Pelit pois kaupoista! Kansalaisaloitteen loppukiri

Alkuvuodesta 2019 joukko toipuvia ongelmapelaajia ja läheisiä teki
kansalaisaloitteen rahapeliautomaattien poistamisesta kaupoista, kioskeista
ja huoltoasemilta. Kesälomien jälkeen keskustelu rahapeliautomaattien
poistamisesta ja vähentämisestä kiihtyi Twitterissä (ja arvatenkin muualla
sosiaalisessa mediassa) ja myös toimittajat innostuivat kirjoittamaan aiheesta
sanoma- ja aikakauslehdissä. Eräänlainen välihuipennus oli
Helsingissä Oodissa järjestetty keskustelutilaisuus, jossa puhuivat
kokemusasiantuntijat sekä ongelmapelaajien ja heidän läheistensä kanssa
työskentelevät ammattilaiset.

Tänään käydessäni kaupassa, mitä kuulinkaan? Noin viisivuotias
pikkupoika kysyi äidiltään: "Saanks mä pelata?" Poika oli jo kävellyt
yli punaisen teippirajan ja oli valmis aloittamaan. Äiti ei puuttunut
pelaamiseen. Rupesin sitten miettimään, että ovatko kaikki
vanhemmat edes tietoisia rahapelien ikärajoista? Jos itseä ei
kiinnosta rahapelaaminen kaupassa, mistä lapsen kiinnostunut
rahapeliautomaatteihin sitten tulee?

Tähän mennessä kansalaisaloite on kerännyt melkein
30 000 allekirjoitusta. Olen jo kuullut pariin otteeseen, että
"vaikka aloite ei menisi läpi, niin ainakin siinä oli yritystä".
Onneksi aloitteen alullepanijoissa on sellaisia henkilöitä, jotka
eivät pelkää pistää itseään likoon ja osaavat julkisesti puolustaa
omaa asiaansa. Kokemusasiantuntijoiden vahva ulostulo suomalaisella
rahapelikentällä on tervetullutta: oli jo aikakin, että ihmisten
elämäntarinat tulevat kuulluiksi numeroiden ja tilastojen sijaan!

Vaikka kansalaisaloite ei ole vielä päässyt tavoitteeseensa
(eli 50 000 allekirjoitukseen), on kuitenkin alkanut tapahtua.
Eilen omistajaohjausministeri Paatero ja Veikkauksen hallituksen
puheenjohtaja Kallasvuo pitivät tiedotustilaisuuden, jossa kerrottiin
Veikkauksen toimintaa koskevista muutoksista. Yksi muutoksista
koskee hajasijoitettujen rahapeliautomaattien lukumäärää. Veikkaus on
valmis luopumaan noin 3000 rahapeliautomaatista: siitä, milloin ja mistä
tämän koneiden harvennus alkaa, ei ole vielä selkeää tietoa. Toinen iso
luvattu muutos on se, tunnistautuminen ei olekaan lähitulevaisuuden tavoite,
vaan siihen paneudutaan jo tänä vuonna.

Kaikki eivät ole vakuuttuneita näistä muutoksista. Harvennettavien
koneiden lukumäärä ei olisi merkityksellinen ja tunnistautuminen
ei auttaisi ongelmallisesti pelaavia kansalaisia. Silti hajasijoitettavien
rahapeliautomaattien lukumäärän pieneneminen on ensimmäinen
askel parempaan suuntaan. Sen sijaan, että kukaan jäisi odottelemaan
kansalaisaloitteen lopputulosta, jokin on liikahtanut uuteen suuntaan.
Toisekseen pakollinen tunnistautuminen on kuitenkin parempi vaihtoehto
kuin tunnistautumaton rahapelaaminen.

