Pelit pois kaupoista! Kansalaisaloitteen loppukiri

Alkuvuodesta 2019 joukko toipuvia ongelmapelaajia ja läheisiä teki
kansalaisaloitteen rahapeliautomaattien poistamisesta kaupoista, kioskeista
ja huoltoasemilta. Kesälomien jälkeen keskustelu rahapeliautomaattien
poistamisesta ja vähentämisestä kiihtyi Twitterissä (ja arvatenkin muualla
sosiaalisessa mediassa) ja myös toimittajat innostuivat kirjoittamaan aiheesta
sanoma- ja aikakauslehdissä. Eräänlainen välihuipennus oli
Helsingissä Oodissa järjestetty keskustelutilaisuus, jossa puhuivat
kokemusasiantuntijat sekä ongelmapelaajien ja heidän läheistensä kanssa
työskentelevät ammattilaiset.

Tänään käydessäni kaupassa, mitä kuulinkaan? Noin viisivuotias
pikkupoika kysyi äidiltään: "Saanks mä pelata?" Poika oli jo kävellyt
yli punaisen teippirajan ja oli valmis aloittamaan. Äiti ei puuttunut
pelaamiseen. Rupesin sitten miettimään, että ovatko kaikki
vanhemmat edes tietoisia rahapelien ikärajoista? Jos itseä ei
kiinnosta rahapelaaminen kaupassa, mistä lapsen kiinnostunut
rahapeliautomaatteihin sitten tulee?

Tähän mennessä kansalaisaloite on kerännyt melkein
30 000 allekirjoitusta. Olen jo kuullut pariin otteeseen, että
"vaikka aloite ei menisi läpi, niin ainakin siinä oli yritystä".
Onneksi aloitteen alullepanijoissa on sellaisia henkilöitä, jotka
eivät pelkää pistää itseään likoon ja osaavat julkisesti puolustaa
omaa asiaansa. Kokemusasiantuntijoiden vahva ulostulo suomalaisella
rahapelikentällä on tervetullutta: oli jo aikakin, että ihmisten
elämäntarinat tulevat kuulluiksi numeroiden ja tilastojen sijaan!

Vaikka kansalaisaloite ei ole vielä päässyt tavoitteeseensa
(eli 50 000 allekirjoitukseen), on kuitenkin alkanut tapahtua.
Eilen omistajaohjausministeri Paatero ja Veikkauksen hallituksen
puheenjohtaja Kallasvuo pitivät tiedotustilaisuuden, jossa kerrottiin
Veikkauksen toimintaa koskevista muutoksista. Yksi muutoksista
koskee hajasijoitettujen rahapeliautomaattien lukumäärää. Veikkaus on
valmis luopumaan noin 3000 rahapeliautomaatista: siitä, milloin ja mistä
tämän koneiden harvennus alkaa, ei ole vielä selkeää tietoa. Toinen iso
luvattu muutos on se, tunnistautuminen ei olekaan lähitulevaisuuden tavoite,
vaan siihen paneudutaan jo tänä vuonna.

Kaikki eivät ole vakuuttuneita näistä muutoksista. Harvennettavien
koneiden lukumäärä ei olisi merkityksellinen ja tunnistautuminen
ei auttaisi ongelmallisesti pelaavia kansalaisia. Silti hajasijoitettavien
rahapeliautomaattien lukumäärän pieneneminen on ensimmäinen
askel parempaan suuntaan. Sen sijaan, että kukaan jäisi odottelemaan
kansalaisaloitteen lopputulosta, jokin on liikahtanut uuteen suuntaan.
Toisekseen pakollinen tunnistautuminen on kuitenkin parempi vaihtoehto
kuin tunnistautumaton rahapelaaminen.

Ehkä tässä vaiheessa on vielä turhan aikaista odottaa jotain edes sen
tason kulttuurista muutosta, joka tapahtui rahapelien ikärajojen
yhtenäistämisen jälkeen. Tuolloin rahapelaaminen ei enää ollut koko
kansan huvia - nuoret mukaan lukien. Ehkä jonain päivänä
rahapeliautomaatteja ei enää ole, kun kaikki rahapelaaminen on
digitalisoitunut. Sitä ennen on tyydyttävä koneiden hitaaseen
harvenemiseen ja tunnistautumiseen, joka toivon mukaan pistää
jokaisen riski- ja ongelmapelaajan vielä kerran miettimään ennen
lopullisen päätöksen tekemistä pelata kaupassa tai kioskilla.

Jotta nämä muutosehdotukset näkivät päivänvalon,
kokemusasiantuntijoita on kiittäminen. He ovat tehneet ison taustatyön.
He ovat rohkeasti nousseet  esiin ja toistaneet asiansa niin kauan ja niin
monelle taholle, jotta he ovat tulleet kuulluiksi. Vaikka edelleen on paljon
tehtävää vastuullisuuden eteen, toivon keskustelun rahapelitoiminnasta
Suomessa jatkuvan.

Rahapeliautomaatit poistettava kaupoista, kioskeista ja huoltoasemilta:
https://www.kansalaisaloite.fi/fi/leijuke?id=3933

Paatero linjaa Veikkauksen tulevaa toimintaa:
https://areena.yle.fi/1-50272458

Tunnistautuminen, pelikielto vai lisää keinoja rahapelaamisen hallintaan?

Tänään oli aivan pakko twiitata Hesarin jutusta nimeltä "Helppoa rahaa" (12.8.2018).
Lukiessani artikkelia en voinut olla kysymättä itseltäni, miksi juttua varten oli
haastateltu rahapelaamisen takia velkaantuneita miehiä. Toki toimittaja oli
haastatellut muitakin velkaantuneita, mutta hurjimmat esimerkit taitavat aina löytyä
rahapelimaailmasta. Suomalaista tutkimustakin löytyisi pikavippien käytöstä
rahapelaamiseen (Lähteenmaa & Strand 2008; Rantala & Tarkkala 2009;
Rantala 2012; Järvinen-Tassopoulos 2016), jos toimittaja olisi halunnut
paneutua aiheeseen.

Hesarin artikkelissa kerrotaan rahapelaamisen kielteisistä ja vaarallisista
seurauksista. "Niklas" pelasi lainaamansa rahat ja joutui velkakierteeseen.
Lopulta hän sai apua Tiltistä ja Takuusäätiöstä. Rahansa pelannut "Mikko"
yritti vahingoittaa itseään ja tehdä itsemurhan: hän joutui lopulta
mielialahäiriöosastolle tahdonvastaiseen hoitoon. Miesten kokemukset
ovat järkyttäviä.

Artikkelissa mainitaan maltalaiset rahapeliyhtiöt ja Veikkaus. Ensin
mainitut myönsivät elinikäisen pelikiellon "Niklakselle", kun taas
suomalainen monopoliyhtiö ei. Sattumoisin löysin internetistä erään
rahapelaajan kertomuksen siitä, kuinka hän sortui pelaamaan puolen
vuoden pelittömän kauden jälkeen. Hän löysi sähköpostilaatikostaan
vanhan viestin rahapeliyhtiöltä, jolta hän oli hakenut
pelikieltoa. Yhtäkkiä henkilön teki mieli pelata ja hän pyysi
rahapeliyhtiötä avaamaan vanhan pelitilinsä. Elinikäinen pelikielto
ei siis välttämättä toimi, eikä ole vaikeaa avata uutta pelitiliä johonkin
toiseen nettikasinoon.

Lähitulevaisuudessa Suomeen on tulossa pakollinen tunnistautuminen
kaikkiin rahapeleihin. Tunnistautumisen tulisi vaikuttaa ennalta
ehkäisevästi ongelmalliseen rahapelaamiseen ja pelikiellon pysyvyyteen.
Tarvitaan kuitenkin lisää keinoja, jotta myös internetissä tapahtuva
rahapelaaminen pysyisi hallinnassa. Joskus 10 vuotta sitten ehdotettiin,
että pääsy ulkomaisten rahapeliyhtiöiden sivustoille estettäisiin
blokeeraamalla ip-osoite. Ehdotukselle taidettiin nauraa tuolloin,
mutta keinot puuttua internetin rahapelitoimintaan ovat edelleen vähissä.
Nyt tarvittaisiin (ilmaisia) esto-ohjelmistoja (kuten Gamban), jotka
voisi asentaa omaan älypuhelimeen ja/tai tietokoneelle. Näin rahapelaajalla
olisi enemmän keinoja hallita omaa pelaamistaan.

Silti esto-ohjelmatkaan eivät voi estää rahapelien jatkuvaa markkinointia.
Hesarin artikkelissa pikalainayhtiöt tarjoavat lainojaan henkilöille,
joilla on jo velkaa tai joiden talous ei edes kestä lainaamista. Mainoksissa
hyödynnetään julkkiksia, jotka tekevät lainaamisesta (huumorin varjolla)
järkeenkäypää  (vrt. Suomilimiitin "matti kukkarossa"-kampanjavideot).
Myös kauppojen kassoilla halutaan myydä raaputusarpoja ja muita
veikkauspelejä asiakkaille, jotka saattavat olla ongelmapelaajia.

Ongelmapelaajilla ja rahapelaamisen lopettaneilla on paljon omakohtaista
tietoa rahapelaamisen haitallisuudesta. He tietävät rahapelaamisen
rahoittamisesta kaiken. He tietävät, kuinka rahapelien mainonta ja
sijoittelu voivat vaikuttaa rahapelaamisen jatkumiseen. Toivoisin, että
heitä haastateltaisiin yksilöinä, eikä pelkästään mehevän
kärsimystarinan toivossa. Myös tutkimuskentällä ongelmapelaajia
voisi lähestyä ihmisinä, joilla on elämäntarina. Sitä ei voi
tavoittaa katsomalla tilastoja.


Helppoa rahaa (HS 12.8.2018)
https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000005787350.html

"Nettipelaaja saa hakea kuluttajasuojaa Maltalta"
https://yle.fi/uutiset/3-6942097

WC (Suomilimiitin mainos ft. Matti Nykänen)
https://youtu.be/g0VtpFjBK98

No thanks to underage gambling - 2018 FIFA World Cup and sports betting

Greetings from the southern France where I spent a couple of weeks
holidaying. It was interesting to see how sports betting was marketed
in the French media during the 2018 FIFA World Cup. Both locals and
tourists gathered in bars and restaurants to watch the matches from big
TV screens. One evening I was having dinner at Le Martina. I was seated
in a way that I could see the TV screen even though I had not come to
the restaurant to watch the match.

All the advertisements showed before, during and after the match
were about sports betting. One particular advertisement caught
my eye. It addresses underage gambling. In this FDJ (La Française des Jeux)
advertisement, a young looking man wants to place a bet, but the
owner of the bar refuses to take his bet. He then asks some adult
customers to place his bet for him: they refuse and
he is told that he hasn't got the age to bet. Finally, the young man
is seen to play football with the betting slip.

The restaurant, which showed the match, had children as customers
and more children came to watch the match from the surrounding
restaurants. How is it possible to prevent underage gambling if young people
learn from TV that football and betting are two things related to each other?
I understand that for a commercial TV channel advertisements are an
important source of income, but one advertisement that reminds of
age limits is not enough. It is important that gambling operators recognise
that major sports events are watched in families where minors can learn to
gamble by following the example of a parent or a relative. Young
people may also find sports betting advertisements appealing to them.

