukseni oli nähdessäni kaikki pseudo-
roomalaiset patsaat, että groteskimpaa paikkaa ei olekaan. Sitten muistin
Jean Baudrillard'in Amerikka-kirjan ja rauhoituin. Rupesin jo kuvittelemaan,
kuinka hauskaa olisi seurata Akin ja Ilarin pelaamista täällä!

Konferensissa pidettiin paljon erinomaisia esityksiä. Suurin suosikkini
oli kuitenkin emeritus professori William 'Bill' Thompson, joka osasi
niin esiintyä kuin puhua aiheesta kuin aiheesta. Erityisesti monopolia
käsittelevä esitys jäi mieleeni: Thompson kritisoi monopolia USA:ssa, mutta
yhtä lailla voisi miettiä sen kautta yksinoikeusjärjestelmän merkitystä myös
Suomessa. Onko se tarpeellinen, voiko sen korvata vai onko se
vanhentunut rahapelitoiminnan muoto?

Ehkä hienoin hetki oli viimeisenä konferenssipäivänä, kun Jussi
voitti posteripalkinnon. Se oli tärkeä juttu koko Suomelle (eikä vain
rahapelitutkijoille), sillä emmehän ole voittaneet kansana mitään sitten
Lordin. Hyvä Jussi! Pian meillä onkin Suomen ensimmäinen 'poker doctor',
kun Jussi on väitellyt. Onnea loppusuoralle.

Olen tähän mennessä ollut sitä mieltä, että rahapeliautomaatit olisi parempi
sijoittaa pelisaleihin. Odottaessani lentoa Los Angelesiin minulla oli aikaa
pohdiskella rahapelaamista enemmänkin. Las Vegasin lentokentällä
rahapeliautomaatteja on joka puolella. Siinäpä tapa antaa ihmisille mukava
muisto kaupungista? Jäin ihmettelemään rahapeliautomaattien ympärillä kiertäviä
työntekijöitä, jotka olivat valmiita vaihtamaan rahaa. He kiersivät pelitilaa koko
ajan, mutta välillä pysähtyivät asiakkaan viereen valmiustilassa. Ajatelkaa samaa
palvelua Suomeen. Rahapelaaja ei olisi koskaan yksin, vaan häntä vartioisi aina
rahanvaihtaja. Eikö rahanvaihtopalvelu ole melkein pahempaa kuin ilmaisten
drinkkien jakaminen rahapelaajille?

Saavuttuani Las Vegasiin lentokenttäbussin kuljettaja Mike muistutti meille
matkustajille, että pelaisimme vastuullisesti. Kannattaa pitää kiinni paluulipustaan,
eikä pelata sitä, hän totesi. Moni on tehty niin ja jäänyt sille tielle Las Vegasiin.
Onneksi kaupungissa saa tehdä lahjoituksia vesipullojen myyjille, Elviksille,
puolialastomille miehille, Hello Kittylle ja muille tanssijoille. Tätäkään en olisi
huomannut, ellen olisi eksynyt Freemont Streetille.

Lopuksi erityinen kiitos Pauliinalle hienosta retkestä Red Canyoniin. En ole
aiemmin käynyt autiomaassa, vaikka olenkin nähnyt punaisia kallioita Kreikassa (ja
punaisen kuun myös). Karu maisema oli uskomattoman kaunis. Muistoksi
Red Rocksista otin lepakon - T-paitoja saa joka paikasta.


keskiviikko 15. toukokuuta 2013

Veikkaamisesta syntyy toisenlainen mielikuva kuin juomisesta

Olipa uutinen! Hurjimmissa kuvitelmissani olin joskus ajatellut K-18 -merkkiä
televisioruudun yläosaan lottoarvonnan ollessa täydessä vauhdissa. En osannut
arvata, että jonain päivänä viestintävirasto kieltäisi sponsoroidut lottolähetykset.
Helsingin Sanomien (15.52013) mukaan lottoarvontoja on esitetty televisiossa
vuodesta1971 lähtien. Sen sijaan laki on kieltänyt sponsoroinnin YLEn
televisio-ohjelmissa jo vuonna 2002. Kaikki numeroveikkausohjelmat
on lopetettava 30.9.2013 mennessä. Saako Jokeri lopullisesti potkut?

Tämähän on kansallisen järkytyksen paikka. Pallot eivät enää pompi
televisiossa, Jokeri ei enää kerro kansalaisille vitsejä, eikä suomalainen
lauantaikulttuuri toivu tästä ennalleen. Niinpä niin, mutta jotain isompaa
on tekeillä, jos YLE ja Veikkaus eivät löydä ratkaisua sponsorointi-
kysymykseen. Enkä tarkoita mitään kulttuurista muutosta.