Ehkä tässä vaiheessa on vielä turhan aikaista odottaa jotain edes sen
tason kulttuurista muutosta, joka tapahtui rahapelien ikärajojen
yhtenäistämisen jälkeen. Tuolloin rahapelaaminen ei enää ollut koko
kansan huvia - nuoret mukaan lukien. Ehkä jonain päivänä
rahapeliautomaatteja ei enää ole, kun kaikki rahapelaaminen on
digitalisoitunut. Sitä ennen on tyydyttävä koneiden hitaaseen
harvenemiseen ja tunnistautumiseen, joka toivon mukaan pistää
jokaisen riski- ja ongelmapelaajan vielä kerran miettimään ennen
lopullisen päätöksen tekemistä pelata kaupassa tai kioskilla.

Jotta nämä muutosehdotukset näkivät päivänvalon,
kokemusasiantuntijoita on kiittäminen. He ovat tehneet ison taustatyön.
He ovat rohkeasti nousseet  esiin ja toistaneet asiansa niin kauan ja niin
monelle taholle, jotta he ovat tulleet kuulluiksi. Vaikka edelleen on paljon
tehtävää vastuullisuuden eteen, toivon keskustelun rahapelitoiminnasta
Suomessa jatkuvan.

Rahapeliautomaatit poistettava kaupoista, kioskeista ja huoltoasemilta:
https://www.kansalaisaloite.fi/fi/leijuke?id=3933

Paatero linjaa Veikkauksen tulevaa toimintaa:
https://areena.yle.fi/1-50272458

Tunnistautuminen, pelikielto vai lisää keinoja rahapelaamisen hallintaan?

Tänään oli aivan pakko twiitata Hesarin jutusta nimeltä "Helppoa rahaa" (12.8.2018).
Lukiessani artikkelia en voinut olla kysymättä itseltäni, miksi juttua varten oli
haastateltu rahapelaamisen takia velkaantuneita miehiä. Toki toimittaja oli
haastatellut muitakin velkaantuneita, mutta hurjimmat esimerkit taitavat aina löytyä
rahapelimaailmasta. Suomalaista tutkimustakin löytyisi pikavippien käytöstä
rahapelaamiseen (Lähteenmaa & Strand 2008; Rantala & Tarkkala 2009;
Rantala 2012; Järvinen-Tassopoulos 2016), jos toimittaja olisi halunnut
paneutua aiheeseen.

Hesarin artikkelissa kerrotaan rahapelaamisen kielteisistä ja vaarallisista
seurauksista. "Niklas" pelasi lainaamansa rahat ja joutui velkakierteeseen.
Lopulta hän sai apua Tiltistä ja Takuusäätiöstä. Rahansa pelannut "Mikko"
yritti vahingoittaa itseään ja tehdä itsemurhan: hän joutui lopulta
mielialahäiriöosastolle tahdonvastaiseen hoitoon. Miesten kokemukset
ovat järkyttäviä.

Artikkelissa mainitaan maltalaiset rahapeliyhtiöt ja Veikkaus. Ensin
mainitut myönsivät elinikäisen pelikiellon "Niklakselle", kun taas
suomalainen monopoliyhtiö ei. Sattumoisin löysin internetistä erään
rahapelaajan kertomuksen siitä, kuinka hän sortui pelaamaan puolen
vuoden pelittömän kauden jälkeen. Hän löysi sähköpostilaatikostaan
vanhan viestin rahapeliyhtiöltä, jolta hän oli hakenut
pelikieltoa. Yhtäkkiä henkilön teki mieli pelata ja hän pyysi
rahapeliyhtiötä avaamaan vanhan pelitilinsä. Elinikäinen pelikielto
ei siis välttämättä toimi, eikä ole vaikeaa avata uutta pelitiliä johonkin
toiseen nettikasinoon.