Youngsters are also very capable of initiating one other into gambling.
There are online videos made to minors who wish to bet despite the age limits.
One video starts with a sports betting tutorial: a French speaking boy
explains how to bet on one's smart phone and how to place the bet in a French
"bar tabac". According to this boy, a minor can succeed in this if he is in
the company of an adult or an older looking friend or cousin. In another
video, the author tells about online betting sites where the gambler's age is
not verified.

Gambling authorities should take a stand on these video tutorials in order to
prevent underage gambling. FDJ's advertisement tackles quite well the issue of
underage gambling by reminding adults not to help youngsters to gamble.
Nevertheless, sports betting is a global mobile phenomenon. If young adult males
bet on their smart phones (e.g. Deans 2017), who can stop underage
(almost 18 year-old) youth from downloading a sports betting app to
their smart phone? Parents, teachers, coaches and youth workers should share
youngsters' passion for football, but they should also be aware of the
appeal of sports betting. The 2018 FIFA World Cup might be over,
but gambling is not.

FDJ's advertisement: "Avant 18 ans, le sport on le vit, le pari on l'oublie" (in French)
https://www.youtube.com/watch?v=qSEsxe8cQkE

E.G.Deans' PhD thesis on young men's gambling:
http://dro.deakin.edu.au/view/DU:30105448

Miten etnisyyden ja maahanmuuttajuuden käsitteet soveltuvat rahapelitutkimukseen?

Terveisiä Nuorisotutkimuspäiviltä Oulusta. En ole pitkään aikaan kirjoittanut
mitään, sillä taisin menettää hetkeksi runosuoneni. Onneksi tulin tänne Ouluun
ja pitämäni esityksen perusteella saamani kommentit saivat minut taas
kirjoittamaan. Olen tässä jo vähän aikaa miettinyt maahanmuuttajuuden,
maahanmuuttajataustaisuuden ja ulkomaalaistaustaisuuden käsitteitä. Täällä
Nuorisotutkimuspäivillä pidin esityksen yhdessä kollegani Kirsimarja Raitasalon
kanssa maahanmuuttajataustaisten nuorten päihteiden käytöstä ja raha-automaatti-
pelien pelaamisesta. En tiennytkään, että kulttuuri on kirosana.

Rahapelitutkimuksen puolella etnisyys, etniset ja kulttuuriset vähemmistöt sekä
siirtolaisuus ja alkuperäiskansa eivät ole vieraita käsitteitä. Nitä käytetään silloin,
kun tutkitaan tietyn maan vähemmistö- ja alkuperäiskansojen rahapelaamista.
Sain kuulla, että etnistän nuoria kirjoittamalla ja puhumalla maahanmuuttaja-
taustaisista nuorista. Mietin pitkään ja hartaasti, millä käsitteellä viittaisin
ESPAD-kyselyyn vastanneisiin nuoriin, jotka olivat joko itse syntyneet tai
joiden vanhemmat olivat syntyneet ulkomailla. Päädyin kutsumaan nuoria
maahanmuuttajataustaisiksi. Käsite kuitenkin muutettiin Sosiaalilääketieteellisessä
aikakauslehdessä ja näin ollen ESPAD-nuorista tuli ulkomaalaistaustaisia.

Etnistämisestä tulee mieleen rodullistaminen. Tarkoitukseni ei todellakaan ollut
toiseuttaa nuoria, vaan tuottaa tietoa kaikista ESPAD-kyselyyn vastanneista
15-16-vuotiaista nuorista. Minun olisi pitänyt enemmän tutkia alueellisuutta
ja yhteiskuntaluokkia. Ok, mutta en ole varma vastaako ESPAD-aineisto kysymyksiin
asuinalueen, sosioekonomisten erojen ja yhteiskuntaluokan kysymyksiin.
Kaveripiirin päihteiden käytöstä on kysymyksiä, mutta ei siitä, keitä
kaverit ovat.

Tuntuu, että on kovin vaikeaa tehdä tutkimusta maahan muuttaneiden tai
Suomessa syntyneiden maahanmuuttajataustaisten yksilöiden rahapelaamisesta.
Eilen opin, että maahanmuuttajien sijaan pitäisi puhua vähemmistöistä, ja
jokaisesta henkilöstä pitäisi sanoa "etnisesti suomalainen" tai "etnisesti
kreikkalainen". Tuntuu, että olen eksynyt käsiteviidakkoon sen sijaan, että
voisin oikeasti tutkia erilaisia rahapelaamisen tapoja ja/tai pelaamattomuuden
syitä.

Shadia Rask kirjoitti Sosiaalilääketieteellisen aikakauslehdessä (2017) toisen polven
maahanmuuttajista ja oikeastaan siitä, milloin henkilöä lakataan pitämästä
maahanmuuttajana. Ehkä olisi ollut parempi kutsua kaikkia ESPAD-nuoria
monikulttuurisiksi nuoriksi ja vertailla nuoria esimerkiksi äidinkielen perusteella.
En silti ole varma, onko sekään paras vaihtoehto. Nuori saattaa joutua hankalaan
tilanteeseen: onko äidinkieli sama kuin kotona puhuttu kieli vai onko se jokin
muu? Entä mihin kategoriaan sijoittuvat ne nuoret, joilla vain toinen vanhemmista
on maahanmuuttajataustainen? Parasta olisi kysyä nuorilta itseltään.

Toivon kuitenkin, että vastaisuudessakin saan mahdollisuuksia tutkia muitakin
Suomessa asuvia yhteisöjä kuin etnisesti suomalaisia. Ehkä olisi aika, että
joku huomioisi myös etniset vähemmistöt maahanmuuttaneiden yhteisöjen
ohella.Rahapelaaminen koskettaa kuitenkin kaikkia Suomessa asuvia. Se on
varmasti tullut selväksi viime viikolla alkaneesta lehtikirjoittelusta koskien
ongelmallista rahapelaamista ja rahapelikulutusta. Rahapelejä on tarjolla
kaikkialla ja kaikille - etnisyyteen ja maahanmuuttajuuteen katsomatta.

Kannabiksen käytön laillistamiseen haetaan tukea rahapelialan sääntelystä

Ranskalainen ajatushautomo Terra Nova ehdottaa, että kannabis laillistettaisiin
Ranskassa ja sen myyntiä valvottaisiin samaan tapaan kuin internetin
rahapelitoimintaa. Ajatushautomo esitti laillistamista jo vuonna 2014, mutta koska
esitys ei ottanut tuulta purjeisiinsa, tukea on haettu ranskalaisen valvontaelimen
ARJELin toiminnasta. ARJEL (Autorité de régulation des jeux d'argent en ligne)
perustettiin vuonna 2010, kun Ranska avasi osittain rahapelimarkkinansa ja salli
ulkomaisten rahapeliyhtiöiden toiminnan internetissä luvanvaraisesti. Terra Nova
ehdottaa, että Ranskaan perustettaisiin samanlainen elin valvomaan
kannabismarkkoita, joista tehtäisiin lailliset.

Katsotaanpa ehdotusta tarkemmin. Miksi rahapelitoiminnan valvonnalla halutaan
perustella kannabiksen laillistamista? Yhteiseksi nimittäjäksi nousee yllättäen
kansanterveys. Sekä kannabis että rahapelit ovat riippuvuutta aiheuttavia tuotteita:
on siis parempi laillistaa kuin antaa laittoman myynnin rehottaa. Terra Novan
raportissa ranskalaiset maanviljelijät ja ulkomaiset yhtiöt saisivat
maatalousministeriön erityisluvalla viljellä kannabista. Viljelijät ja tuottajat
joutuisivat valvonnan alaisiksi, aivan kuten internetissä lisenssillä toimivat
rahapeliyhtiöt. Myynnistä vastaisivat valvontaelimen hyväksymät asiamiehet.
Terra Nova ehdottaa myyntipisteiksi tupakkakauppoja, apteekkeja ja uusia
erikoistuneita myymälöitä. Kannabiksen käyttö olisi kielletty työpaikoilla
(katetuilla ja suljetuilla alueilla), kuten tupakointikin.

Riippuvuuksien vertailu yhteismitallisina on hankalaa. Raportissa todetaankin, että
kannabis on tuotteena lähempänä tupakkaa kuin rahapelejä. Nuorten ranskalaisten
tupakoinnin todetaan vähentyneen ikärajan nostamisen jälkeen vuonna 2009 ja näin
oletetaan tapahtuvan myös laillistetun kannabiksen kohdalla. Kannabisaskeihin tulisi
terveyteen liittyviä varoituksia ja askien ulkoasu olisi neutraali. Terra Novan mukaan
valtio hyötyisi kannabisverosta ja hallitsisi kannabismarkkinoita.

Uskomattominta on lukea kannabistuotoista, joita Terra Nova ehdottaa käytettäviksi
yleishyödyllisiin tarkoituksiin. Osalla kannabistuotoista ylläpidettäisiin sosiaaliturvaa
ja osalla voisi taas hyödyntää alueita, jotka tarvitsevat kehittämistä ja panostusta
koulutukseen. Toisin sanoen kannabistuottoja käytettäisiin pahamaineisten
(lähiö)alueiden parantamiseen ja niiden asukkaiden hyvinvointiin. Sen sijaan, että
uudet sukupolvet päätyisivät huumekauppaan, heitä autettaisiin paremman elämän
syrjään kiinni kannabistuotoilla.

En ole huumetutkija, joten voin kommentoida ajatushautomon raportin antia vain
rahapelialan näkökulmasta. Kannabiksen ja rahapelien sääntelyn vertailu toisiinsa
tuntuu keinotekoiselta. Rahapelejä ei myydä pikkuruisissa askeissa, joissa on
varoittavia terveyteen liittyviä tekstejä tai ikäviä kuvia aivovaurioista tai sairaista
keuhkoista. Rahapelaamisesta on tullut osa länsimaista valtakulttuuria ja
rahapelejä markkinoidaan kaikin mahdollisin keinoin. Rahapelit eivät myöskään
aiheuta samalla tavalla ja samankaltaisia haittoja ja ongelmia kuin huumeet.
Ongelmapelaajaa ei välttämättä tunnista, vaikka hänet tapaisi töissä joka päivä.

Terra Novan raportti puolustaa kannabiksen laillistamista Ranskassa, mutta
argumentit myynnin lisenssoimisen puolesta jäävät heikoiksi. Ranska ei avannut
internetin rahapelimarkkinoitaan ulkomaisille toimijoille siksi, että rahapelaaminen
olisi ollut laitonta maassa tai internetissä. Ranskan päätös oli vastaus ulkomaisten
rahapeliyhtiöiden tarjontaan, aivan kuten yksinoikeusjärjestelmän ylläpitäminen
on sitä Suomessa. Rahapelipolitiikalla on eri säännöt kuin huumepolitiikalla.