En voi olla ajattelematta Norjan tapausta eli raha-automaattien
poistamista kokonaisuudessaan. Raha-automaattien toimintakieltoa
suunniteltaessa ei varmasti ajateltu kansalaisten tottumuksia
tai lauantai-illan viettotapoja. Olisi kiinnostavaa tietää, mitä
norjalaiset edunsaajat ajattelivat raha-automaattipelaamisen alasajosta.
Tällä hetkellä en osaa edes kuvitella samanlaista tempausta
Suomessa. Suomalaisilta menisi arki (ja järki?) sekaisin.

Jos veikkauspelejä ei saa enää markkinoida televisiossa,
kiihtyykö mainonnan tarve internetissä? Jo nyt veikkauspelejä
on voinut mainostaa internetissä olevien televisiosarjojen alussa,
lopussa ja keskellä. Markkinointikeinoja voi jatkossakin muokata
internetin ympäristöön soveltuviksi. Ainoa haaste
taitaa olla se, että verkon uumenissa on jo meni rahapeliyhtiö, jonka
nimi ja tarjonta pomppaavat esiin, vaikka googlaisi jotain aivan muuta.

Arvontalähetykset voivat aina siirtyä kaupallisille kanaville,
jotka elävät mainoksista ja sponsoroinnista. Jos alkoholia saa
mainostaa jääkiekko-otteluissa, niin saahan sitä veikkaamistakin mainostaa.
Veikkaamisesta ei kuitenkaan synny samanlaista mielikuvaa kuin alkoholista,
koska Veikkaus tukee urheilua, kun taas panimot humaltunutta elämyksellisyyttä.
(Helsingin rautatieasemaltakin saa Leijona-henkisesti olutta ja nakkikupin.
Sopiiko se naisillekin?) Veikkaamista saa myös mainostaa
televisiossa mainostauoilla, mutta niinhän myös erilaisia alkoholijuomia.

Ongelma on juuri mainonnassa. Jos pallot katoavat ja tähdet sammuvat YLEstä,
suomalaiset siirtyvät muille kanaville. Jos ulkomaista rahapelitarjontaa
alun perin rokottanut markkinointikielto koskee nyt valtion monopoliyhtiötä,
vaikka se esitetään sponsorointikiellon nimessä, eikö silloin pitäisi
myös kieltää muiden monopoliyhtiöiden markkinointi yhdenvertaisuuden nimissä?
Yhden ulosajo voi merkitä keskinäisen kilpailun kasvua.

Kuuluko lotto lauantaihin? Varmasti vanhempien sukupolvien edustajille se kuuluu.
Kuuluuko alkoholi jääkiekkoon? Olin viimeksi lapsena jääkiekko-ottelussa (minut
puettiin IFK:in takkiin), enkä muista alkoholimainonnasta mitään. Se, mitä
numeroiduille palloille tapahtuu, ei ole ehkä ydinkysymys, vaan se, mitkä
ovat markkinoinnin sallitut rajat. Seuraava kysymys voisi markkinoinnin saralla
olla tämä: mitä tapahtuisi, jos rahapelejä ei saisi mainostaa enää lainkaan?
Voisiko Suomi tehdä norjat?


Mainontaa peliin:
http://areena.yle.fi/tv/1877562

perjantai 3. toukokuuta 2013

Hyväntekeväisyydestä - Kun kolikko peliin vilahtaa, niin hyvä taivaasta tipahtaa?

Kuulin tänään Veikkaushuoneen hyväntekeväisyyskampanjasta, jonka
päätähdeksi on rekrytoitu Kalle Palander. Kampanjan tarkoituksena on
rahoittaa valittua hyväntekeväisyyskohdetta 10 000 eurolla. Mistään
uutispommista ei varmaankaan ole kyse, sillä rahaa on ollut ennenkin
tarjolla hyväntekeväisyyden nimissä.

Hyväntekeväisyydestä tulee mieleen jokin humanitaarinen kohde tai tärkeää
työtä tekevä järjestö. Kuka ei olisi joskus antanut rahaa johonkin keräykseen?
Hyväntekeväisyyttä voi olla myös se, että heittää kerjäläisen kuppiin kolikoita
tai antaa rollaattorin kanssa kulkevalle laitapuolenkulkijalle kertalippuun rahaa.
Hyväntekeväisyys ei ole itsestäänselvyys: sillä pitää olla selkeä kohde, jonka
potentiaalinen osallistuja voi hyväksyä. Yksilölle voi tulla hyvä mieli siitä,
että osallistumalla keräykseen hän on antanut jotain tai on ollut mukana
auttamassa muita.