Lähitulevaisuudessa Suomeen on tulossa pakollinen tunnistautuminen
kaikkiin rahapeleihin. Tunnistautumisen tulisi vaikuttaa ennalta
ehkäisevästi ongelmalliseen rahapelaamiseen ja pelikiellon pysyvyyteen.
Tarvitaan kuitenkin lisää keinoja, jotta myös internetissä tapahtuva
rahapelaaminen pysyisi hallinnassa. Joskus 10 vuotta sitten ehdotettiin,
että pääsy ulkomaisten rahapeliyhtiöiden sivustoille estettäisiin
blokeeraamalla ip-osoite. Ehdotukselle taidettiin nauraa tuolloin,
mutta keinot puuttua internetin rahapelitoimintaan ovat edelleen vähissä.
Nyt tarvittaisiin (ilmaisia) esto-ohjelmistoja (kuten Gamban), jotka
voisi asentaa omaan älypuhelimeen ja/tai tietokoneelle. Näin rahapelaajalla
olisi enemmän keinoja hallita omaa pelaamistaan.

Silti esto-ohjelmatkaan eivät voi estää rahapelien jatkuvaa markkinointia.
Hesarin artikkelissa pikalainayhtiöt tarjoavat lainojaan henkilöille,
joilla on jo velkaa tai joiden talous ei edes kestä lainaamista. Mainoksissa
hyödynnetään julkkiksia, jotka tekevät lainaamisesta (huumorin varjolla)
järkeenkäypää  (vrt. Suomilimiitin "matti kukkarossa"-kampanjavideot).
Myös kauppojen kassoilla halutaan myydä raaputusarpoja ja muita
veikkauspelejä asiakkaille, jotka saattavat olla ongelmapelaajia.

Ongelmapelaajilla ja rahapelaamisen lopettaneilla on paljon omakohtaista
tietoa rahapelaamisen haitallisuudesta. He tietävät rahapelaamisen
rahoittamisesta kaiken. He tietävät, kuinka rahapelien mainonta ja
sijoittelu voivat vaikuttaa rahapelaamisen jatkumiseen. Toivoisin, että
heitä haastateltaisiin yksilöinä, eikä pelkästään mehevän
kärsimystarinan toivossa. Myös tutkimuskentällä ongelmapelaajia
voisi lähestyä ihmisinä, joilla on elämäntarina. Sitä ei voi
tavoittaa katsomalla tilastoja.


Helppoa rahaa (HS 12.8.2018)
https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000005787350.html

"Nettipelaaja saa hakea kuluttajasuojaa Maltalta"
https://yle.fi/uutiset/3-6942097

WC (Suomilimiitin mainos ft. Matti Nykänen)
https://youtu.be/g0VtpFjBK98

No thanks to underage gambling - 2018 FIFA World Cup and sports betting

Greetings from the southern France where I spent a couple of weeks
holidaying. It was interesting to see how sports betting was marketed
in the French media during the 2018 FIFA World Cup. Both locals and
tourists gathered in bars and restaurants to watch the matches from big
TV screens. One evening I was having dinner at Le Martina. I was seated
in a way that I could see the TV screen even though I had not come to
the restaurant to watch the match.

All the advertisements showed before, during and after the match
were about sports betting. One particular advertisement caught
my eye. It addresses underage gambling. In this FDJ (La Française des Jeux)
advertisement, a young looking man wants to place a bet, but the
owner of the bar refuses to take his bet. He then asks some adult
customers to place his bet for him: they refuse and
he is told that he hasn't got the age to bet. Finally, the young man
is seen to play football with the betting slip.

The restaurant, which showed the match, had children as customers
and more children came to watch the match from the surrounding
restaurants. How is it possible to prevent underage gambling if young people
learn from TV that football and betting are two things related to each other?
I understand that for a commercial TV channel advertisements are an
important source of income, but one advertisement that reminds of
age limits is not enough. It is important that gambling operators recognise
that major sports events are watched in families where minors can learn to
gamble by following the example of a parent or a relative. Young
people may also find sports betting advertisements appealing to them.