Terra Novan kotisivu (ranskaksi):
www.tnova.fr

Cultural Altercations or Notes on Respect

What a day! The second conference day started with a beautiful
Pacific welcome. The Reverend referred to social problems in his sermon and related
them to the topic of the conference. The Papatoetoe choir was just amazing
- the hymns and the traditional dances were powerful and yet gracious. The drink
ceremony was new to me: every male representative was offered a drink of water
and they greeted the person who gave it in a ceremonial way. Imagine if there were
no traditions, no collective memories, where would we be?

Yesterday I wrote about cultural perspectives, but today I will blog about cultural
altercations. I could have done this two years ago when I attended the ICG 2014,
but I decided not to mention it. But I cannot stand bullying and latent intellectual
racism. New Zealand is a multicultural society with many ethnicities, cultures,
languages and ways of life. Every International Gambling Conference has a Maori
welcome, a Pacific welcome and an Asian welcome. During the past days I have seen
so many students of so many origins in the AUT campus area. So how it is possible
that some persons who represent education and research do not understand what the
respect of others mean.

While I was gathering my thoughts on this particular day, I remembered a
song from Kelis. An academic version of the chorus would be
something like this: "My research is better than yours, d...n right it is better
than yours. I can teach you, but I have to charge." I don't mind constructive criticism,
but I do mind researchers who depreciate their colleagues' work publicly and think
they are really clever. Laughing quite overtly at a fellow researcher who has a
heavy foreign accent is immature. But shouting is simply bullying: one speaker
was not fluent in English and he didn't understand the question
that someone asked him. Instead of repeating the question with easier
words, the person shouted his question in a very rude way like the speaker was
def and idiot. Europe is full of languages and dialects: when you know it, you
don't mind it.

Are altercations really necessary in conferences? Why stay in a session, if the
presentations are not interesting enough? Why treat a fellow researcher
with rudeness, when academic interaction should be about respect?
Instead of seeing bad research everywhere, why don't we engage in a debate
and decide after it who will teach the others?

Cultural Perspectives on Problem Gambling

Greetings from the International Gambling Conference held in Auckland! The first
conference day is over and I must say that not only the keynote speakers and the
other speakers gave me new ideas, but I also got a little bit emotional after having
listened to the life stories of problem gamblers and one concerned significant other.
The day started with welcoming speeches: I always look forward listening to Rangi
McLean, because even though I don't understand Maori, I feel the welcoming spirit.

Then it was time for cultural perspectives on problem gambling. Dr. Wong talked
about cultural beliefs and misinterpretations that he has dealt with during his career
as a counsellor. Individuals interpret religious texts and proverbs to justify their
gambling, but they misinterpret the initial meaning of the words and they forget
that it is possible to think otherwise. Ben Taufua represented the Pacific people
and made a powerful speech about the future of the Samoans. Research on problem
gambling should not be only about money games, gambling behaviors and harms
related to gambling. In the case of minorities, problem gambling should be
seen as a part of a larger social, cultural and political context, which reveals the
causes of migration, the current status of the minority as an ethnic group
and the impact of difference (e.g. discrimination, exclusion) on this group. Professor
Denise Wilson spoke about the challenges that Maoris encounter as
indigenous and referred to Laurie Morrison's research on problem gambling
among Maori women.

Dr. Darrell Manitowabi made an excellent presentation on indigenous
casinos and their meaning as a form of decolonization or self-government.
He emphasized that in the case of the Anishinaabeg communities (Canada),
people gambled (cf. the moccasin game, lacrosse) before they were colonized.
When Manitowabi was a child, people played bingo in churches (clearly
after the service). But the example of indigenous casinos indicated that
indigenous gambling is a "double-edged sword": casinos may become
a mechanism for socio-economic development, but they also generate
problem gambling issues in the communities.

The panelists of the Consumers' Voices were simply courageous. Their
life stories made me think how it is important to listen to problem gamblers
and their significant others, give them a voice in a panel or by doing
research. Statistics give us information of prevalence rates and estimates
on how many individuals are affected by gambling problems. Consumers
behind the statistics have personal experience of gambling and problem
gambling and they should be heard more often - not only by researchers,
but especially by politicians and representatives of organizations that
are funded by gambling companies.

The day ended with the screening of "Ka-ching! Pokie nation"
by LookingGlassPictures. Here is the trailer of the documentary:
www.youtube.com/watch?v=zhD9NzJsWps

The International Gambling Conference is one the best conferences
in the field. The high quality of the presentations, many interesting keynote
speakers and no representatives of the gambling industry around make the
ICG an event that attract researchers, experts and professionals from all
over the world.

Mitä sinä markkinoit vaatteillasi?

Meillä kotona muoti on usein extreme. Olen nähnyt viime vuosina kaikenlaisilla
kuvituksilla varustettuja vaatteita, kauhumuotia nuoruudestani ja ihan mitä
tahansa ihanaa siltä väliltä. Poikani ei ole muodin orja: hän on muodinluoja.
Näin ollen innostuin tietenkin suomalaiseen Makia-vaateyritykseen osuneesta
kritiikistä.

Makia loi Jazzo-nimisen t-paidan, jossa komeilee kuva vanhasta pajatsosta. Lisäksi
kuvan yläkulmassa on Makian logo ja erehdyttävästi Raha-automaattiyhdistyksen
vanhaa neliapila-logoa muistuttava merkki. Sittemmin Makia on joutunut
poistamaan t-paidan mallistostaan, koska rahapeliyhtiö ei salli muiden
markkinoida omia rahapelejään.

Ymmärrän kyllä ristiriidan markkinoinnin kannalta. Kuka haluaisi nähdä
oman valokuvansa tai tuotteensa jonkin toisen yrityksen nimissä ilman, että
siitä saa mitään hyötyä? Toisekseen ihan kaikkea ei saa mainostaa ihan
missä asussa tahansa. Silti vaatteilla markkinoidaan koko ajan ympäri
maailmaa esimerkiksi huumeita, seksiä ja alkoholia. Sananvapauden
nimissä kuka tahansa voi painattaa t-paitoihinsa mitä tahansa toisia ihmisiä
halventavia tekstejä ja kansainvälisiä käsimerkkejä. Puhumattakaan siitä,
kuinka paljon myydään ja ostetaan vaatteita, laukkuja, kenkiä tai huiveja,
joissa on huippumerkin logo, mutta täysin väärä alkuperä. Oikeastaan mikään
ei ole enää pyhää, eikä millään ole enää koskemattomuuden monopolia.
Mikä sitten tekee Jazzo-t-paidasta poikkeuksen?

Suomessa rahapelien markkinointi on säänneltyä. Veikkaus joutui
luopumaan rahapeliensä näkyvästä markkinoinnista ruokakauppojen
kassoilla, koska sen katsottiin olevan liiallista. Mainosrekvisiitta
sai lähteä, eikä veikkauspelejä saa enää aktiivisesti tarjota. T-paidan
tarinaan liittyy kuitenkin sama huoli kuin edellä mainittujen
rahapelien tapaukseen. Mitä jos paita innostaisi väärällä tavalla
jotakuta pelamaan rahapelejä? Mitä jos paita hehkuttaisi
rahapelaamista väärällä tavalla ja antaisi ihmisten luulla,
että rahapelaaminen on hienoa ja hauskaa?

Kuvitellaan fiktiivinen henkilö, joka kulkee päällänsä vaate,
jonka kuvitus viittaa uskontoon. Luulen, että kuva viestii
muille monia asioita vaatteen kantajan uskonnollisesta
suuntautumisesta aina uskon pilkkaan ja väärinkäyttöön.
Suurin osa ihmisistä ei ajattele mitään fiktiivisen henkilön
vaatetuksesta. Jos taas paidassa on pajatso, kuinka moni edes
tunnistaa rahapelikoneen Pohjoismaiden ulkopuolella? Eikö yhtä lailla
voisi järkyttyä vaatteista, joiden kankaat imitoivat Yhdysvaltojen
lippua?

Makian tarkoituksena oli tehdä kunniaa vanhalle pajatso-
pelille. Kuvitus olisi ehkä voinut onnistua paremmin, jos siinä
ei olisi ollut muuta logoa kuin Makian oma. Kotimaisilla
rahapeliyhtiöillä on arpajaislainsäädännön perusteella
yksinoikeus tarjoamiinsa rahapeleihin ja vain ne saavat
markkinoida rajoitetusti rahapelejään.

Markkinoinnin ja taiteen välillä on häilyvä raja.
Muoti taas voi tehdä mitä tahansa mistä tahansa - paitsi
Suomessa.

Makia kuvitti t-paidat pajatsolla (Ilta-Sanomat):
www.iltasanomat.fi/muoti-kauneus/art1444961963051.html

Peliskaba 2015 - Suunnittele Veikkaukselle nettiarpa

Sainpa erikoisen viestin Up Your Game -verkoston kautta. Vaikka
irtisanomisista uutisoidaan jatkuvasti, Suomessa on edelleen luottamusta
peliteollisuuteen ja sen mahdollisuuksiin niin kotimaassa kuin maailmalla.
Nyt myös rahapeliteollisuus on kiinnostunut nuorten suunnittelijoiden
osaamisesta ja innovatiivisista näkökulmista. Suunnittelukilpailu on
tietenkin K-18, kuten rahapelitkin Suomessa.

Onko tässä uusi trendi - pokeriammattilaisesta rahapelisuunnittelijaksi? Mihin raja
digitaalisten pelien ja rahapelien välillä katosi?

"Suunnittele Veikkaukselle uusi digitaalinen peli – pääpalkintona 7 500 euroa

Veikkaus ja Pelit-lehti järjestävät yhteistyössä pelisuun­nittelukilpailun. Ensi kertaa toteutettavan Peliskaba2015-kilpailun ideana on suunnitella Veikkaukselle uusi digitaalinen peli, nettiarpa, joka voitaisiin ottaa osaksi Veikkauksen pelivalikoimaa. Kilpailu on yksi Veikkauksen 75-juhlavuoden tempauksista.

-          Veikkaus on mukana mahdollistamassa monenlaista hyvää niin liikunnan, taiteen, tieteen kuin nuorisotyönkin saralla. Tämän lisäksi haluamme edistää suomalaista peliteollisuutta ja -kulttuuria. Mikä olisi parempaa kuin tarjota suomalaisille tilaisuus ideointiin ja pelialan opiskelijoille mahdollisuus niittää mainetta pelisuunnittelukilpailun muodossa. Tämä on ensimmäinen kerta, kun pelitalojen ulkopuolelta tuleva konsepti voi päästä osaksi Veikkauksen nettiarpavalikoimaa, sanoo liiketoimintajohtaja Heidi Ioannidou Veikkauksesta.

 Matala osallistumiskynnys

Kilpailuun voivat osallistua Suomessa asuvat vähintään 18-vuotiaat, joka eivät ole julkaisseet vielä yhtään peliä. Myös ryhmänä voi osallistua. Idean pelistä voi lähettää esimerkiksi PowerPoint-esityksenä, vide­ona, kynää ja paperia käyttäen, valmiiksi koo­datun pelin muodossa tai muulla kilpailijan keksimällä tavalla. Esityksessä tulee käydä ilmi pelin teema, visuaalisuus ja sen toiminta, milloin tai miten nettiarvan pelaaja voittaa ja häviää sekä missä ja millä laitteilla sitä pelataan.