Miksi rahapelaaminen ja hyväntekeväisyys eivät sopisi yhteen? Tai toisinpäin:
miksi rahapelituloilla tulisi harjoittaa hyväntekeväisyyttä? Ei mitenkään liioitellen
voidaan todeta, että rahapelien tuottoja on suunnattu jo vuosisatoja
erilaisiin kohteisiin Euroopassa. Rahapelituloilla on rakennettu ja kunnostettu
kirkkoja, edesautettu kaupungistumista ja autettu köyhiä. Valtion obligaatioiden
ostaminen tai verotuksen kiristyminen ei olisi välttämättä yhtä hauska asia
kuin pelaaminen päävoitosta. Aina joku hyötyy joka tapauksessa.

Jos julkkikset saavat pelata pokeria hyväntekeväisyyden nimissä,
miksi rahapeliyhtiöt eivät voisi harjoittaa hyväntekeväisyyttä rahoittamalla
jotain tiettyä kohdetta? RAY pisti pystyyn ihmisruletin, jonka voittaja
sai antaa 10 000 euroa rahapeliyhtiön hyväksymään kohteeseen. Aiemmin
Unibet on järjestänyt hyväntekeväisyysturnauksia Suomessa. Hyvää
on siis tehty eri keinoin, joten miksi rahapeliyhtiön ollessa mukana hyvä teko
tuntuu pahalta ajatukselta?

Jos tutkija jää ilman apurahaa, se on itkun paikka. Jos järjestö jää ilman
rahoitusta, työntekijät jäävät ilman palkkaa, kohderyhmä jää tuliajolle
ja asiaa ei aja enää kukaan. Jos lastensairaalaa eivät rahoita yksityiset
hyväntekijät, miten päästään eteenpäin? Mitä hyväntekeväisyys
loppujen lopuksi on? Se kulkee nimellä avustus, korvaus tai lahjoitus.
Jonkin aikaa sitten eräs äiti sai NRJ:ltä pienen summan rahaa lastensa
vaatettamiseen. Eikö hyvinvointiyhteiskunnassa saa enää apua
vaikeaan elämäntilanteeseen tai ikävässä taloudellisessa tilanteessa?
Pitääkö julkkisten pelata pokeria ja tavisten soittaa radioon?

Yleishyödyllisyyden periaate tukee hyvinvointiyhteiskuntaa. Aina
voi kysyä, eivätkö yhteiskunnat pärjää ilman rahapelituloja, mutta
yleensä ainoaksi vaihtoehdoksi tarjotaan veroprosenttien nostamista.
Kotimaisilla rahapeliyhtiöillä on jo omat yleishyödylliset kohteensa,
mutta harvemmin kuulee puhuttavan hyväntekeväisyydestä.
Kansanterveydelle on pelattu jo vuosikymmeniä, mutta ajattelevatko
häviäjät koskaan menettäneensä rahansa esimerkiksi
suomalaisen elokuvan puolesta?

Miksi yhtäkkiä hyvän tekemisestä tulee iso asia? Miksi toisten tekemä
hyvä olisi kritisoitavaa, mutta toisten ei? Yksi mahdollinen vastaus
löytyy alla olevista linkeistä: yksi lahjoittaisi lasten ja nuorten mielenterveyden
tukemiseen, toinen rasvaimuun. Lahjoittajat liikkuvat selkeästi eri linjoilla,
mutta rahapeliyhtiöt eivät. Kaikki hyväntekeväisyystalkoisiin osallistuvat
rahapeliyhtiöt haluavat parantaa imagoaan ja lisätä rahapelaamisen
hyväksyntää. Kotimaisilla rahapeliyhtiöillä on oikeus ja velvollisuus
rahoittaa yleishyödyllisiä kohteita, kun taas ulkomaisille rahapeliyhtiöille
hyväntekeväisyys on keino päästä osaksi hyväntekijöiden markkinoita.

Onko rahapeliyhtiöiden hyväntekeväisyys anekauppaa? Ehkä siinä
tapauksessa, jos maassa olisi järjestelmä, johon voisi liittyä tekemällä
hyvää suomalaisen asian puolesta. Yleishyödyllisen toiminnan
rahoittaminen ei ole samanlaista hyväntekeväisyyttä kuin
vaikkapa rahankeräys yhteisen hyvän nimissä. Arpajaisverotus ei ole
hyväntekeväisyyttä, sillä se ei johda yleishyödyllisyyteen. Kun olen
joskus kysynyt ei-kotimaisen rahapeliyhtiön edustajalta, minkä suuruista
veroa hänen yhtiönsä olisi valmis maksamaan yleishyödyllisyyden nimissä
Suomeen, vastaus on ollut vaimea. 10 000 euron suuruinen
hyväntekeväisyyden ele on jo konkreettinen vastaus.