Youngsters are also very capable of initiating one other into gambling.
There are online videos made to minors who wish to bet despite the age limits.
One video starts with a sports betting tutorial: a French speaking boy
explains how to bet on one's smart phone and how to place the bet in a French
"bar tabac". According to this boy, a minor can succeed in this if he is in
the company of an adult or an older looking friend or cousin. In another
video, the author tells about online betting sites where the gambler's age is
not verified.

Gambling authorities should take a stand on these video tutorials in order to
prevent underage gambling. FDJ's advertisement tackles quite well the issue of
underage gambling by reminding adults not to help youngsters to gamble.
Nevertheless, sports betting is a global mobile phenomenon. If young adult males
bet on their smart phones (e.g. Deans 2017), who can stop underage
(almost 18 year-old) youth from downloading a sports betting app to
their smart phone? Parents, teachers, coaches and youth workers should share
youngsters' passion for football, but they should also be aware of the
appeal of sports betting. The 2018 FIFA World Cup might be over,
but gambling is not.

FDJ's advertisement: "Avant 18 ans, le sport on le vit, le pari on l'oublie" (in French)
https://www.youtube.com/watch?v=qSEsxe8cQkE

E.G.Deans' PhD thesis on young men's gambling:
http://dro.deakin.edu.au/view/DU:30105448

Miten etnisyyden ja maahanmuuttajuuden käsitteet soveltuvat rahapelitutkimukseen?

Terveisiä Nuorisotutkimuspäiviltä Oulusta. En ole pitkään aikaan kirjoittanut
mitään, sillä taisin menettää hetkeksi runosuoneni. Onneksi tulin tänne Ouluun
ja pitämäni esityksen perusteella saamani kommentit saivat minut taas
kirjoittamaan. Olen tässä jo vähän aikaa miettinyt maahanmuuttajuuden,
maahanmuuttajataustaisuuden ja ulkomaalaistaustaisuuden käsitteitä. Täällä
Nuorisotutkimuspäivillä pidin esityksen yhdessä kollegani Kirsimarja Raitasalon
kanssa maahanmuuttajataustaisten nuorten päihteiden käytöstä ja raha-automaatti-
pelien pelaamisesta. En tiennytkään, että kulttuuri on kirosana.

Rahapelitutkimuksen puolella etnisyys, etniset ja kulttuuriset vähemmistöt sekä
siirtolaisuus ja alkuperäiskansa eivät ole vieraita käsitteitä. Nitä käytetään silloin,
kun tutkitaan tietyn maan vähemmistö- ja alkuperäiskansojen rahapelaamista.
Sain kuulla, että etnistän nuoria kirjoittamalla ja puhumalla maahanmuuttaja-
taustaisista nuorista. Mietin pitkään ja hartaasti, millä käsitteellä viittaisin
ESPAD-kyselyyn vastanneisiin nuoriin, jotka olivat joko itse syntyneet tai
joiden vanhemmat olivat syntyneet ulkomailla. Päädyin kutsumaan nuoria
maahanmuuttajataustaisiksi. Käsite kuitenkin muutettiin Sosiaalilääketieteellisessä
aikakauslehdessä ja näin ollen ESPAD-nuorista tuli ulkomaalaistaustaisia.

Etnistämisestä tulee mieleen rodullistaminen. Tarkoitukseni ei todellakaan ollut
toiseuttaa nuoria, vaan tuottaa tietoa kaikista ESPAD-kyselyyn vastanneista
15-16-vuotiaista nuorista. Minun olisi pitänyt enemmän tutkia alueellisuutta
ja yhteiskuntaluokkia. Ok, mutta en ole varma vastaako ESPAD-aineisto kysymyksiin
asuinalueen, sosioekonomisten erojen ja yhteiskuntaluokan kysymyksiin.
Kaveripiirin päihteiden käytöstä on kysymyksiä, mutta ei siitä, keitä
kaverit ovat.