Kilpailun pääpalkintona on 7 500 euroa, jonka lisäksi Veikkaus palkitsee viisi muuta osallistuvaa työtä erikoismaininnoin ja 500 euron palkinnoin eri kategorioissa.

Ehdotukset uudesta nettiarvasta tulee lähettää 30.9. mennessä osoitteeseen peliskaba2015@veikkaus.fi. Osallistujan on omistettava kaikki oikeudet lähettämäänsä konseptiin. Oikeudet konseptista siirtyvät Veikkaukselle.

 Kilpailu kaikille innokkaille

Veikkauksella on noin 40 erilaista nettiarpaa. Yrityksen nettiarvat ovat syntyneet Veikkauksen ja pienten suomalaisten animaatio- ja pelifirmojen sekä startupien käsissä. Veikkaus onkin yksi merkittävistä pelialan työllistäjistä. Vuositasolla yhtiö tuo leivän nettiarpojen pelisuunnittelun ja -kehityksen muodossa kymmenille pelintekijöille lähes miljoonan euron arvosta.

-          Kaikki nykyiset nettiarpamme ovat Veikkauksen ja suomalaisten yhteistyökumppaneidemme suunnittelemia ja toteuttamia. Siis suomalaisten tekemiä pelejä suomalaisille asiakkaille. Olemme tästä ylpeitä. Tämä kisa ei kuitenkaan ole suunnattu pelejä jo julkaisseille, vaan nyt haluamme tarjota tilaisuuden nimenomaan peliharrastelijoille tai vaan loistoidean esitteleville, sanoo Ioannidou.

Pelit-lehden päätoimittajan Tuija Lindénin mukaan pelisuunnittelun alalla harvemmin järjestetään kilpailuja. Peliskaba2015 on hieno pelinavaus Veikkaukselta. Se osoittaa halua olla tukemassa pelikulttuuria ja suomalaista peliteollisuutta, jota myös Pelit-lehti omalla työllään edistää, sanoo Lindén."

Pelit.fi -ilmoitus:

http://www.pelit.fi/2015/08/peliskaba-2015-kayntiin-voittajalle-7-500-euroa/

      

Kolikkopelit piiloon? Asiantuntijat A-studiossa

Syksy on hyvä aloittaa kolikkopeleillä. Kolikkopeleistä löytyy aina sanottavaa,
vaikka muuten rahapelaamisesta, rahapelitoiminnasta tai -politiikasta ei
tietäisi mitään. Jokainen tietää vähintään, että mummot pelaavat marketissa.
Miksi rahapeliautomaateilla pelaaminen nousee yhtäkkiä otsikoihin ja
sitä jopa käsitellään ajankohtaisia asioita ruotivassa A-studiossa heti SOTE-
asioiden jälkeen?

Kun tarvitaan tietoa suomalaisten rahapelaamisesta, turvaudutaan
asiantuntijoihin. Tieto on toki valtaa, mutta onneksi hiljaista tietoa omaavat
myös kokemusasiantuntijat. Olen jo vuosia toivonut, että jonain päivänä
saisin istua yleisön joukossa kuuntelemassa heitä. Esimerkiksi
Uudessa-Seelannissa järjestettävässä rahapelikonferenssissa
ongelmapelaajat ja heidän läheisensä ovat tervetulleita kertomaan
elämäntarinansa. Viime vuonna toiveeni toteutui, kun Hanna suostui
kertomaan omien kokemustensa perusteella ongelmapelaamisesta
"Kohti kestävää politiikkaa ja toimintaa?" -seminaarissa. Kokemusten
arvoa ei voi vähätellä, sillä niiden perusteella voidaan luoda uusia
näkökulmia esimerkiksi rahapeliongelmiin puuttumisen tapohihin.
Kokemusasiantuntijat muistuttavat inhimillisyydestä, jota ei
välttämättä löydy numeroista tai muista asiantuntevista puheenvuoroista.

Kolikkopeleistä kutsuttiin puhumaan myös kansliapäällikkö Päivi
Nerg. Kun toimittaja kysyi häneltä rahapeliautomaattien sijoittamisesta
muualle kuin nykyisille paikoilleen, Nerg ehdotti
kompromissia. Koneita ei sijoitettaisi erityisiin pelisaleihin, mutta
erilleen. Hajasijoittamisen puolesta vaikutti puhuvan RAY:n
liiketoimintajohtaja Timo Kiiskinen, jonka mielestä parempi
vaihtoehto on pitää kolikkopelaaminen näkyvillä, kaikkien silmien
alla, kuin piilossa ja silmistä pois.

Kalevi Laine, toinen haastelluista kokemusasiantuntijoista, oli sitä
mieltä, että valtion tulisi kustantaa ne palvelut, joita tuottavat
yleishyödylliset järjestöt. Yleensä tällainen mielipide tai ehdotus
tyrmätään vetoamalla verotuksen kiristymiseen. Kalevi oli jo
päässyt irti ongelmapelaamisesta, mutta 30 vuotta pelannut
Pete pelasi edelleen kaiken irtoavan rahan. Kalevi pystyi
näkemään suuremman kuvion, jonka suomalainen rahapelijärjestelmä
on muodostanut tähän mennessä.

Uutta uljasta rahapeliyhtiötä perustettaessa kannattaisi kutsua
kokemusasiantuntijoita keskustelemaan. He voisivat kertoa mielipiteensä
niin hajasijoituksesta kuin rahapelien koukuttavuudesta. Ongelmapelaajat eivät
katoa maan alle, vaikka rahapeliongelmaa pyrittäisiin
suitsimaan paremmalla sääntelyllä, tiukemmalla ohjauksella
tai rekisteröityneellä pelaamisella. Tarvitaan vastuullisempi
rahapelijärjestelmä, jossa vastuullisuus koskee jokaista aina
pelipaikan pitäjästä lainsäätäjään. Tutkijoista puhumattakaan.

Samat teemat ("crack cocaine of gambling", hedelmäpelit)
toistuvat ajankohtaisina vuodesta toiseen, mutta auttaako pelkkä
asiantuntijuus purkamaan ongelmallisen rahapelaamisen
vyyhtiä? Ehkä olisi aika puhua asioista niiden oikeilla nimillä
erilaisia näkökulmia edustavien asiantuntijoiden kesken.

A-studio 31.8.2015:
areena.yle.fi/1-2446890?autoplay=true

Rahapeliareenalla Vermossa 17.6.2015

Rahapeliareena järjestettiin tänä vuonna Vermossa. Kyseessä on kutsuseminaari,
jossa keskustella ja väitellään rahapelitoiminnasta ja -politiikasta kotimaisten
rahapeliyhtiöiden johdolla. Tällä kertaa tilaisuuden järjesti Fintoto Oy.
Rahapeliareena käynnistyi puheenvuoroilla, jonka jälkeen alkoi paneelikeskustelu.
Kuinka tärkeää onkaan valita oikein sekä puhujat että panelistit, jotta keskustelussa
säilyy jännite!

Tilaisuuden keskiössä oli tietenkin suomalainen yksinoikeusjärjestelmä. Siihen
viitattiin puheenvuoroissa niin kotimaisten rahapeliyhtiöiden yhdistämisellä
kuin paneelissa yksinoikeusjärjestelmän purkamisella. Yhdistämishankkeen
on tarkoitus edetä uuden hallituksen myötä, jotta uusi valtion omistusohjauksessa
oleva rahapeliyhtiö voisi aloittaa toimintansa 1.1.2017. Lisäksi keskusteltiin
rahapelien markkinoinnista, josta media on ollut yllättävän kiinnostunut.

Erityisen mielenkiintoiset puheenvuorot rahapelijärjestelmän nykytilasta ja
rahapeliyhtiöiden haasteista pitivät kansliapäällikkö Päivi Nerg (SM) ja
toimitusjohtaja Pertti Koskenniemi (Fintoto Oy). Maaliskussa ilmestyneen
rahapelijärjestelmän vaihtoehtoisia ratkaisumalleja puivan selvityksen
jälkeen on ilmestynyt hevosalan tulevaisuuden turvaamiseen yhden
toimijan mallissa pureutuva raportti. Vaikutti siltä, että
paino puheenvuoroissa siirtyi kansainväliseen toimintaympäristöön
yksinoikeusjärjestelmän ylläpidon sijaan. Kilpailu rahapelaajista on
kovaa, niin Suomessa kuin maailmalla.

Jo joitain vuosia sitten Jyrki Kasvi järjesti keskustelutilaisuuden
Pikkuparlamentissa. Keskustelemassa rahapelitoiminnasta
olivat muun muassa PAFin ja Unibetin edustajat. En enää muista,
mikä oli tilaisuuden pääteema, mutta keskustelussa oli jotain samaa kuin
Rahapeliareenalla. Edelleen keskustellaan siitä, mikä olisi
ulkomaisten rahapeliyhtiöiden panos suomalaiseen yhteiseen
hyvään, jos Suomeen tulisi lisenssijärjestelmä. Toki
Rahapeliareenalla käsiteltiin myös suomalaisten rahapelaamista
ulkomaille, mikä merkitsee vähemmän rahapelituottoja
suomalaisille edunsaajille.

Toisaalta, kuten Pertti Koskenniemi muistutti, ranskalainen
PMU-hevospeliyhtiö lisäsi toimintaansa urheiluvedonlyönnin
ja pokerin lisenssijärjestelmän myötä. Tässä saattaisi olla
yksi keino rahapeliyhtiöille tavoitella uusia markkinoita
ulkomailla. Tuleeko tällaista tapahtumaan yhden toimijan
mallissa?

Usein äänessä oli Unibetin lakimies Marja Boman, joka
toi keskusteluun lisenssien mahdollisuuden ja puhui myös
yleishyödyllisyyden teemasta ulkomaisten rahapeliyhtiöiden
näkökulmasta. Kontribuutio yleishyödyllisiin
tarkoituksiin kerättäisiin verotuksen kautta. Kysymys
mahdollisesta verotusprosentista jäi arvailuksi, koska Suomi
ei ole siirtymässä lisenssijärjestelmään.

Arpajaishallintopäällikö Jouni Laiho loi lisää jännitettä
yksinoikeusjärjestelmän edustajien ja sitä kritisoivien välille
viittaamalla laittomaan rahapelitoimintaan. Laittomuuden
käsitettä vastutettiin, sillä onhan esimerkiksi Unibet
listattu Tukholman pörssissä. Niin kutsuttua laitonta
rahapelitoimintaa verrattiin myös rikolliseen toimintaan,
koska laittomalla rahapeliyhtiöllä ei ole toimilupaa Suomessa.

Asetelman olivat valmiit räjäyttämään Susanna Koski (kok.) ja
Aleksi Valavuori. Heille yksinoikeusjärjestelmä ei ole ainoa
optio, koska Suomella voisi olla muitakin kilpailuvaltteja kuin
rahan kerääminen. Rahapelejä voisi tarjota muillekin kuin
suomalaisille (meitähän on vain viisi miljoonaa), ja järjestelmän ulkopuoliset
toimijat voisivat sijoittaa Suomeen. Pankin räjäytti Jorma
Vuoksenmaa, joka ehdotti 49 prosentin osuuksien myyntiä
kotimaisista rahapeliyhtiöistä sijoittajille.