Kuinka paljon rahaa tarvittaisiin ongelmapelaamisen kitkemiseen
Suomesta?

Kalle tsemppaa (2013):
https://www.veikkaushuone.com/kalle-palander

RAY:n Grand Casino ja ihmisruletti (2011):
http://www.iistsii.fi/index.php?id=658&user=emmi

Naiset voittaa aina - Unibetin hyväntekeväisyysturnaus (2010):
http://www.youtube.com/watch?v=NEmjOvH6UgY

Martina Aitolehti Unibetin hyväntekeväisyysturnauksessa (2008):
http://www.youtube.com/watch?v=5Ns8mwAI3Kk


lauantai 20. huhtikuuta 2013

Rytmiä ja häiriöitä tutkimuskentällä

Tällä viikolla pidettiin THL:n Päihteet ja riippuvuus-osaston
seminaari, jonka aiheena oli toiminnallinen riippuvuus (ongelmallinen
rahapelaaminen). Seminaarissa vierailivat Pelitoiminnan tutkimussäätiöstä
Pauliina Raento ja Kuluttajatutkimuskeskuksesta Minna Ruckenstein.
Voisiko olla sähäkämpää aloitusta? Las Vegas on aina hyvä aihe:
se saa ihmisten mielikuvituksen liikkeelle ja samalla yhteiskunta ja
kulttuurikin tulevat käsitellyiksi. Ne ovatkin monille mielikuvia
konkreettisempia, sillä tuleehan jokaisen maksaa veronsa ja joskus
saattaa sitä kulttuuriakin harrastaa (minigolf on hyvä laji, kuulemma).

Rytmit olivat yleisölle ehkä vaikeampi aihe, sillä kaikille ei auennut arjen
mahdolliset rytmihäiriöt. Rytmihäiriö on käsite, joka toimii metonyymin
tavoin. Sillä ei tarkoiteta sydämen rytmihäiriötä, vaan kaikenlaisia
poikkeavuuksia arkielämässä tai elämänhallinnassa. Toisaalta rytmejä voi
myös pohtia rahapelaamisen saralla. Minkälaisten rytmien mukaan
pelaa pokeriammattilainen? Mitä seikkoja hän ottaa huomioon panostaessaan?
Tuottavatko aikavyöhykkeet rytmihäiriöitä peliin vai liian monet pelipöydät?
Entä yksilö, joka ei enää hallitse rahapelaamistaan? Hänen arkeaan rytmittää
pelaaminen toimintana: aika ja paikka ovat merkityksettömiä,
kun hakee hävittyjä rahojaan takaisin.

Rytmihäiriö on silti helpompi käsite kuin häiriöpelaaminen.
Häiriöpelaamisen termillä viitataan englanninkieliseen
käsitteeseen "disordered gambling". Suomenkielinen käsite on sinänsä
haastava, koska häiriöpelaajia on jo jalkapallossa ja
roolipeleissä. "Disordered gambling" on yhtä vaikea
kääntää suomeksi kuin "healthy & unhealthy gambling".
Mikä loppujen lopuksi on tervettä ja mikä epätervettä?
Miten määritellään häiriintynyt käytös? Kumpi on
häiriintyneempi, työntävä opettaja vai vikuroiva oppilas?

On piristävää, että välillä saa tavata ja tehdä yhteistyötä
tutkijoiden kanssa, joille rahapelaaminen ei ole pääaihe.
Toisaalta on hyvä voida tavata ammattilaisia, joille
rahapelaaminen on elinkeino tai tuote. Uudet näkökulmat
avartavat ja saavat ajattelemaan omaa tutkimusaihetta
(kuten rahapelaamisen sosiaalisia haittoja) hieman toisin kuin tavallisesti.

Pieni huomio lopuksi. "Oot sä joku addiktiotutkija?"-mantra,
jolla viitataan rahoitetun rahapelaamisen haittatutkimuksen
hegemoniaan, peittää alleen kummallisen puutteen. Teoreettisia
viitekehyksiä on harvakseltaan, mutta nippelitieto-osaajia löytyy
joka lähtöön. Eivätkö teorian puute ja teoretisoinnin vähäisyys
olekaan ongelmia tutkimuksessa? Tässä kohtaa vaikenen.


Shh, ei puhuta turhia (Tuuttimörkö & Gabriel Hirmu):
http://www.youtube.com/watch?v=DHLXTyWI8kI