Tuntuu, että on kovin vaikeaa tehdä tutkimusta maahan muuttaneiden tai
Suomessa syntyneiden maahanmuuttajataustaisten yksilöiden rahapelaamisesta.
Eilen opin, että maahanmuuttajien sijaan pitäisi puhua vähemmistöistä, ja
jokaisesta henkilöstä pitäisi sanoa "etnisesti suomalainen" tai "etnisesti
kreikkalainen". Tuntuu, että olen eksynyt käsiteviidakkoon sen sijaan, että
voisin oikeasti tutkia erilaisia rahapelaamisen tapoja ja/tai pelaamattomuuden
syitä.

Shadia Rask kirjoitti Sosiaalilääketieteellisen aikakauslehdessä (2017) toisen polven
maahanmuuttajista ja oikeastaan siitä, milloin henkilöä lakataan pitämästä
maahanmuuttajana. Ehkä olisi ollut parempi kutsua kaikkia ESPAD-nuoria
monikulttuurisiksi nuoriksi ja vertailla nuoria esimerkiksi äidinkielen perusteella.
En silti ole varma, onko sekään paras vaihtoehto. Nuori saattaa joutua hankalaan
tilanteeseen: onko äidinkieli sama kuin kotona puhuttu kieli vai onko se jokin
muu? Entä mihin kategoriaan sijoittuvat ne nuoret, joilla vain toinen vanhemmista
on maahanmuuttajataustainen? Parasta olisi kysyä nuorilta itseltään.

Toivon kuitenkin, että vastaisuudessakin saan mahdollisuuksia tutkia muitakin
Suomessa asuvia yhteisöjä kuin etnisesti suomalaisia. Ehkä olisi aika, että
joku huomioisi myös etniset vähemmistöt maahanmuuttaneiden yhteisöjen
ohella.Rahapelaaminen koskettaa kuitenkin kaikkia Suomessa asuvia. Se on
varmasti tullut selväksi viime viikolla alkaneesta lehtikirjoittelusta koskien
ongelmallista rahapelaamista ja rahapelikulutusta. Rahapelejä on tarjolla
kaikkialla ja kaikille - etnisyyteen ja maahanmuuttajuuteen katsomatta.

Kannabiksen käytön laillistamiseen haetaan tukea rahapelialan sääntelystä

Ranskalainen ajatushautomo Terra Nova ehdottaa, että kannabis laillistettaisiin
Ranskassa ja sen myyntiä valvottaisiin samaan tapaan kuin internetin
rahapelitoimintaa. Ajatushautomo esitti laillistamista jo vuonna 2014, mutta koska
esitys ei ottanut tuulta purjeisiinsa, tukea on haettu ranskalaisen valvontaelimen
ARJELin toiminnasta. ARJEL (Autorité de régulation des jeux d'argent en ligne)
perustettiin vuonna 2010, kun Ranska avasi osittain rahapelimarkkinansa ja salli
ulkomaisten rahapeliyhtiöiden toiminnan internetissä luvanvaraisesti. Terra Nova
ehdottaa, että Ranskaan perustettaisiin samanlainen elin valvomaan
kannabismarkkoita, joista tehtäisiin lailliset.

Katsotaanpa ehdotusta tarkemmin. Miksi rahapelitoiminnan valvonnalla halutaan
perustella kannabiksen laillistamista? Yhteiseksi nimittäjäksi nousee yllättäen
kansanterveys. Sekä kannabis että rahapelit ovat riippuvuutta aiheuttavia tuotteita:
on siis parempi laillistaa kuin antaa laittoman myynnin rehottaa. Terra Novan
raportissa ranskalaiset maanviljelijät ja ulkomaiset yhtiöt saisivat
maatalousministeriön erityisluvalla viljellä kannabista. Viljelijät ja tuottajat
joutuisivat valvonnan alaisiksi, aivan kuten internetissä lisenssillä toimivat
rahapeliyhtiöt. Myynnistä vastaisivat valvontaelimen hyväksymät asiamiehet.
Terra Nova ehdottaa myyntipisteiksi tupakkakauppoja, apteekkeja ja uusia
erikoistuneita myymälöitä. Kannabiksen käyttö olisi kielletty työpaikoilla
(katetuilla ja suljetuilla alueilla), kuten tupakointikin.