Ongelmapelaajat ja rahapelihaittojen ehkäisy jäivät tällä kertaa hieman
sivujuonen asemaan. Erityisesti edunsaajille tuotot ("suotuisa sivuseuraus") olivat
tärkeitä. Ehkä Rahapeliareena ei ole se paikka, jossa pohdittaisiin ääneen keinoja,
joilla voitaisiin vähentää ongelmallista rahapelaamista. Sen sijaan
se on foorumi, jossa erilaiset näkemykset ja eriävät mielipiteet
tulevat kuulluiksi. Puhujien ja yleisön välille ei niinkään
syntynyt vuoropuhelua saati väittelyä, koska keskusteluun
osallistuivat enimmäkseen kommenttipuheenvuoron pitäjät.

Rahapeliareena loi kuitenkin vahvan tunteen siitä, että asioita ollaan
viemässä eteenpäin. Aikataulu saattaa venyä, mutta tällä
hetkellä yhden rahapeliyhtiön malli vaikuttaa olevan
paras ratkaisu yksinoikeusjärjestelmän kannalta. Suomi
liputtaa jatkossakin yksinoikeuden puolesta.

Jos ette usko, katsokaa itse:

Rahapeliareena 2015 (Vermon ravirata):
https://www.youtube.com/watch?v=GRUqZhK1Q0Y

Veikkauspelien markkinointi vähenee

Työpaikan viereisessä Alepassa karnevalistinen tunnelma on kadonnut
tyystiin. Olisin halunnut ottaa kuvan kassoista juuri tänä maanantaina,
mutta koko rekvisiitta (ilmapallot, serpentiinit, pelitarjoukset hihnalla ja
kassalla) oli kadonnut. Nurkassa rahapeliautomaatin vieressä nökötti
yksinäinen mainostaulu. Alepa arkipäiväistyi kuin taikaiskusta.

Toisessa lähikaupassa veikkauspelien mainonta on ollut maltillisempaa.
Joskus kassatyöntekijä on kysynyt, haluaisinko lotota. En kiusaantunut
enkä häiriintynyt kysymyksestä. Kaupan ulkopuolella on mainoskyltti,
jossa kerrotaan koko viikon jättipoteista. Rahapeliautomaateilla on
aina joku pelaamassa, sillä niitä ei tarvitse erikseen mainostaa.

Veikkauspelien markkinointi on tähän mennessä vaihdellut kaupan
ja kauppaketjun mukaan. Rahapelit ovat kassojen tai asiakaspalvelupisteen
tuntumassa. Kioskeilla rahapelit on jaettu tasaisesti
joka puolelle, jotta kokemuksesta tulisi mahdollisimman rento
ja pelaamisesta helppoa. Kolmen kuukauden markkinointikielto
puree nyt kaikkiin myyntipisteisiin samalla tavalla riippumatta
siitä, kuinka rahapelejä on mainostettu tai markkinoitu asiakkaille.

Vaikuttaa siltä, että Suomessa on tapahtumassa sekä sosiaalinen
että kulttuurinen muutos, jonka myötä kansalaisten suhdetta
rahapelaamiseen halutaan muuttaa. Jos ajatellaan, mitä on tapahtunut
viime vuosina, erityisesti ikärajojen yhtenäistäminen antoi uuden
suunnan suomalaiselle rahapelikulttuurille. Rahapelaaminen
ei ollutkaan enää harmiton koko perhettä yhdistävä harrastus, kuten
aiemmin luultiin. Nyt markkinointikiellon myötä rahapelaamisen määritelmä
selkeytyy: koko väestöä on suojeltava rahapelaamiseen
liittyviltä riskeiltä ja haitoilta.

Markkinoinnin rajoittaminen voi myös tarkoittaa, että rahapelit
menevät heikommin kaupaksi. Jos taas rahapelituotot vähenevät,
edunsaajien asema heikentyy. Kun viime vuoden lopulla
alkoi uuden rahapelijärjestelmän uumoilu, yleishyödyllisyyden
teema ylitti uutiskynnyksen. Aiemmin rahapelien ikärajojen
yhtenäistäminen herätti keskustelua rahapelituottojen menettämisestä.

Rahapelien näkyvissä pitäminen muistuttaa joka hetki
mahdollisuudesta pelata. Rahapelit eivät tarvitse
alennusmyyntejä eivätkä happy houreja mennäkseen kaupaksi.
Niille, joiden on vaikea hallita rahapelaamistaan, ja jotka
haluavat lopettaa rahapelien pelaamisen, kaupassa käynti
voi olla vaikeaa. Rahapelien tarjoaminen kassoilla voi tuntua
ikävältä ja loukkaavalta.

Markkinointikieltoa vielä suurempi (tai visaisempi) ongelma on
ikärajavalvonta. Vaikka kaikki mainoskyltit vietäisiin
varastoon ja kaikki raha-arvat palautettaisiin niille
varattuun kansioon omille paikoilleen, rahapelaamisen
valvonta ontuu edelleen monessa toimipisteessä. Tässä
joitain esimerkkejä: 1) Pieni lapsi istuu kaupan ostoskärryissä
ja hakkaa rahapeliautomaatin nappuloita. Isä seisoo
vieressä ja odottaa äitiä. Isällä on tylsää, mutta
lapsella on tekemistä. 2) Äiti pelaa raha-automaattipeliä
ja ala-asteikäiset tytöt seuraavat pelin kulkua. Kaikilla
on tekemistä, eikä pelaamiseen puututa. Mitä vähemmän ruokakaupoissa on
tilaa esimerkiksi rahapeliautomaateille (esimerkiksi pakettiautomaattien
takia), sitä nopeammin luovutaan lattiassa olleesta ikärajamerkinnästä.
Vanhempien pelaamiseen lasten seurassa ei puutu
kukaan.

Joka paikassa irtisanotaan. Kuinka voidaan siis olettaa,
että henkilökunta jaksaa oman työnsä ohella sekä
myydä rahapelejä että valvoa rahapelaamista? Toivoisin, että
markkinoinnin rajoittamisen jälkeen Suomessa alkaa
kampanjoinnin aika. Nyt kun ikärajat ovat tulleet selviksi
nuoremmille kansalaisille, on aika kertoa vanhemmille,
mitä kaikkea ikärajojen noudattamiseen kuuluu. Mainonta on
varmasti hyvä keino valmistaa uusia rahapelaajien sukupolvia, mutta
vastuu tulisi jakaa kaikkien kesken. Pelkkä 18+ -merkki ei pysäytä ketään,
eikä se myöskään estä pelaamasta alaikäisten läsnäollessa.


Pelaajat lottomainonnan kiellosta (HS 4.6.2015):
http://www.hs.fi/kotimaa/a1433384715934

Poliisihallitus haluaa kieltää Veikkausta mainostamasta
rahapelejään kaupoissa ja kioskeilla:
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1433415928519.html

No News Is Good News?

Only a few weeks ago RAY announced that it will reconsider where the
second casino should be placed. As you know, the second casino was to
be opened at the Finnish-Russian border, but RAY withdrew from the
project. There must be many reasons why this project was not
completed, but it relied too heavily on the Russian tourism like many
other businesses in the area. Perhaps the next casino should be
opened in Lapland, which is a multinational tourist destination?

Then the Finnish Ministry of Interior published an account of possible
alternative models of the current gambling monopoly system. Last December the
merge of the three national gambling companies was a hot topic in the
media. The appointed working group pondering on the future of the gambling
monopoly system was unanimous in their suggestion that the system needs to
be developed further. The working group also suggested that all the national
gambling companies should merge into one gambling company or at least two
of them should form a company together (RAY and Veikkaus).

In the border casino case, Finland's geographical position and the
expansion of Russian tourism influenced the decision to open
a casino in the Eastern Finland. Although Finland suffered from
the economic recession like many other European countries, it was
the weakening of the value of the Russian ruble that hit the most
Finnish companies in Russia and those trading with Russian partners.

The future of the gambling monopoly system has troubled
policymakers since Finland decided to apply for the EU
membership. Twenty years later, policymakers still believe in a
powerful monopoly system without considering other alternative
models. On the other hand, the foreign gambling companies are
not the major threat to Finland, but the growing money flow abroad.

So, no news is good news? I disagree. Harm minimization and prevention
of gambling harms are the main tasks of the Finnish gambling policy.
Yet sometimes it is hard to understand what harm minimization truly
means. I have noticed that in the smallest grocery stores the age limit
is let known in the bottom of the slot machines. Before it was made
clear by a colored tape that marked the area for gambling. Lottery
games are advertised non stop on the conveyor belt of the checkout
counters in addition to the display of lottery games and scratch cards.
If a person has a problem with gambling and s/he tries to stop it, is it
even possible when gambling machines and money games are
available almost everywhere?

Referring to harm minimization is not enough when age limits
are not respected and money games are advertised increasingly.
Not long ago I went to a kiosk where the owner almost forced
an elderly woman to buy scratch cards. The elderly woman seemed
unable to understand what she was purchasing. Also many young
cashiers are unable to control slot machine playing when parents
gamble in the presence of their children. Perhaps it is time to
reconsider the placement of gambling machines and money games
in specific gambling venues where underage supporters are
not welcome.

Before the new age limit reached slot machines (summer 2011):
http://www.uutisvuoksi.fi/Uutiset/2011/06/23/Alaikäisten%20rahapelaamiselle%20tulee%20nyt%20totaalikielto/2011511509020/17

Cashiers should remind underage players of the new age limits (fall 2012):
http://www.hs.fi/kotimaa/a1305600344326

Underage children are not welcome in gambling venues (summer 2011):
http://www.kymensanomat.fi/Online/2011/07/01/Alaikäisten%20raha-automaattipelaaminen%20loppuu%20nyt%20kaikkialla/2011311569634/4

Yksinoikeusjärjestelmä säästökuurille?

Hyvää uutta vuotta 2015 kaikille! Lyhyen hiljaiselon jälkeen olen päättänyt
palata blogisorvin ääreen. Etsiessäni taustatietoja suomalaisten rahapeliyhtiöiden
historiasta törmäsin Asiaton lehdistökatsaus-blogiin. Kyseisessä blogissa
Katsastaja H tarkasteli joulukuussa 2014 käytyä lehtikirjoittelua
kolmen kotimaisen rahapeliyhtiön yhdistymistä.

Asiattomassa lehdistökatsauksessa esiteltiin kolme teesiä, jotka olivat:
1) rahapelimonopolien tuotot ovat verorahoja, 2) rahapelimonopolien keräämät
varat käytetään tulonsiirtoihin köyhiltä rikkaille ja/tai älyttömiin kohteisiin, ja
3) rahapelimonopolit ovat huono tapa ehkäistä pelihaittoja. Aloitan
kommentoimalla kolmatta teesiä.

Tarvitaanko yksinoikeusjärjestelmää ennalta ehkäisemään rahapelihaittoja?
Siinäpä kiperä kysymys. Katsastaja H:n mukaan yksinoikeusjärjestelmää
(blogissa "rahapelimonopolit") tarvitaan sen puolustajien mukaan juuri
ehkäisemään rahapelihaittoja. Yksinoikeusjärjestelmän vastakohtana pidetään
useimmiten "sääntelemättömiä markkinoita", mutta blogissa tarjotaan
toista vaihtoehtoa, "kilpailullisia markkinoita". Kilpailulliset markkinat
yhdistettyinä korkeaan arpajaisveroon tuottaisivat "pelihaittojen
näkökulmasta aivan yhtä hyvän lopputuloksen". Asiaton
lehdistökatsaus korostaa tehottomuuden alasajoa (ei enää
"poliittisia hallintoneuvostoja") ja arpajaisverotuksen "läpinäkyvyyttä".
Ei siis enää turhaa byrokratiaa saatikka korvamerkittyä rahaa?

Kun luin uutisen kolmen rahapeliyhtiön yhdistämishankkeesta, ymmärsin
sillä tavoiteltavan säästöjä. Yhdistämistä on kaavailtu aiemminkin ja eri yhtiöiden
rahapelitarjonnan samankaltaisuutta on käsitelty virkamiestyönä. Siirryn
siis käsittelemään toista teesiä. Blogissa todetaan pienituloisten kuluttavan
rahapeleihin enemmän kuin suurituloisten. Lisäksi verovaroja ei
käytettäisi koskaan poliittisiin järjestöihin eikä hevoskasvatukseen ja
-urheiluun, mutta rahapelituottoja kylläkin. Vastakkain asetetaan
Helsinkiin rakennettava Lastensairaala ja rahapelialan edunsaajat.

Uskoin jossain vaiheessa, että yksinoikeusjärjestelmän saattaisi
korvata ranskalaistyyppinen rahapelijärjestelmä, jossa ulkomaisille
rahapeliyhtiöille sallittaisiin tarkoin määritelty pääsy kansallisille
rahapelimarkkinoille ja internetissä yhtiöt eivät olisi enää sidoksissa
alkuperäiseen rahapelitarjontaansa. Olen myös kuullut vuosia monopolin
loppumisesta. Yksinoikeusjärjestelmää ei ole vielä kaadettu eikä vaihdettu
parempaan versioon. Kilpailullisia markkinoita odotellessa
kommentoin vielä ensimmäistä teesiä.

Blogistin mukaan rahapelituotot ovat verovaroja, joilla katetaan julkisia
menoja, jotka pitäisi kattaa muunlaisella verotuksella. Rahapelituottojen
käyttökohteet tulisi valita tarkemmin varsinkin silloin, kun kohteena on
"toipuvien kansanedustajien hoivakotiyhdistys". Rahapelituottoja tulisi siis
kohdentaa Lastensairaalan kaltaisiin hankkeisiin.

Voisin kommentoida osoittamalla väitteet vääriksi tai virheellisiksi,
mutta hauskempaa on kuvitella Suomi, jossa on toisenlaiset rahapelimarkkinat,
uudentyyppinen arpajaisverotus ja uudet edunsaajat. Samanlaista kuin
ennenkin olisi vain rahapelihaittojen ennalta ehkäisy.

Jos yksinoikeusjärjestelmää muutettaisiin niin, että kolme monopolin
omaavaa rahapeliyhtiötä yhdistettäisiin, Suomeen tulisi uudet rahapelimarkkinat,
toisenlainen arpajaisverotus ja ehkä vähemmän edunsaajia. Ennalta
ehkäisyllä on pitkä perinne, joten se vahvistuisi hoidon kustannuksella.

Suomessa kyse ei ole vain rahapelitoiminnasta, vaan kokonaisesta järjestelmästä,
jonka puitteissa toimivat virkamiehet, edunsaajat, rahapelaajat, ongelmapelaajat,
läheiset, tutkijat, kehittäjät ja ammattilaiset. Järjestelmän marginaalissa toimivat
yhtiöt pyrkivät keskiöön, joka tähän mennessä on päätetty saavuttaa kaatamalla
yksinoikeutta puolustava politiikka (ja kirjoittamalla arpajaislainsäädäntö uusiksi).

Rahapelituotot eivät ole verovaroja. Niitä kerätään yleishyödyllisin perustein
ja vastuussa olevien ministeriöiden kautta tuotot jaetaan eteenpäin. Se, miksi tuottoja
menee hevosten kasvattamiseen muttei sairaalan rakentamiseen, on epäolennainen
kysymys. Arpajaislainsäädäntö määrittelee rahapelitoiminnan Suomessa ja
valtion ohjauspolitiikka määrittelee, kuinka rahapeliyhtiöitä hallinnoidaan.

Ehkä jossain vaiheessa pohditaan tarkemmin, kuinka kestävä on nykyinen
järjestelmä, ja kuinka vastuullista on nykyinen rahapelipolitiikka. Myös
tulevaisuushorisonttiin tulisi kurkistaa. Jos rahapelimainonta kiellettäisiin,
loppuisiko rahapelaaminen? Jos kaikki addiktoivat rahapelit kiellettäisiin
ennen kuin ne ehtivät kuluttajien kokeiltaviksi, vähentyisikö ongelmapelaajien
määrä Suomessa? Jos kaikki rahapelaaminen siirrettäisiin erityisiin pelipaikkoihin,
jonne pääsisi vain rekisteröitymällä, ehkäistäisiinkö ongelmapelaamista paremmin?

Rahapelaamisesta on tullut niin arkipäiväistä, että harva muistaa, miksi rahapelit
on joskus muinoin kielletty. Miten sosiaalisesta ilmiöstä tuli sitten
kansanterveydellinen ongelma? Ehkä siksi, että ongelmapelaamista ei
pidetä yhteiskunnan ongelmana, vaan sen sanotaan aiheuttavan mahdollisia
sosiaalisia haittoja yksilöille. Silti yhteiskunnan vastuulla ovat kaikki nekin,
jotka eivät hallitse rahapelaamistaan. Terveyden edistäminen on yksi vastaus
rahapeliongelman ennalta ehkäisyyn ja vähentämiseen, mutta hyvinvointivaltion
murenemisesta voi lukea lehdestä joka päivä. Tukea ja palveluja ei tule
riittämään kaikille eikä kaikkeen.

Yksinoikeusjärjestelmää ja sen ylläpitoa tulisi tarkastella myös suomalaisen
hyvinvointiyhteiskunnan näkökulmasta. Tutkimuksen, sekä faktoihin perustuvan
että kriittisen, tulisi olla osa suomalaiseen yhteiskuntaelämään vaikuttavaa
päätöksentekoa. Yhteiskuntaa ei voi painaa villaisella tai jättää pois laskuista,
sillä muuten päädytään tilkkimään reikiä ja puuttumaan juuri sillä hetkellä
akuuteilta vaikuttaviin ongelmiin. Rahapelikysymystä ei voi myöskään
eristää yhteiskuntaelämästä. Ongelmia ennakoivat olosuhteet,
syrjäytymisen vaara, taloudelliset vaikeudet ja ikääntyvän väestön
kulutustavat ovat varteenotettavia teemoja myös rahapelitutkimuksessa.


"Veikkaus on erilainen asiattomin silmin":
http://asiatonlehdistokatsaus.blogspot.fi

Kari Suomalaisen pilapiirros alkoholimainonnan
kieltämisestä (1977):
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1420269152243.html

Myönteistä rahapelaamista yksilön vastuulla

Eilen tuli postiluukusta Raymondin uusin numero. Kansi on näyttävä ja lupaava:
lehdessä kerrotaan Las Vegasin kodittomista, joista jotkut asuvat Ceasars Palacen
alla olevassa tunnelissa. Kasinon alla on myös kodittomien taidegalleria, josta
voi kuulla kasinon äänet. Sepä onkin mukavaa tunnelin asukkaiden kannalta: raha
virtaa, muttei koskaan tunneliin saakka. Siksi Las Vegasin kaduilla törmää helposti
kaupustelijoihin, kerjäläisiin ja poseeraajiin. Eikö jokainen olekin oman
onnensa seppä - kadulla, tunnelissa ja kasinolla?

Lehti on siirtynyt verkkoon. Verkkoon tulee enemmän tekstiä, kuvia ja
videoita, joten siinä pitäisi olla kaikille jotakin. Luen Raymondia työni
puolesta, mutta pidän siitä myös reportaasien valokuvien takia. Silmiini
osui Anssi Airaksen lyhyt selostus Helsingin Kalastajatorpalla pidetystä
kansainvälisestä rahapelikonferenssista, jonka järjesti hollantilainen
EASG (European Association for the Study of Gambling). Selostus alkaa
tyypilliseen suomalaiseen tapaan:"Rahapelitutkimuksessa on nouseva
trendi: peliongelmien ympärillä pyörimisestä on siirrytty käsittelemään
pelaamista normaalina ja myönteisenä ilmiönä." Tähän tarvittiin tietenkin
joukko ulkomailta Suomeen kutsuttuja huippuja ("big shots" EASGin
mukaan), jotka osasivat puhua asiaa.

Tänäkin syksynä moni suomalainen väitöskirjantekijä ja  post doc-tutkija
on hakenut apurahaa tehdäkseen rahapelitutkimusta oppiaineeseen katsomatta.
Monelle potentiaaliselle apurahatutkijalle Pelitoiminnan tutkimussäätiön
(tuttavallisesti Pelisäätiön) apurahojen jakamisen loppuminen oli varmasti kova isku. Alkoholitutkimussäätiö jatkaa edelleen rahapelitutkimuksen tukemista, mutta
rajaten apurahat rahapeliongelmia koskevia tutkimuksia varten. Mistä löytyisi
tutkijoita pohtimaan rahapelaamista myönteisenä, normaalina ja tavallisena
ilmiönä? Heitä löytyisi varmasti, mutta olisiko heille rahoitusta?

Airas käsitteli selostuksessaan myös "positiivista pelaamista" ja vastuuta.
GamResin johtajan Richard Woodin ja Camelotin yhteiskuntavastuupäällikön
Laura da Silvan esityksessä rahapelaamiseen liittyi paljon myönteisiä asioita.
Niin kutsutut positiiviset rahapelaajat osaavat nauttia elämästä harrastaen ja
toimien - kaikki aika ei siis kulu vain rahapelien pelaamiseen. Tutkimukseen
osallistuineilta kysyttiin, kenen vastuulla on se, etteivät pelaajat pelaa
yli varojensa. Enemmistö vastaajista oli sitä mieltä, että vastuu on täysin
yksilöiden, kun taas hieman yli puolet katsoi, että vastuu on osittain
rahapeliyhtiöillä. Noin puolet pitivät yhteiskuntaa osittain vastuussa olevana
osapuolena.

Mitä ihmeteltävää tuloksissa on? Jos joku pelaa huvikseen ja
ajankulukseen, eikä siitä koidu mitään harmia kenellekään, miksi kukaan
muu olisi vastuussa hänen pelaamisestaan tai rahankäytöstään? Jos samaa
kysyttäisiin "negatiivisilta pelaajilta", prosenttiluvut olisivat toisenlaisia, ja
taas pyörittäisiin ongelmien ympärillä. Eikö olisi helpompaa
määritellä myönteisen ja kielteisen rahapelaamisen rajat niin yksilöiden
kuin rahapeliyhtiöidenkin kannalta? Kaikkia tutkimustuloksia ei
voi yleistää.