Riippuvuuksien vertailu yhteismitallisina on hankalaa. Raportissa todetaankin, että
kannabis on tuotteena lähempänä tupakkaa kuin rahapelejä. Nuorten ranskalaisten
tupakoinnin todetaan vähentyneen ikärajan nostamisen jälkeen vuonna 2009 ja näin
oletetaan tapahtuvan myös laillistetun kannabiksen kohdalla. Kannabisaskeihin tulisi
terveyteen liittyviä varoituksia ja askien ulkoasu olisi neutraali. Terra Novan mukaan
valtio hyötyisi kannabisverosta ja hallitsisi kannabismarkkinoita.

Uskomattominta on lukea kannabistuotoista, joita Terra Nova ehdottaa käytettäviksi
yleishyödyllisiin tarkoituksiin. Osalla kannabistuotoista ylläpidettäisiin sosiaaliturvaa
ja osalla voisi taas hyödyntää alueita, jotka tarvitsevat kehittämistä ja panostusta
koulutukseen. Toisin sanoen kannabistuottoja käytettäisiin pahamaineisten
(lähiö)alueiden parantamiseen ja niiden asukkaiden hyvinvointiin. Sen sijaan, että
uudet sukupolvet päätyisivät huumekauppaan, heitä autettaisiin paremman elämän
syrjään kiinni kannabistuotoilla.

En ole huumetutkija, joten voin kommentoida ajatushautomon raportin antia vain
rahapelialan näkökulmasta. Kannabiksen ja rahapelien sääntelyn vertailu toisiinsa
tuntuu keinotekoiselta. Rahapelejä ei myydä pikkuruisissa askeissa, joissa on
varoittavia terveyteen liittyviä tekstejä tai ikäviä kuvia aivovaurioista tai sairaista
keuhkoista. Rahapelaamisesta on tullut osa länsimaista valtakulttuuria ja
rahapelejä markkinoidaan kaikin mahdollisin keinoin. Rahapelit eivät myöskään
aiheuta samalla tavalla ja samankaltaisia haittoja ja ongelmia kuin huumeet.
Ongelmapelaajaa ei välttämättä tunnista, vaikka hänet tapaisi töissä joka päivä.

Terra Novan raportti puolustaa kannabiksen laillistamista Ranskassa, mutta
argumentit myynnin lisenssoimisen puolesta jäävät heikoiksi. Ranska ei avannut
internetin rahapelimarkkinoitaan ulkomaisille toimijoille siksi, että rahapelaaminen
olisi ollut laitonta maassa tai internetissä. Ranskan päätös oli vastaus ulkomaisten
rahapeliyhtiöiden tarjontaan, aivan kuten yksinoikeusjärjestelmän ylläpitäminen
on sitä Suomessa. Rahapelipolitiikalla on eri säännöt kuin huumepolitiikalla.


Terra Novan kotisivu (ranskaksi):
www.tnova.fr

Cultural Altercations or Notes on Respect

What a day! The second conference day started with a beautiful
Pacific welcome. The Reverend referred to social problems in his sermon and related
them to the topic of the conference. The Papatoetoe choir was just amazing
- the hymns and the traditional dances were powerful and yet gracious. The drink
ceremony was new to me: every male representative was offered a drink of water
and they greeted the person who gave it in a ceremonial way. Imagine if there were
no traditions, no collective memories, where would we be?