Viime vuosina Suomessa on satsattu paljon rahapeliongelmien tutkimiseen.
Toisaalta rahapelaamista on myös tarkasteltu sosiaalisena ja kulttuurisena
ilmiönä: tästä hyvänä esimerkkinä tutkimus suomalaisten rahapelaamisesta
pilapiirroksissa (Raento & Meuronen 2011). Hyvä tutkimus täyttää
tieteelliset kriteerit ja noudattaa tutkimuseettisiä käytäntöjä. Aina voi
kiistellä siitä, mitä saa ja tulisi tutkia. Aina löytyy myös niitä, jotka
eivät tarvitse tutkijoita selittämään jo tietämiään asioita. Suomessa on
vahva kriittisen tutkimuksen perinne. Vaikka tulokset olisivat myönteisiä,
eikö aina voi yrittää enemmän ja tehdä vastuullisemmin?

Tutkijat hyötyisivät uusista tilastollisista aineistoista, joiden avulla
saisi paremman kuvan muun muassa suomalaisten rahapelaajien profiileista
ja rahapelikulutuksen määrästä. Jotta asioille voidaan tehdä jotain,
ne täytyy ensin tunnistaa ja kartoittaa. Jos suurin osa suomalaisista
pelaa rahapelejä tavallisesti ja normaalisti, eikö se ole jo myönteinen
asia? Rahapelaamiseen liittyviä haittoja ja ongelmia on tutkittu
siksi, että osattaisiin paremmin arvioida riskejä ja ennalta
ehkäistä rahapelaamisen muuttumista pakonomaiseksi. Kun arviointi
on tehty ja ennalta ehkäisyn mallit muodostettu, kaikki on
taatusti myönteisempää, eikö vain?

Olen valmis tutkimaan positiviisista rahapelitoimintaa, joka on kestävää
ja vastuullista. Sellaista, joka ei siirrä kaikkea vastuuta yksilöille,
vaan jonka takana on yhtiöitä, joilla on selkeä liiketoiminnallinen visio
ja realistinen näkemys erilaisten yksilöiden rahapelaamisesta. Myös
yhteiskunnallisten toimijoiden tulisi kantaa vastuunsa rahapelitoiminnan
hyödyistä ja haitoista. Vaikka yksilö ottaisi vastuun ongelmistaan,
hän ei välttämättä pääse niistä eroon ilman apua. Myönteisille ilmiöillekin
tarvitaan tekijöitä!

Lue täältä myös Hannan tarina:
http://www.raymond.fi/#!

Raento & Meuronen (2011): Virtues of visualisation: gambling
in Finnish editorial cartoons.
http://www.tandfonline.com/doi/abs/10.1080/14459795.2011.553837#.VDkpO773odI

Positiivista pelaamista:
http://www.easg.org/media/file/helsinki2014/presentations/05_thursday_parallel/02/richard_wood.pdf

The Rise and the Fall of a Border Casino Project

Perhaps you have already heard the news: there will be no casino at the
Finnish-Russian border. The news spread out soon after the EASG
conference was held in Helsinki. What could be the reason to this change of plans?
RAY's managing director Velipekka Nummikoski refers to "delays and related
uncertainty". The second Finnish casino was to be located in a shopping centre
along with a five star hotel, a spa and a luxury outlet. The shopping centre
was a joint business project with Russians and Italians.

The biggest loser seems to be the municipality of Virolahti, which wanted
its share of the Russian tourism. Virolahti wanted to become a new business
centre and boost employment in the area. It was estimated that the Vaalimaa
casino would create about 100 new jobs and the whole shopping centre from
400 to 600 jobs. The municipality had many plans for the community:
the re-opening of the school, a new day care centre and new housing projects.
Virolahti was also happy to welcome new residents from Russia. What happened?

Taneli Dobrowolski writes about Russian tourism in Finland in his blog. Despite
the economic recession in Russia, tourism (and shopping tourism) increased in 2011.
Lately, Russian tourists have discovered new (more) attractive destinations such
as Estonia, Turkey, Egypt, Thailand, Greece and Spain. What is wrong with Finland?
The checkpoints are old-fashioned and the Finnish tourist industry hasn't been able
to keep up with Russians' changing expectations and high standards.

Many Finnish municipalities depend on Russian tourism. Many services (see
accomodation, leisure and shopping) have been developed to suit Russian
tastes and many people working in the tourist industry speak Russian. More
could be done and that is why Russian language is taught in some schools
(e.g. Lappeenranta) near the border. But tourism doesn't explain everything.

The Crimean crisis and the EU sanctions against Russia have put Finland
in a difficult position. As neighboring countries Finland and Russia are in
good terms, but Finland is also member of the EU. Russian sanctions
against Finnish products have already had economic repercussions, because
companies depend on the Russian market. The Finnish airline and other companies
need access to the Russian airspace in order to reach Asia and Oceania.

Will RAY find another location for the second casino? Time will tell. If RAY
decides to look for a new location, it must be in the Eastern Finland. Hopefully
the next casino project will be planned more carefully: chasing a dream is good
for individuals, but not for a business. Perhaps it is time to look for other potential
markets and create innovative and responsible forms of gambling. Finland
is a small country (population 5.5 million) and there are only a few cities that
can be defined as tourist destinations. In addition, PAF operates on the
cruise ships travelling to Tallinn, St Petersburg, Stockholm and Mariehamn
(Åland Islands)...


RAY withdraws from the Vaalimaa casino project:
http://www2.ray.fi/en/taxonomy/term/1/ajankohtaista/ray-withdraws-from-the-vaalimaa-casino-project

Valimaa Luxury Outlet and Casino:
http://vaalimaaoutlet.com/brochure_vaalimaa_lr.pdf

EU sanctions against Russia:
http://europa.eu/newsroom/highlights/special-coverage/eu_sanctions/index_en.htm

Arpajaiset taivaassa ja neljä pulloa viinaa kolmen hinnalla

Lensin lomalle Thomas Cook Airlinesilla. Ennen matkaa kotiin toimitettiin
luettelo kaikenlaisista tuotteista, joita voisi tilata etukäteen, ja jotka saisi itselleen
lennon aikana. Luettelo oli tyypillinen lento- tai laivayhtiölle, joten en kiinnittänyt
siihen sen enempää huomiota. Menolennon aikana myytiin arpoja, joista joka viides
voitti. Muistaakseni pääpalkintona oli auto, mutta merkkiä en muista ollenkaan.
En ostanut arpoja, koska se tuntui jotenkin oudolta keskellä taivasta. Paluulennolla
niitä ei enää myyty: silloin hieman kadutti, sillä olisin halunnut ottaa selvää, kuka
järjestää arpajaiset ja kenen (tai minkä maan viranomaisen) luvalla.

Selailin paluulennollakin mainitsemaani luetteloa ajanvietteeksi ja silloin
huomasin, että tiettyjä alkoholijuomia sai ostaa neljä pulloa kolmen hinnalla!
Olen aina ajatellut alkoholimainonnan liittyvän mielikuviin vaikkapa nautinnosta,
arvokkuudesta, nuoruudesta tai hauskanpidosta. En ollut koskaan ajatellut,
että sama myyntikikka saattaisi sopia niin alkoholiin, meikkeihin kuin
parfyymeihinkin. Neljä kolmen hinnalla voi merkitä "osta tästä hyvät
tuliaiset" tai "nyt kunnon lomajuomat halvemmalla kuin turistikohteessa"
tai jopa "osta nyt, sillä kukaan ei tutki viinantuontiasi niin kuin risteilyn
jälkeen".

Sitten pieni välihuomautus Kreikasta. En voi sille mitään, mutta lomallakin
olen valppaana rahapelitoiminnan suhteen. Kävin tutustumassa Lefkadan
arkeologiseen museoon, jonka toimintaa sponsoroi muun muassa OPAP,
Kreikan veikkauspeliyhtiö. OPAPin tunnuslause kreikaksi on "Kala gia
olous", joka tarkoittaa sanasta sanaan suomeksi "Hyvää kaikille". Englanniksi
tunnuslause onkin "The Good Company"! OPAP tukee sivustonsa mukaan
sairaalatoimintaa, lasten ja nuorten urheiluharrastuksia ja se myös auttaa nuoria
työllistymään. Viimeksi mainittu projekti vaikuttaa hieman samanlaiselta
kuin RAY:n "Paikka auki"-avustusohjelma.

Näin Lefkadassa kaksi veikkaustoimistoa, joista toinen ilmoitti
omistajan nimen ja yritysnumeron. Toinen ei ilmoittanut mitään, mutta
sillä olikin asiakkaita!Veronkiertoa on vaikeutettu Kreikassa. Istuessani
lounaalla tavernassa yhtäkkiä paikalle saapui verotarkastaja. Kuitin sai
vähäisimmästäkin ostoksessa, jopa vuokratessa päiväksi itselleen lepotuolin
rannalta! Silti kuulin kautta rantain, että hinnat eivät ole samoja turisteille ja
kreikkalaisille, eivätkä kaikki veikkaustoimistotkaan maksa veroja
samalla tavalla. Hyvällä rahapeliyhtiöllä on siis huonoja asiamiehiä?

Vastuu yhteiskuntaelämästä on selvästi päivän sana. Olisi tietenkin
hienoa, jos muutkin kuin rahapeli- tai alkoholiyhtiöt olisivat
vastuullisia niin arpajaisten, alkoholimyynnin kuin veronmaksun
kohdalla. En tiedä, kuinka moni osti arpoja mainitsemallani lennolla,
mutta yksittäin niitä ei ainakaan myyty. Viinaa ei suomalaiselle tarvitse
tuputtaa, sillä saahan sitä aina lisää lomakohteesta, jos lennolta ostetut
neljä pulloa kolmen hinnalla eivät riitä. Paluulennolle saateltiinkin joku
poloinen, joka oli "vatsataudissa" aurinkolasit päällä klo 22.15.
Mainonnassa on se outo puoli, että oli se törkeän suorasukaista,
mielikuvituksellista tai piilevää, ihmisellä on aina (välillä) heikot
hetkensä. Ainahan arpajaisissa voi voittaa (taivaassakin!) ja
viina saattaa loppua (pahasti) kesken. Suomalainen ei kuittia
tarvitse, sillä luottamus merkitsee usein enemmän kuin
vastuullisuus.

Tätä kirjoittaessa ajattelen työtoveriani Markku Soikkelia,
joka menehtyi yllättäen vain vähän aikaa sitten. Markku, jos
kuka, olisi osannut vastata kysymyksiin(i) vastuullisuudesta ja
valistuksesta, päihteistä ja rahapeleistä. Kaipaan hauskoja juttujasi
ja asiantuntevia puheitasi asiasta kuin asiasta! Markun poismeno
on suuri menetys THL:n asiantuntija- ja tutkijayhteisölle.

Soikkeli ym. (2011): Se toimii sittenkin - kuinka päihdevalistuksesta
saa selvää:
http://www.thl.fi/thl-client/pdfs/a2456786-95d8-446f-a767-8171af97956f

OPAP, The Good Company:
http://www.opap.gr/en/web/corporate.opap.gr/49

When in Rome... On Sponsorships and Marketing

Imagine that you own an ice hockey team in Finland: when your team
plays in Finland, they wear jerseys with logos of their national sponsors,
but when they play abroad, they may wear different jerseys. According
to Tero Hakola, a sports journalist at Helsingin Sanomat, Jokerit
(a Finnish ice hockey team) has a new sponsor, Betsson. It is not
possible for Jokerit to wear Betsson's logo while playing in Finland,
but it is possible in the Kontinental Hockey League (KHL) in Russia.
Other Finnish ice hockey teams will play in the Champions
Hockey League (CHL): they are also sponsored by Betsson, but
they cannot make their sponsor known in Finland. For the record,
the new sponsor of the Jokerit team is NordicBet and Jari Kurri,
a former ice hockey player, is their Finnish ambassador.

Never mind the company names, because Hakola's article has a point:
the Finnish Lotteries Act bans foreign gambling companies from
marketing their games in Finland. If Jokerit wear Betsson (or
NordicBet) jerseys when they play in Russia, they promote
betting to foreign audiences, as Hakola claims. He thinks that the world
is changing and people's needs change - so who needs a national
gambling monopoly system anyway?

When I googled for sponsors in the Finnish ice hockey field, I discovered
that Helsingin Sanomat used to be one of the sponsors of the Jokerit team.
That was back in 2012 when Finnish ice hockey was known for
violence, alcohol advertisements and foul language. Is Finnish ice hockey's
reputation at stake (again) if a foreign gambling company offers a sponsorship
to Jokerit?

I don't know much about ice hockey, but I know that it is a very
important form of sport in Finland. I don't think that fans of Jokerit
go to ice hockey matches just to see beer and gaming advertisements.
Some families go to see matches together: if alcohol and gambling
are forbidden to children and young people under 18 years, shouldn't
their promotion be banned from the rinks?

Anyway, it is time for social marketing. Perhaps one day we
will see gambling help lines, responsible drinking associations
and clinics who help smokers market their services in major
sports events. It seems too easy to point the finger at the
gambling monopoly system. It is always possible to do what
Romans do, when in Rome, but the marketing ban concerns
the Finnish legal gambling monopoly companies as well.

NordicBet is not the first foreign gambling company
interested in the Finnish gambling market. Some foreign
gambling companies have already side-stepped the Finnish Lotteries
Act: they can promote their sponsorship in music videos or
print their logo on plastic bags or sell their T-shirts to Finnish
tourists. Marketing is everywhere!  Those who want to bet on
sports events will do it, no matter if they are freezing in Finland
or firing up in Australia.


NordicBet and Jokerit:
http://betssonflash.com/2014/06/05/nordicbet-announces-a-landmark-sponsorship-with-jokerit/

Operating and marketing gaming activities in Finland (since October 2010):
http://www.minedu.fi/OPM/Tiedotteet/2010/09/arpajaislaki.html?lang=en

Blues vs. Jokerit in 2014 (look at the ads in the rink):
https://www.youtube.com/watch?v=adouMJNN3jA

Champions Hockey League:
http://www.championshockeyleague.net/video/the-champions-hockey-league-draw/13/

Centrebet ad with Lauryn Eagle:
https://www.youtube.com/watch?v=GLfXSluUxuc

Voi, pojat! Kommentteja nuorten työllistymisestä ja nuorisotakuusta

Vihdoin kesälomani on alkanut! Olen ollut niin kiinni työkuvioissa, etten
ole ehtinyt innoltani kommentoimaan ajankohtaisia (tai vähemmän
akuutteja) asioita. Viime viikkoina olen keskittynyt yleishyödyllisyyden
dilemmaan. Aihe on erityisen mielenkiintoinen, sillä yleishyödyllisen
toiminnan merkitys on suuri suomalaisessa yhteiskunnassa, mutta samalla
yleishyödyllisillä tarkoitusperillä ei voida perustella vaikkapa
yksinoikeusjärjestelmää.

Kun tutkin asiaa rahapeliyhtiöiden näkökulmasta, törmäsin RAY:n
hankkeeseen nimeltä "Paikka auki". Hanke pyrkii työllistämään
nuoria (alle 29-vuotiaita) sosiaali- ja terveysalan järjestöihin ja
antamaan nuorille valmiudet työelämään. Mukana hankkeessa ovat
muun muassa Helsingin Diakonissalaitos, Vanhus- ja lähimmäispalvelun
liitto ry, Kuntoutussäätiö, Sosped ja Suomen Settlementtiliitto ry.
Tällaisiä hankkeita soisi olevan enemmän, sillä näin vastataan
yhteiskunnan ajankohtaisiin ongelmiin.

Sitten päädyin nuorisotakuun sivustolle. Halusin tietää tarkemmin,
kuinka nuorisotakuu toimii ja mikä on sen suhde yllä mainittuun
hankkeeseen. Katsokaa video, ennen kuin luette eteenpäin. Rahapelitkin
ovat päässeet videoon mukaan!

Jos olisin vielä nuori, varmaan nauraisin videon "setä selittää
faktat"-tyylille. Jäin ihmettelemään sitä, että pojat ja nuoret miehet
vaikuttivat edustavan syrjäytyneitä nuoria. Onneksi mukana
on myös hymyileviä tyttöjä ja nuoria naisia, jotka antoivat
jotain toivoa nuorten tulevaisuudesta. Videossa on jotain kovin
vanhahtavaa: nuori nainen myy mansikoita, maahanmuuttajapoika
rahapelejä ja suomipoika on tietenkin raksalla töissä. Nuorten
esittelykierros päättyy menestyvältä näyttävään
yrittäjämieheen. Mihin tytöt jäivät?!

Paikka auki-hankkeen nuoret ovat toista maata. Nuoria vaikuttaa
yhdistävän erilaisuus ja myönteisyys. Työtä, kiitos! -motto on
parempi kuin aloitus "joka vuosi x määrä nuoria (miehiä) jää
koulutusta ja työtä vaille peruskoulun jälkeen.." tai jotain yhtä
masentavaa. Nuorten työttömien barometri -video on kuitenkin
lievä pettymys: nuorille ei anneta puheenvuoroa, vaan heitä
näytetään vain kuvina. Olisi ollut uskottavampaa, jos jokainen
johtoryhmän nuori olisi saanut sanoa pari valittua sanaa
vuorollaan. Esitellyt faktat edustavat kuitenkin nuorten
näkökulmaa, eivätkäviranomaisten. Videossa ääneen pääsee
onneksi myös joku ei setä-luokkaan kuuluva (tai siltä ainakin
kuulostaa).

Takaisin yleishyödyllisyyteen. Kannatan sitä, että rahapelituottoja
käytetään esimerkiksi nuorten kannustamiseen ja tukemiseen
erityisesti silloin, kun yhteiskunta ei osaa pitää heistä kiinni, ja
kun on kyse tavoitteista, suurista ajatuksista, kutsumuksesta ja
vanhojen luutuneiden tapojen muuttamisesta. Toivon silti,
että nuorisotakuu todella toimisi ja mahdollisimman moni
nuori löytäisi paikkansa. Yhteiskunta on vastuussa jäsenistään,
eikä tätä vastuuta voi siirtää rahapeliyhtiöille tai luovuttaa
jäsenten haltuun.

Paikka auki-ohjelmasta:
www.paikkaauki.fi

Nuorten työttömien barometri (video):
https://www.youtube.com/watch?v=0DS3HE_rnfc&feature=youtu.be

Nuorisotakuusta:
http://www.nuorisotakuu.fi/nuorisotakuu

Miksi nuorisotakuuta tarvitaan? (video)
http://www.nuorisotakuu.fi/nuorisotakuu/info

Tervetuloa "Kohti kestävää toimintaa ja politiikkaa? - seminaariin 9.12.2014 Allergiatalolle Helsinkiin

Joulukuussa järjestetään jo kolmatta kertaa kaikille avoin seminaari, jonka
teemana on tällä kertaa kestävä toiminta ja politiikka rahapeli-, alkoholi- ja
tupakkakysymyksissä. Seminaarissa käsitellään kestävyyden aihetta niin
hyvinvointiyhteiskunnan, vastuullisen toiminnan kuin haittoja ennalta ehkäisevän
politiikan näkökulmasta. Seminaari on maksuton ja avoin kaikille kiinnostuneilla.
Tervetuloa kuuntelemaan ja keskustelemaan!

Aika: 9.12.2014, klo 9-15
Paikka: Allergiatalo, Paciuksenkatu 19, Helsinki

Alustava ohjelma:

klo 9.00 Avaussanat

klo 9.10 Tutkimusprofessori Pasi Moisio (THL): Hyvinvointivaltion taloudellinen ja
sosiaalinen kestävyys muuttuneessa maailmassa

I Kestävä rahapelitoiminta ja -politiikka
Puheenjohtaja: Neuvotteleva virkamies Kari Haavisto (STM)

klo 9.30 Erikoistutkija Johanna Järvinen-Tassopoulos (THl): Kestävää
rahapelitoimintaa ja vastuullista rahapelipolitiikkaa - Mitä yhteistä niillä on?

Kommenttipuheenvuorot:
Kehitysjohtaja Pertti Koskenniemi (Fintoto Oy)
Tieto- ja vastuullisuusjohtaja Jarmo Kumpulainen (RAY)
Yhteysjohtaja Hannu Kareinen (Veikkaus Oy)

klo 10.15 Erikoissuunnittelija Antti Murto (THL): Vastapuheenvuoro

Kahvitauko klo 10.30

II Miten tutkimustieto voi vaikuttaa poliittisiin päätöksiin?
Puheenjohtaja: Osastojohtaja Pekka Hakkarainen (THL)

klo 11.00 Tutkija Katariina Warpenius (THL): Asiantuntijoiden tulevaisuusarviot
rahapelikysymyksestä - Delfoi-tutkimus päihde- ja rahapelihaittojen ehkäisystä

klo 11.15 Erityisasiantuntija Marjatta Montonen (THL): Tapaus EU ja
alkoholipolitiikka

klo 11.30 Erikoistutkija Jani Selin (THL): Mitä tietoa politiikantutkimus tuottaa
ja miten sitä voi hyödyntää?

Lounas klo 11.45 (omakustanteinen)

III Vastuullisuus, riskit ja haitat
Puheenjohtaja: Erikoistutkija Pia Mäkelä (THL)

klo 12.30 Kehittämispäällikkö Mari Pajula (Peluuri)
klo 12.45 Johtava asiantuntija Esa Österberg (THL)
klo 13.00 Ylilääkäri Antero Heloma (THL)

IV Kenen ehdoilla politiikkaa tehdään?
Puheenjohtaja: Kehittämispäällikkö Saini Mustalampi

Panelistit: hallitusneuvos Katriina Laitinen (SM), arpajaishallintopäällikkö
Jouni Laiho (POHA), johtaja Kari Paaso (STM), neuvotteleva virkamies
Meri Paavola (STM)

Ilmoittautuminen 28.11.2014 mennessä:
https://tapahtumakalenteri.thl.fi/web/thl/tapahtumat/-/tapahtumalistaus/view/1226164

Lisätietoja:
Eija Pietilä, tutkimusassistentti
eija.pietila@thl.fi
puh. 029 524 6581

Maria Bergroth, suunnittelija
maria.bergroth@thl.fi
puh. 029 524 7342