Yesterday I wrote about cultural perspectives, but today I will blog about cultural
altercations. I could have done this two years ago when I attended the ICG 2014,
but I decided not to mention it. But I cannot stand bullying and latent intellectual
racism. New Zealand is a multicultural society with many ethnicities, cultures,
languages and ways of life. Every International Gambling Conference has a Maori
welcome, a Pacific welcome and an Asian welcome. During the past days I have seen
so many students of so many origins in the AUT campus area. So how it is possible
that some persons who represent education and research do not understand what the
respect of others mean.

While I was gathering my thoughts on this particular day, I remembered a
song from Kelis. An academic version of the chorus would be
something like this: "My research is better than yours, d...n right it is better
than yours. I can teach you, but I have to charge." I don't mind constructive criticism,
but I do mind researchers who depreciate their colleagues' work publicly and think
they are really clever. Laughing quite overtly at a fellow researcher who has a
heavy foreign accent is immature. But shouting is simply bullying: one speaker
was not fluent in English and he didn't understand the question
that someone asked him. Instead of repeating the question with easier
words, the person shouted his question in a very rude way like the speaker was
def and idiot. Europe is full of languages and dialects: when you know it, you
don't mind it.

Are altercations really necessary in conferences? Why stay in a session, if the
presentations are not interesting enough? Why treat a fellow researcher
with rudeness, when academic interaction should be about respect?
Instead of seeing bad research everywhere, why don't we engage in a debate
and decide after it who will teach the others?

Cultural Perspectives on Problem Gambling

Greetings from the International Gambling Conference held in Auckland! The first
conference day is over and I must say that not only the keynote speakers and the
other speakers gave me new ideas, but I also got a little bit emotional after having
listened to the life stories of problem gamblers and one concerned significant other.
The day started with welcoming speeches: I always look forward listening to Rangi
McLean, because even though I don't understand Maori, I feel the welcoming spirit.

Then it was time for cultural perspectives on problem gambling. Dr. Wong talked
about cultural beliefs and misinterpretations that he has dealt with during his career
as a counsellor. Individuals interpret religious texts and proverbs to justify their
gambling, but they misinterpret the initial meaning of the words and they forget
that it is possible to think otherwise. Ben Taufua represented the Pacific people
and made a powerful speech about the future of the Samoans. Research on problem
gambling should not be only about money games, gambling behaviors and harms
related to gambling. In the case of minorities, problem gambling should be
seen as a part of a larger social, cultural and political context, which reveals the
causes of migration, the current status of the minority as an ethnic group
and the impact of difference (e.g. discrimination, exclusion) on this group. Professor
Denise Wilson spoke about the challenges that Maoris encounter as
indigenous and referred to Laurie Morrison's research on problem gambling
among Maori women.

Dr. Darrell Manitowabi made an excellent presentation on indigenous
casinos and their meaning as a form of decolonization or self-government.
He emphasized that in the case of the Anishinaabeg communities (Canada),
people gambled (cf. the moccasin game, lacrosse) before they were colonized.
When Manitowabi was a child, people played bingo in churches (clearly
after the service). But the example of indigenous casinos indicated that
indigenous gambling is a "double-edged sword": casinos may become
a mechanism for socio-economic development, but they also generate
problem gambling issues in the communities.

The panelists of the Consumers' Voices were simply courageous. Their
life stories made me think how it is important to listen to problem gamblers
and their significant others, give them a voice in a panel or by doing
research. Statistics give us information of prevalence rates and estimates
on how many individuals are affected by gambling problems. Consumers
behind the statistics have personal experience of gambling and problem
gambling and they should be heard more often - not only by researchers,
but especially by politicians and representatives of organizations that
are funded by gambling companies.

The day ended with the screening of "Ka-ching! Pokie nation"
by LookingGlassPictures. Here is the trailer of the documentary:
www.youtube.com/watch?v=zhD9NzJsWps

The International Gambling Conference is one the best conferences
in the field. The high quality of the presentations, many interesting keynote
speakers and no representatives of the gambling industry around make the
ICG an event that attract researchers, experts and professionals from all
over the world.